Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Moni meistä uskoo, että on jatkuvasti parannettava taitojaan tai fiksattava itseään saavuttaakseen sen, mitä haluaa. Emme tule ajatelleeksi, että meissä on jo runsaasti tiedostamattomia eritystaitoja ja hiljaisia vahvuuksia – menestystekijöitä – jotka vain odottavat, että löydämme ne.

Jokainen meistä on erinomainen jossain. Meillä kaikilla on oma erityinen mestarillinen taitomme, joka on ominaista juuri meille. Meissä on paljon enemmän kuin kuvittelemme, ja kaikki se vain odottaa, että vapauttaisimme sen.

– Emme aina näe kaikkia upeita ominaisuuksiamme. Meillä on jo pelkästään hermoyhteyksiä enemmän kuin viidessätuhannessa linnunradassa on tähtiä. Emme sisäistä, kuinka hieno kokonaisuus oikein olemme, valmentaja ja kouluttaja Marja Koivisto sanoo.

Koivisto on perehtynyt sisäisten menestystekijöiden löytämiseen ja kirjoittanut aiheesta kirjan Onnistumisen reseptit.

– Minut pysäytti aikanaan eräällä kurssilla kuulemani toteamus: ”Jos terve ihminen on oppinut kävelemään, hän kykenee mihin tahansa.” Kävelemään oppiminen vaatii valtavan määrän älykkyyttä, lahjakkuutta, motorisia ja emotionaalisia kykyjä sekä sinnikkyyttä. Vaikka pidämme taitoa aivan normaalina, se kuitenkin edellyttää, että keho-mieli-tunteet-systeemimme kykenee saumattomasti koordinoimaan yli 600 lihaksen, 300 nivelen sekä 200 luun yhteistoimintaa, Koivisto jatkaa.

Emme normaalisti tunnista omaa kapasiteettiamme, sillä huomiomme on kaikessa muussa – yleensä siinä, mitä emme osaa, missä olemme vajavaisia tai mitä emme hallitse toivomallamme tavalla.

– Emme katso sisäänpäin, koska opimme pienestä pitäen skannaamaan ulkoa käsin, kuinka meidän tulee toimia ympäristössämme ollaksemme hyväksyttyjä yhteisön jäseniä. Meille muodostuu myös uskomusjärjestelmä, joka on meidän käyttöjärjestelmämme. Se toimii hyvin silloin kun olemme pieniä, mutta kun kasvamme ja alamme eriytyä synnyinympäristöstämme, meillä on yhä se sama käyttöjärjestelmä, joka ei tue uutta ympäristöä.

Väärinymmärretyt tunteet

Fysiologisesti systeemimme toimii edelleen samalla tavalla kuin eläinten. Kun seepra syö heinää savannilla, sen hermojärjestelmä skannaa koko ajan poikkeamia ympäristössä. Kun oksa rasahtaa, se on saman tien valmiudessa ja taistele tai pakene -moodissa.

– Hermojärjestelmämme hälyttää meidät aina ikävällä tunteella. Ja tämä on ongelma, sillä koemme, että kaikki ikävät tunteet pitäisi dumpata. Emme ymmärrä tunteiden moninaisia funktioita, sillä tunteet toimivat väylänä siihen, että pääsemme käsiksi paitsi vanhoihin häiritseviin solumuistoihin myös positiivisiin muistoihin, Koivisto huomauttaa.

Aikuiseen ikään mennessä meille on kertynyt lukematon määrä onnistumisia ja onnistumisen malleja. Tämä tietopankki on pohjaton, kunhan vain maltamme pysähtyä tutkimaan sitä.

– Minulla oli kerran valmennettavana nuori nainen, joka oli pyrkimässä korkeakouluun. Hän oli pyrkinyt jo monta kertaa, mutta ei vain päässyt sisään. Koko perhe oli jo hermona ja naiselle oli jo tullut fyysisiä vaivoja hermostumisesta. Tilanne oli mennyt ihan raiteiltaan, kun hän tuli luokseni.

Koivisto antoi naiselle tehtäväksi miettiä jonkin onnistumiskokemuksen, jossa olisi samanlaisia piirteitä kuin tässä tilanteessa. Seuraavaan tapaamiseen nainen tuli paikalle todella surkeana, sillä hän ei ollut keksinyt mitään.

