Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

No et sitten tätäkään osannut. Taas tunaroit. Vaihtaisit jo alaa! Kuulostaako tutulta? Moni meistä on työelämässä itsensä ankarin kriitikko. Vaikka oman työsuoriutumisen kriittinen arviointi on silloin tällöin ihan paikallaan, jos työssä haluaa oppia ja kehittyä, lannistuu kuka tahansa kuunnellessaan jatkuvasti oman sisäisen radiokanavansa lyttäävää palautetta. Miten itseään kohtaan voisi opetella lempeämmäksi? Entä voiko urallaan tavoitteellinen ihminen olla itselleen armollinen?

Pyri ymmärtämään itsekritiikkiä

Kohtuuttoman itsekritiikin helpottamiseksi on hyvä opetella ymmärtämään, minkälaiset työelämän tilanteet tavallisesti herättävät itsekritiikkiä – ja mihin itsekritiikki mahdollisesti tähtää. Itsekritiikin tarkoitus voi nimittäin pohjimmiltaan olla hyvä. Se voi pyrkiä esimerkiksi suojelemaan uusilta epäonnistumisilta tai osoittamaan asioita, jotka ovat meille työssä tärkeitä.

Itsekritiikistä luopuminen voi tuntua pelottavalta, jos työnsä haluaa tehdä huolellisesti. Entä jos itsensä alkaa päästää liiankin helpolla? Itsekritiikkiä ei kuitenkaan pidä sekoittaa arviointikykyyn. Hyvä arviointikyky vaatii yleensä tilanteen tarkastelua monesta näkökulmasta. Voidaan esimerkiksi havaita, että samassa työsuorituksessa oli sekä jotakin hyvää että myös jotain kehitettävää.

Kohtuuttoman itsekritiikin kaltainen negatiivinen ajattelu puolestaan kapeuttaa näkökulmaamme ja saa kokemaan asiat mustavalkoisesti. Yksittäisen virheen laukaisema itsekritiikki voi esimerkiksi saada mokan tuntumaan maailmanlopulta ja koko uran jatkon uhatulta. Samalla saattavat unohtua kaikki ne kerrat, kun virheestä on selvitty tai jopa opittu yhdessä jotakin hyödyllistä.

Aseta työlle tavoitteita

Osa ajattelee, että jos itseään alkaisi puhutella lempeämmin, samalla katoaisi työn tavoitteellisuus. Usein kohtuuttoman itsekritiikin taustalla on kuitenkin epäselvyyttä työn tavoitteista. Silloin ihminen saattaa asettaa itselleen kohtuuttomia standardeja, joihin ei inhimillisin ponnisteluin ole edes mahdollista päästä.

Olennaista on, että työn tavoitteista ja yhteisistä toimintatavoista keskustellaan esihenkilön kanssa ja työyhteisön kesken. Oman työn tavoitteita on kuitenkin kannattavaa pohtia myös itse, sillä työnteon taustalla olevat arvot ja päämäärät ovat jokaiselle yksilöllisiä.

Erityisen tärkeää oman työn tavoitteita on täsmentää itselleen sellaisissa työtehtävissä, joissa edellytetään vahvaa itsensä johtamista ja navigoimista periaatteessa jatkuvien valintojen keskellä – kuten asiantuntijatehtävissä tai yksinyrittäjänä. Tärkeintä on huomata, että vaikka tekemistä olisi periaatteessa loputtomasti, on jokaisella kuitenkin käytössä vain rajallisesti aikaa ja voimavaroja töiden hoitamiseen. Täytyy siis oppia priorisoimaan ja keskittymään olennaiseen.

Tavoitteiden asettaminen auttaa siinä, että erilaisten työsuoritusten jälkeen mieleen nousevaa kohtuutonta kritiikkiä voi palauttaa maan pinnalle sanomalla itselleen: Ei minun tarvinnutkaan tätä hoitaa täydellisesti vaan pelkästään riittävän hyvin, jotta pystyn keskittymään muihin, olennaisempiin asioihin. Tai: Tiedän ettei se ollut loistosuoritus, mutta tavoitteeni oli vasta harjoitella, ja opin paljon hyödyllistä taas seuraavaa kertaa ajatellen.

Opettele uudenlaista sisäistä puhetta

Moni toivoisi raudanlujaa itseluottamusta, sillä olisihan mukavaa, jos työssä tapahtuneet mokat eivät jäisi harmittamaan ja jos haastaviinkin tilanteisiin voisi mennä itseään epäilemättä. Kokonaan itsekriittisestä ajattelusta ei silti ole tarpeen päästä eroon, eikä se aina ole edes mahdollista.

Työssä suoriutumiseen liittyvän kohtuuttoman itsekritiikin rinnalle on kuitenkin tärkeää opetella sellaista hyödyllisestä sisäistä puhetta, joka tukee omaa työssä suoriutumista ja hyvinvointia. Hyödyllistä sisäistä puhetta voisi ajatella myös eräänlaisena oman työn valmentamisena. Mitä hyvä coach tai esihenkilö tässä tilanteessa sanoisi? Mihin hän ohjaisi minut kiinnittämään huomiota ja suuntaamaan voimavarojani seuraavaksi?

Mielikuva ulkoisesta hahmosta helpottaa usein tällaisen sisäisen puheen aktivoimista – ja auttaa samalla ottamaan omaan tilanteeseen hieman tervettä etäisyyttä. Pienen välimatkan päästä tarkasteltuna tapahtunut moka ei ehkä ollutkaan niin kammottava, kuin miltä se juuri tapahtumahetkellä tuntui. Tilanteesta, joka ensiksi ajateltuna tuntui menneen täysin penkin alle, voi etäisyyden päästä löytää myös hyödyllisen tilaisuuden oppia.

Siinä missä nujertava sisäinen puhe keskittyy yleensä lähinnä havaittujen ongelmien ja epäkohtien vatvomiseen, hyödyllinen sisäinen puhe ohjaa kääntämään katseen eteenpäin – oppimaan virheistä, löytämään ratkaisuja tai hyväksymään sen, mihin ei ole mahdollista omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Minna Miao on psykologi ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt muun muassa korkeakoulupsykologina sekä asiantuntijatehtävissä oppimisen ja hyvinvoinnin parissa. Kirjassaan Kasvun asenne oppimisessa Miao käsittelee erilaisia lahjakkuususkomuksia sekä niiden merkitystä oppimisessa ja työssä. Hänen toinen, prokrastinaatiota eli aloittamisen vaikeutta käsittelevä tietokirjansa ilmestyy vuonna 2023.

Lisätietoa Minna Miaosta löydät osoitteesta www.minnamiao.fi ja https://www.instagram.com/psykologi_minnamiao/ 

Lue myös Miaon aiemmin julkaistu kolumnit Miten taltuttaa vitkuttelu, Viisi tapaa kehittää taitoja työssä, Mitä olen ilman ammati-identiteettiäni?, Työssä tylsistyminen uhkaa hyvinvointia, Osaatko antaa itsellesi palautetta ja Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen? sekä Miaon Kasvun asenne oppimisessa -kirjan arvio Paremman oppimisen käsikirja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.