Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ei luulisi sen olevan vaikeaa, mutta monille meistä on. Nimittäin ihan vain olla. Antaa kaiken olla sellaisenaan ja levätä keskeneräisyydessäkin. Olla tekemättä mitään. Istua vain hiljaa ja tuijotella tyhjyyteen. Ottaa itselleen aikaa, jossa ei tarvitse muuta kuin olla ja hengittää. Onnistuuko sinulta?

Kehossa ja mielessä tuntuva syvä rentous on taitolaji, joka ei ainakaan minulle ole ollut kovin helppoa. Erityisherkkänä olen lapsesta lähtien ollut antennit ojossa ja valppaana aistimaan toisten ihmisten tunnetiloja ja ilmassa leijuvia tunnelmia. Se haastaa kehon, mielen ja hermoston täysipainoista rentoutta.

Maailma on kyllästetty informaatiolla, ihmisillä, tavaralla, tekniikalla, kiireellä, tavoitteilla ja vaatimuksilla niin, että vähemmänkin herkät ylivirittyvät. Sitä ei välttämättä heti huomaa. Kun mieli tulee kärsimättömäksi tai ärtyneeksi ja keho jännittyy, on se kutsu pysähtymiselle ja rentoutumiselle. Monimutkaisuuden vastapainoksi tarvitaan yksinkertaistamista.

Yksinkertaisuuden kauneus

Syvemmin tarkasteltuna rentous liittyy luottamukseen ja sisäiseen turvaan. Nopeampi (ja samalla usein väliaikainen) ensiapu on irtiotto rutiineista ja maisemanvaihto. Olin vastikään tällaisella hengähdystauolla Tukholman lähistöllä, japanilaisessa Yasuragi-kylpylässä. Virittäytyminen alkoi jo kylpylään vievällä polulla. Itse rakennus on arkkitehtuuriltaan, väreiltään ja materialtaan mieltä rauhoittava, yksinkertaisen kaunis kokonaisuus. Etukäteen oli tiedossa, että puhelimet laitetaan äänettömälle ja niiden käyttö minimoidaan. Vaikka rauhan tila laskeutui viimeistään lämpimissä kylpyvesissä, kesti jonkin aikaa, ennen kuin keho suostui päästämään irti jännityksistä ja alkoi kunnolla rentoutua.

Konsepti on kokonaisuudessaan loistava, sillä kaikki oli kylpylävieraiden puolesta valmisteltu. Vastaanotossa annettiin jokaiselle samanlainen yukata (kylpytakki), tossut ja uimapukukin. Koska yukatat päällä käytiin myös syömässä, ei tarvinnut miettiä edes vaatetusta, vaan sai vain keskittyä olennaiseen. Kaikki oli harmonista ja kaunista ja se juuri loi rauhallisen kokonaisuuden, joka tuki rentoutumista. Tämä pisti miettimään, miten voisi omaakin elämää vieläkin enemmän yksinkertaistaa. Yksi konkreettinen teko on turhasta tavarasta luopuminen. Vähemmän on enemmän ja se selkeästi luo tilaa myös rauhoittumiselle.

Oppia luonnosta

Päästäksemme enemmän luontaiseen yhteyteen itsemme kanssa ja sitä kautta rentouden tilaan, voimme hakeutua yhteyteen luonnon kanssa ja ottaa siltä oppia muun muassa seuraavasti:

• Pimeän ajan lepokausi.
  Syksy on aika, jolloin luonto valmistautuu talven yli kestävään voimien keräämiseen. Valon määrä vähenee, puut pudottavat lehtensä ja karhut ryömivät talviunille. Ne ovat merkkejä siitä, että elävien olentojen, myös ihmisten, lepokausi on alkamassa. Usein toimimme juuri päinvastoin: pimeän ajan paahdamme töitä täysillä ja väsytämme itsemme – siitä huolimatta, että ympäröivä luonto kutsuu ihmisen luontoa rauhoittumaan ja lepäämään. Miten sinä voit lisätä lepoa päivittäiseen rutiiniisi?
• Stressitilan käsittely
  Kun luonnossa olevaa eläintä uhkaa vaara, se kokoaa kaiken voimansa ja energiansa taistele-pakene-reaktioon. Kun vaara on ohi, eläin palautuu normaaliin olotilaansa. Näin on ihminenkin alun perin suunniteltu, mutta ajan saatossa tilanne on muuttunut niin, että hälytystila on jäänyt päälle ja stressistä on tullut normaali olotila. Luonto opettaa, että kun on tarve käyttää kaikki energia johonkin tilanteeseen, niin tehdään se: kootaan huomio ja voima siihen, toimitaan ja sen jälkeen päästetään irti, jolloin vapautetaan energia virtaamaan luonnollisesti. Miten sinä voisit vahvistaa itsessäsi tällaista toimintatapaa? Miten voit palautua stressaavista tilanteista entistä paremmin?

Annatko itsellesi luvan?

Lepäämisen ja täyden rentouden esteenä on usein mieli, sekä vanhemmilta tai suvusta perityt uskomukset. Jossain alitajunnassa on kollektiivinen vahva ohjelmointi: Ensin työ, sitten vasta lepo. Tekemättömyys yhdistetään helposti laiskuuteen. Aika, jossa tämäntyyppiset sananlaskut on luotu, on kuitenkin ollut aivan toinen. Nykyään työ on pääosin aivotyötä, johon eivät päde samat lainalaisuudet. Meidän on muokattava omaa ajatustamme ja annettava uusi sisältö sanoille ja asioille.

Lepääminen ei ole laiskuutta, eikä se merkitse elämämme laittamista sivuun, vaan se on välttämätön itsestä huolehtimisen keino. Lepääminen on paluuta alkuperäiseen ihmisenä olemisen tarkoitukseen: olemme Human Being, emmekä Human Doing. Olemme riittäviä ja tärkeitä ihan vain siksi, että olemme elossa. Sen pitäisi riittää. Ja se riittääkin, kunhan annat itsellesi siihen luvan. Kukaan muu ei sitä anna. Kun sen luvan itselleen antaa, voi vapaasti levätä itsessään ja rentoutua.

Kaija Solana on coach, puhuja, kirjoittaja ja inspiroija, joka työskentelee omassa yrityksessään Intuitivo Oy:ssä. Hänen intohimonaan on auttaa ihmisiä tuntemaan ja johtamaan itseänsä aidosti, sisältä käsin.

Lisätietoja Kaija Solanasta löydät osoitteesta www.kaijasolana.com ja https://www.linkedin.com/in/kaijasolana/

Katso Kaija Solanan aiemmin pitämä maksuton Naisen voimavuodet – Viisastuvan vanhenevan naisen kasvumatka -webinaaritallenne osoitteessa: https://mailchi.mp/c26c36474cd9/wkakt6t2vl

Lue myös Solanan edelliset kolumnit Intuition valjastaminen voimavaraksi, Valitse itsesi joka päivä uudelleen, Luovuuden ilotulitusta, Olemme paljon enemmän kuin työroolimme, Energiaa kohottavat kohtaamiset, Joukkoon kuulumisen tärkeys ja Luo oma tulevaisuutesi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.