Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kiireessä unohtaa helposti elää. Kun suorittaa ja juoksee oravanpyörässä, menee moni asia ohi. Aina ei tilannettaan voi valita, mutta useimmiten voi. Työstä saa ehdottomasti nauttia, mutta kohtuus kannattaa aina. Ja vaikka työtään rakastaisi, ei sitä ole viisasta tehdä kaiken kustannuksella.

Asioita ei myöskään kannata lykätä. Ei tarvita kuin yksi läheltä piti -tilanne, niin tajuaa elämän rajallisuuden. Hyvin usein ajattelemme, että ehdimme tehdä asioita sitten myöhemmin. Yli vuosi sitten olin itse uupua työssäni, niin rakasta kuin se minulle onkin. Liika kiire ja tekeminen veivät kaiken aikani, eikä juuri mihinkään muuhun jäänyt aikaa. Pitkään harkittuani tein silloin lehden osalta ison ratkaisun ja harvensin julkaisuvälin kolmeen viikkoon entisen kahden sijaan. Se paransi ratkaisevasti elämänlaatuani. Sen jälkeen aikaa on riittänyt moniin iloa tuoviin asioihin kuten rakkaaseen tanssiharrastukseeni. Kuten minua aiheen pohdintaan innostanut ja tähän numeroon kirjoittanut Mikko Pahkasalo sanoo: ”Tietoisuus ajan rajallisuudesta mahdollistaa merkityksellisen elämän päivittäin. Paras aika tehdä, sanoa ja kokea on juuri nyt.” Allekirjoitan tuon täysin. Jokainen päivä on merkityksellinen, jos niin valitsemme.

Coaching-blogissa Katja Kokko pohtii herkkyyden voimaa. Herkkä tutkiskelee asioita monesta kulmasta ja haluaa tunnistaa ajattelunsa vinoumat. Hän ei myöskään tee oletuksia, vaan pohtii pitkään asioita. Herkän joukon johtajan pitääkin olla tarkkana, sillä herkät näkevät helposti ihmisen lävitse, Kokko sanoo kolumnissaan.

Johtajuuden ytimessä -blogissa Sanna Ainola-Ryth paneutuu aivotyön johtamiseen ja työhyvinvointiin. Nykyajan työ on yhä enemmän kognitiivista aivotyötä eli ajatustyötä ja tiedolla työskentelyä. Kolumnissaan Ainola-Ryth pohtii keinoja niin oman kuin työntekijöiden jaksamisen ja onnistumisen tukemiseen tietotyössä.

Kiire hallintaan -blogissa Teila Tanner-Heikkilä perehtyy itsensä kannustamiseen. Paineen alla pienennämme helposti itseämme, jolloin joudumme epäluottamuksen noidankehään. Ajatustemme ja uskomustemme takana on kuitenkin suuri potentiaali. Kolumnissaan Tanner-Heikkilä antaa vinkkejä itsensä kannustamiseen ja paremman suorituskyvyn löytämiseen.

Elämä järjestykseen -blogissa Mikko Pahkasalo pohtii kuolevaisuutta. Moni oravanpyörässä elänyt manailee työlle uhraamaansa aikaa vasta, kun jokin pysäyttää. Viimeinen käyttöpäivä koittaa kuitenkin jokaiselle meistä vääjäämättä. Syvä tietoisuus ajan rajallisuudesta mahdollistaa merkityksellisen elämän päivittäin, Pahkasalo muistuttaa kolumnissaan.

Work goes happy -blogissa Jyri Kansikas puhuu aidon vuorovaikutuksen tärkeydestä. Vaikka teknologialle on paikkansa, ei mikään korvaa livekohtaamisia. Niin luovuus kuin luottamus syntyvät ja syvenevät kohtaamisissa ja vuorovaikutuksen avulla ratkomme myös ongelmia, Kansikas sanoo kolumnissaan.

Hyvinvointi-blogissa Erja Järvelä kertoo omakohtaisista kokemuksistaan uupumisesta. Joutuessaan hiljentämään tahtia hän antoi itselleen luvan elää päivän kerrallaan, mutta pysähtyminen oli vanhalle suorittajaluonteelle vaikeaa. Meillä on kutenkin aina valta tarkastella sitä, mikä elämässämme juuri nyt toimii ja mikä ei, Järvelä toteaa kirjoituksessaan.

Kaupallinen yhteistyö -blogissa Janne Slant perehdyttää hyvään työergonomiaan. Yleisimpiä ongelmakohtia ovat perinteisestä istumisesta ja hiirityöskentelystä johtuvat kiputilat sekä työskentely pitkään samassa staattisessa asennossa. Kirjoituksessaan Slant antaa käyttökelpoisia vinkkejä työergonomian parantamiseen.

Seuraavat kolumnit julkaisemme kolmen viikon kuluttua keskiviikkona 26. huhtikuuta.

Valoisaa työpäivää!

Marja Kasanen
päätoimittaja