Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Donna Suomi on aina rakastanut liikuntaa. Nuorena hän käytti kaiken liikenevän aikansa yleisurheiluun, jonka myöhemmin aikuisena vaihtoi tanssiin. Liikunnasta ja tanssista Suomi on tehnyt itselleen myös ammatin.

Donna Suomi on harrastunut yleisurheilua kolmetoista vuotta. Suomi harrasti seitsenottelua 19-vuotiaaksia asti, ja pituushyppyä, aitajuoksua sekä kolmiloikkaa 22-vuotiaaksi asti.

– Lopetin urheilun, koska selkäni ei kestänyt kolmiloikkaa. Lukion jälkeen aikomukseni oli hakea poliisikouluun, mutta kaverini haki Kisakallioon ammattikoulupohjaiseen liikuntakoulutukseen ja kiinnostuin siitä, Suomi kertoo.

Suomi haki lopulta Pajulahden ammattikouluun ja Vierumäelle ammattikorkeakouluun. Hän pääsi molempiin paikkoihin, Pajulahteen korkeimmilla pisteillä ja Vierumäelle varasijalta.

– Valitsin Vierumäen, joka oli erinomainen opiskelupaikka. Vierumäen opiskeluaikana tutustuin myös zumbaan, jota ei vielä Suomessa tunnettu. Yksi luokkakavereistani oli vaihdossa Amerikassa, jossa hän tapasi zumban kehittäjän ja toi lajin Suomeen. Minä ja viisi luokkakaveriani kävimme hänen koulutuksensa ja olimme ensimmäisten zumba-kouluttajien joukossa.

Suomi valmistui liikunnan ohjaaja AMK:si vuonna 2010. Hän sai heti liikunta-alan töitä kuntokeskuksessa ja aloitti kuntosaliohjaajan äitiysvapaasijaisena. Kesäaika oli kuitenkin kuntokeskuksessa hiljainen, minkä vuoksi Suomi alkoi miettiä yrittäjyyttä ja perusti oman toiminimen syksyllä 2010. Seuraavana vuonna Suomi lopetti kuntosalilla ja alkoi yrittäjänä ohjata jumppia viidelle eri toimeksiantajalle.

– Tein 12-tuntisia päiviä ja parhaimmillaan ohjasin latinofit- ja zumbatunteja 15 tuntia viikossa. Yritykseni kautta vuokrasin myös oman tilan, jossa vedin vanhempi-lapsi-jumppaa ja liikuntaleikkikoulua lapsille sekä zumbaa ja kehonhuoltoa aikuisille.

Työtä ja opiskelua

Suomi työskenteli päätoimisesti liikunnanohjaajana vuoteen 2014 saakka, kunnes meni vakituiseen työhön Wau ry:hyn palvelukoordinaattoriksi. Wau ry oli valtakunnallinen yhdistys, joka organisoi maksutonta, matalan kynnyksen liikunnallista kerhotoimintaa lapsille, ja rahoitti toimintansa muun muassa aikuisille ja yrityksille myydyistä liikuntapalveluista.

– Vastasin aikuis- ja yritysliikunnasta, mihin kuului muun muassa yhteydenotto yrityksiin, yrityssopimusten teko ja laskutus. Ohjasin myös yritykselle myydyt liikuntatunnit sekä vedin lapsille kouluissa wau-kerhoja. Sivutoimisesti vedin edelleen iltaisin tunteja oman yrityksen kautta, Suomi kertoo.

Vuonna 2019 Wau ry meni konkurssiin ja saman vuoden elokuussa Suomi aloitti työt PNV:n eli Pakilan Voimistelijoiden palvelupäällikkönä. Syksyllä hän aloitti myös liikuntajohdon tutkinnon opinnot ammattikorkeakoulussa.

– PNV:ssä hoidin markkinointia ja viestintää vuoden loppuun asti. Samalla opiskelin ammattikorkeakoulussa. Keväällä 2020 olin hetken aikaa työttömänä, kunnes sain yllättäen työn Pakilan Voimistelijoiden streemausvastaavana. Koronan myötä seuran tunnit streemattiin eivätkä kaikki ohjaajat hallinneet sitä. Videoin muiden tunnit ja tein lukujärjestykset.

Kesällä Suomi haki Sporttia kaikille ry:n koordinaattorin tehtävää, jossa aloitti elokuussa 2020. Pesti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä marraskuussa Suomi jäi äitiyslomalle.