– Kehotin vielä miettimään ja sitten nainen muisti, että hän oli aikanaan autokoulun inssikokeessa reputtanut kolme kertaa, mutta lopulta päässyt läpi neljännellä kerralla. Kun aloimme käydä muistoa läpi, kysyin naiselta, mikä sai aikaan sen, että hän pääsi läpi. Hän tuumasi, että ”minä vaan päätin, että nyt sen on mentävä”. Muistosta saimme rakennettua naiselle yhden onnistumisen reseptin.

Kun lähdemme tutkimaan jotain sellaista taitoa, jonka tiedämme omaavamme, se syventää ja vahvistaa omaa polkuamme.

Hyvien valintojen kompassi

Yleensä kun puhumme vahvuuksistamme, tarkoitamme työvahvuuksiamme. Se ei kuitenkaan kerro, kuka olemme, vaan asiaa tulee katsoa laajemmasta näkökulmasta. Hyvä elämä rakentuu Koiviston mukaan kolmenlaisista menestystekijästä: ilosta ja nautinnosta, merkityksellisyydestä sekä osaamisen vahvuuksista. Näitä kaikkia tekijöitä tulee tarkastella yksityiskohtaisesti.

– Mieti, mikä kaikki tuo sinulle iloa, nautintoa ja energiaa? Mikä on sinulle merkityksellistä, eikä pelkästään juhlavassa mielessä, vaan jokapäiväisessä arjessa? Ja mitkä ovat omat osaamisesi vahvuudet, eli missä taidoissa, tehtävissä, töissä tai ammateissa olet erityisen hyvä? Kun olemme selvittäneet itsellemme nämä kolme tekijää, voimme tehdä itsellemme hyviä ja sopivia valintoja.

Ilon ja nautinnon lähde voi olla vaikkapa musiikki, harrastukset, luonto, elokuvat tai ystävät. Iloa ja nautintoa tuottavista asioista löydämme myös taitoja, joissa olemme erinomaisia. Ilo ja nautinto johdattavat meidät usein motivaation lähteille ja kertovat, miksi olemme oppineet jonkun taidon.

Merkityksellisiä asioita voivat olla esimerkiksi perhe, ystävät, itsenäisyys, turvallisuus, ystävällisyys, rehellisyys ja vapaus tai niinkin pieni asia kuin kahvikuppi aamun lehden kanssa nautittuna. Yksi tapa tunnistaa itselleen merkityksellisiä asioita on muistella sellaisia hetkiä, jolloin on tuntenut ylpeyttä omista teoistaan.

Osaamisen vahvuus voi olla vaikkapa käsityötaito, kakun leipominen, moottorin korjaaminen, hyvät vuorovaikutustaidot, kokkaaminen tai ammattitaito. Kun meistä tulee erinomaisia omassa taidossamme, emme enää ole edes tietoisia siitä ja pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Usein myös aliarvioimme osaamisvahvuutemme. Saatamme jopa kieltää tai olla näkemättä taitoamme, vaikka muut näkevät ja arvostavat meitä siitä.

– Asiat helpottuvat ja alkavat muuttua, kun lopetamme eteenpäin puskemisen ja alamme tutkia kaikkea sitä, mikä on jo täydellistä ja erinomaista.

Inside the box -ajattelu kannattaa

Aika usein meitä kehotetaan menemään mukavuusalueemme ulkopuolelle ja käyttämään out of the box -ajattelua, kun haluamme kehittyä. Silloin joudumme kääntämään huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu, poispäin vahvuuksistamme.

– Mielestäni kaikki löytyy ennemminkin inside the box. Meillä on jo olemassa kaikki, mitä tarvitsemme. Olemme kuitenkin usein sitä mieltä, että meidän pitäisi olla parempia tai että taitomme ovat tavallisia. Mutta se, mitä me pidämme tavallisena, on vaikuttavaa jollekin toiselle.

Valmentaessaan Koivisto on huomannut, miten vapauttavaksi ihmiset kokevat sen, ettei heidän tarvitse aina vaan korjata puutteitaan tai mennä epämukavuusalueelleen, vaan sen sijaan havaita omat taitonsa.

– Kannattaa tutkia sitä, mitä jo tekee hyvin. Sitä, missä ei ole mitään parannettavaa tai korjattavaa, vaan lisää ammennettavaa. Tällöin voi nauttia omasta ekselenssitaidostaan vielä enemmän.

