Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Haluan jakaa sinulle vanhan tarinan, jonka minulle on kertonut Srikumar Rao. Tarinasta on olemassa erilaisia versioita, joten olet ehkä jo kuullut sen. Tarinalla on kuitenkin erittäin tärkeä opetus, joka meiltä usein unohtuu arjen keskellä.

Vanha mies ja hänen poikansa asuivat onnellisina kauniissa laaksossa, mutta he olivat erittäin köyhiä. Vanha mies oli läpeensä kyllästynyt tilanteeseen ja päätti, että hänestä tulee rikas. Hän ryhtyisi kasvattamaan hevosia. Koska hän oli köyhä eikä hänellä ollut rahaa hevosen ostoon, joutui hän lainamaan rahaa kalliilla korolla naapureiltaan. Kuinka ollakaan, samana iltana, kun hän osti hevosen, se potkaisi aitauksen portin rikki ja karkasi.

Kyläläiset tulivat seuraavana päivänä hänen luokseen todeten: ”Sinusta piti tulla rikas mies, mutta hevosesi on karannut. Ja olet edelleen meille velkaa. Sinä olet mennyttä miestä”.  Vanha mies kohautti heille harteitaan todeten tyynesti ”Hyvä vai huono asia, ken tietää.”

Eikä kulunut aikaakaan, kun karannut hevonen palasi retkiltään mukanaan lauma komeita villihevosia. Vanha mies ja poika onnistuivat ohjaamaan hevoset korjattuun aitaukseen. Siinä hetkessä vanha mies oli onnistunut saamaan hevosensa takaisin, sekä tusinan upeita villihevosia. Tämä teki hänestä kylän mittapuun mukaan erittäin varakkaan miehen. Naapurit juoksivat hänen luokseen todeten: ”Luulimme sinun olevan ikuisesti rahaton, mutta onni on toden totta puolellasi. Olet nyt rikas mies.” Tähän mies vastasi hartioitaan kohautellen ”Hyvä vai huono asia, ken tietää.”

Vanhan miehen poika alkoi kouluttaa hevosta, joka oli tarkoitus myydä tulevilla markkinoilla. Mutta kuinka ollakaan hevonen nousi takajaloilleen ja heitti pojan kaaressa selästään. Tapahtuman seurauksena poika mursi jalkansa ja jäi rammaksi. Jälleen kyläläiset poikkesivat yksi toisensa jälkeen päivittelemässä, kuinka onni oli kääntynyt eikä poika ikinä tulisi löytämään vaimoa itselleen. Vanha mies totesi jälleen hartioitaan kohauttaen: ”Hyvä vai huono asia, ken tietää.”

Sinä kesänä kuningas julisti sodan naapurimaata kohtaan ja jokainen kynnelle kykenevä nuorukainen värvättiin taistelemaan kuninkaan armeijaan. Niin myös tämän kylän kaikki nuoret miehet, paitsi vanhan miehen poika, jonka jalka oli rampautunut. Nyt naapurit tulivat itkien vanhan miehen luokse, todeten etteivät he ehkä ikinä enää näe poikiaan elossa, mutta kuinka onnekas vanha mies onkaan, kun hänellä on vielä poikansa. Jälleen vanha mies totesi hartioitaan kohauttaen: ”Hyvä vai huono asia, ken tietää.”

Tämä vanha tarina muistuttaa meitä siitä, että loppujen lopuksi ei ole olemassa hyviä tai huonoja asioita, sillä emme tiedä, minkä oven tilanne voi seuraavaksi avata. Uskon, että jokaisella meistä on kokemusta siitä, miten jälkikäteen ajateltuna menneisyyden ikävältä vaikuttaneet tapahtumat ovat osoittautuneet lopulta hyviksi.

Haasta oma mielesi

Tosiasia kuitenkin on, että annamme asioille merkityksiä hyvin nopeasti. Leimaamme mielessämme niin pienet kuin isot asiat helposti hyviksi tai huonoiksi, mikä vaikuttaa tunteisiimme ja ajatuksiimme. Jopa pienetkin asiat, kuten se, että kollega on ottanut viimeisen kahvitilkan kahvinkeittimestä eikä ole keittänyt uutta tilalle, saa meissä aikaan negatiivisia tunteita. Näennäisesti harmittomalla tulkitsemisella on lopulta suora vaikutus myös käyttäytymiseemme, ja saatamme sadatella mielessämme, että aina sama juttu, ei tästä mitään tule…

Aiheen innoittamana tein kokeen ja tarkkailin tietoisesti omaa tapaani reagoida ja leimata asioita. Kokemus oli sekä mielenkiintoinen että hauska. Tässä yhteydessä huomasin, että leimaan joitakin asioita jo ennakkoon tyyliin: en taatusti löydä hyvää parkkipaikkaa tai kaupassa on varmasti hirveät jonot. Jo näiden ajatusten ja tunteiden kääntäminen sekä neutraali suhtautuminen tilanteeseen ja siitä ehkä jopa hyödyn löytäminen oli virkistävää. Parkkipaikka pidemmältä tarjosi kaivatun kävelyn raittiissa ilmassa ja kassajonossa odottaminen hetken pysähtymisen ja mielen rauhoittamisen.

Nämä muutamat päivät osoittivat minulle konkreettisesti sen, että todellisuudessa näitä ikäviä tunteita ei tapahdu siinä tilanteessa, vaan sillä hetkellä, kun annamme niille merkityksen. Pystymme, niin halutessamme, vaikuttamaan kokemukseemme ja onnellisuuteemme. Näiden päivien ajan mieleni oli kevyempi, iloisempi ja onnellisempi. Olin ehkä jopa energisempi. Johtopäätöstä ei ole vaikea arvata: aion jatkossakin saada itseni kiinni erityisesti negatiivisten asioiden leimaamisesta ja harjoittelen sisäistä hartioiden kohautusta.

Ehdotan, että tarkkailet tietoisesti omaa mieltäsi ja suhtautumistasi asioihin. Kiinnitä huomiosi niihin pieniinkin asioihin, joilla ei sinänsä pitäisi olla mitään merkitystä, ja katso mikä vaikutus sillä on päivääsi – hyvä vai huono, ken tietää…

Maria Kyyhkynen on ihmisläheisen ja valmentavan johtamisen puolestapuhuja, joka haluaa olla mukana rakentamassa parempaa työelämää, johtamisen ja työhyvinvoinnin kautta. Kyyhkynen on työskennellyt pitkään pankkialalla monipuolisissa esihenkilötehtävissä ja viimeisen vuoden yrittäjänä työhyvinvoinnin sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parissa. Hän on pohjakoulutukseltaan KTM, mutta uskoo jatkuvaan kehittymiseen ja on lisäkoulutukseltaan mm. meditointi- ja rentoutusohjaaja, RTT hypnoterapeutti, FLT Ravintovalmentaja, NLP Master sekä Firstbeat Life valmentaja. Kyyhkysen osaamis- ja kiinnostusalueitaan ovat työelämän ilmiöt, esihenkilötyön kehittäminen, työhyvinvointi ja tuottavuus sekä mielen toiminta ja hyvinvointi.

Lue Maria Kyyhkysestä kirjoitettu henkilökuva: Nopeakäänteinen uuden omaksuja.

Maria Kyyhkysen kanssa voit verkostoitua LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/mariakyyhkynen/

Lisätietoja Kyyhkysestä ja hänen koulutuksistaan löydät osoitteesta: https://www.dailyboom.fi/

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.