– Äitiyslomalla ollessani aloin keväällä 2021 ohjata lauantaisin tanssituntia Pakilan Voimistelijoissa joka toinen viikko ja myöhemmin viikoittain. Keväällä 2023 aloitin puolen vuoden luokanopettajan sijaisuuden, joka oli ensimmäinen kokopäivätyöni äitiysloman jälkeen.

Suomi kertoo, ettei työ ollut kahden vuoden äitiysloman jälkeen ihan helpoimmasta päästä. Suomi työskenteli kakkosluokkalaisten opettajana ja hänen opettamiinsa aineisiin kuuluivat muun muassa suomen kieli, uskonto, matematiikka, ympäristöoppi, musiikki, kuvataide ja käsityöt.

– Joka päivä piti suunnitella seuraavan päivän oppitunnit. Kotona siihen ei ollut aikaa, sillä siellä odotti oma 2-vuotias tyttäreni. Pelastukseni oli se, ettei minulla ollut autoa. Kuljin työmatkani bussilla ja 40 minuutin matkan aikana ehdin tehdä suunnitelmat. Välillä taas jäin päivän päätteeksi koululle ja saatoin tehdä monen päivän suunnitelmat yhdellä kertaa.

Suomen mieluisin oppiaine oli musiikki, jossa saattoi hyödyntää kehollisuutta ja tanssia.

– Tanssi kuuluu vahvuuksiini ja oppilaatkin sanoivat, että olin heidän paras musiikinopettajansa, kun teimme heidän mielestään kivoja juttuja.

Tanssia koko elämä

Zumba ei ole ainoa laji, jonka Suomi hallitsee. Jo aiemmin, vetäessään ensimmäisiä vuosia zumba-tunteja, Suomi kiinnostui paritanssista. Hän alkoi käydä ystävänsä kanssa pienessä, helsinkiläisessä yökerhossa Cafe Kuubassa, jossa järjestettiin tanssiopetusta.

– Siellä oli tiistaisin tanssit, mutta ennen kuin varsinainen ilta alkoi, siellä oli tanssiopetusta. Sitä kautta minulle tuli tutuksi bachatat, salsat ja kizombat.

Myös afrotanssi on Suomen sydäntä lähellä. Vuonna 2017 Suomi teki kymmenen päivän tanssimatkan Angolaan yhdessä kymmenen muun kurssilaisen kanssa.

– Tanssimme kaiket päivät, ensin aamupäivällä, sitten pidimme lounastauon ja jatkoimme illalla. Olin todella väsynyt sen jälkeen, mutta matka oli todellinen elämys.

Kotimaassa Suomi on käynyt muun muassa kizomba-, semba- ja afrohouse-kursseilla sekä myös itse tuottanut yhden tanssiworkshopin ja tuonut tanssiopettajan Amsterdamista.

– Nyt syksyllä aloitan ohjaamaan afrohousea Etnofitneksellä Helsingissä yhtenä arki-iltana viikossa. Lupauduin sinne alkuun syyskaudeksi. Jatkan myös satunnaisten tuntien vetämistä Pakilan Voimistelijoissa.

Suomi on juuri aloittanut uuden kokopäivätyön esikouluopettajana kotinsa lähellä Espoossa. Kyseessä on vuoden määräaikaisuus.

– Työpaikkani sijainti on ihanteellinen. Se on vain parisataa metriä lapseni päiväkodista, joten en tarvitse autoakaan.

Vapaa-ajan pulmia Suomella ei ole, sillä kaksivuotiaan Chiaran kanssa aika kuluu vauhdilla. Aiemmin Suomi kävi kuntosalilla ja tanssi workshopeissa, mutta nyt aikaa niihin ei enää ole riittänyt.

– Vaikka vapaa-aika on tiukassa, ostin itselleni valmiiksi kunnon juoksulenkkarit ja haaveilen pääseväni käyttämään niitä. En ole pitkä matkan juoksija, vaan pidän enemminkin nopeasta, räjähtävää voimaa vaativasta juoksemisesta. Tykkäsin nuorempana urheillessani etenkin aitajuoksusta.

Yleisurheilun Suomi joutui aikanaan jättämään, koska hänen selkänsä ei kestänyt kolmiloikkaa. Onnekseen hän löysi tanssin, joka vaikutti myös selän kuntoon.

– Tanssi oli selkäni pelastus. Se myös teki minusta ryhdikkään. Liikunta tulee aina olemaan osa elämääni, enkä aio koskaan jättää tanssia.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.