Omaa taitoaan voi Koiviston mukaan tutkia myös ”suurennuslasin avulla” ja tulla tietoiseksi taidon yksityiskohdista. Näin voi päästä taitojensa ytimeen ja hyödyntää löytämiään ominaisuuksia uudelleen eri tilanteissa.

– Eräs valmennettavani, Annika, alkoi tutkia omaa kirjoitustaitoaan suurennuslasin avulla. Annika pysähtyi tutkimaan taitoaan ja kävi läpi kirjoitustaitoaan sekunnin murto-osan tarkkuudella siitä hetkestä kun hän sai idean, aina haastattelujen ja tutkimusten suorittamiseen asti edeten prosessin loppuun ja tekstin valmistumiseen. Havainnoituaan kaiken, hän oivalsi kirjoittamisen olevan hänen lahjansa ja elämäntehtävänsä, Koivisto kertoo.

Usein hyödynnämme samanlaisia menestysvaiheita yhä uudelleen. Kun olemme selvillä ja tietoisia siitä, mitä teemme, voimme tarkistaa teemmekö aina samalla tavalla vai vaihtelevatko tapamme toimia. Jos toiminnassamme ilmenee vaihtelua, kannattaa Koiviston mukaan tarkastella, mikä on itselle paras tapa ja voisiko sitä soveltaa useammin.

– Saatamme huomata, että olemme tähän mennessä luoneet elämäämme tietämättämme. Kun olemme tarkastelleet ekselenssitaitojamme suurennuslasin avulla, alamme nähdä taidoissamme reseptin, jota voimme toistaa. Näin voimme kopioida menneisyydessä saamamme positiivisen lopputuloksen ainesosat tämänhetkiseen tilanteeseen.

Onnistumisen reseptit käyttöön

Onnistumisen reseptejä tarvitsemme etenkin tilanteessa, jossa olemme jumissa. Reseptien avulla pääsemme Koiviston mukaan liikkeelle mahdollisimman pienellä vaivalla, mutta saamme suurimman mahdollisen vaikutuksen.

– Kun tulee ongelma, kannattaa pysähtyä, selkeyttää tilanne ja miettiä mikä on pielessä tai mitä tarvitsemme. Tarvitsemmeko vanhoja onnistumisen reseptejä vai kompassia, jonka avulla voimme valita meille oikean suunnan. Sitten etenemme askel kerrallaan eteenpäin.

Koivisto kertoo eräästä coachausryhmästään, jonka lähtötilanne oli se, että kaikkien osallistujien elämä oli päällisin puolin hyvällä mallilla, mutta jokin kuitenkin mätti.

– Mitä tehdä, kun jokin mättää? Siinä on kaksi tietä: joko aletaan miettiä, missä voisimme vielä parantaa tai sitten aletaan etsiä omia vahvuuksia, ilonaiheita sekä merkityksellisiä asioita. Tätä kautta voimme tarkastella kuka oikein olen ja mitä haluan.

Hyvin usein unohdamme oman ekselenssimme, koska hallitessamme jonkin taidon, meidän ei tarvitse kiinnittää siihen huomiota. Sen sijaan kiinnitämme huomiota kehitettäviin asioihin, jolloin menemme itsemme ulkopuolelle.

– Jos ajattelemme esimerkiksi aivokirurgia, niin ensin tämän on pitänyt opiskella lääkäriksi ja treenata perusasioita ennen kuin hän on lähtenyt erikoistumaan aivokirurgiaan. Siinä vaiheessa, kun hän leikkaa aivoja, ei hän enää mieti perusasioita. Ne tapahtuvat täysin automaattisesti, jolloin hän voi keskittyä siihen, mikä on vaikeaa ja vaativaa.

On luonnollista, että ne taidot, jotka eivät vaadi välitöntä huomiotamme, siirtyvät hiljaiseen tietopankkiimme. Unohdamme kuitenkin, että meillä on tietopankissamme valtavasti materiaalia ja että voimme ammentaa sieltä onnistumisen reseptejä aina kun tarvitsemme.

– Se timantti löytyy ammatillisen roolin ja asiantuntijuuden takaa. Se on ihan siinä. Ja oman ekselenssimme avulla löydämme vastaukset siihen, kuinka tehdä itsellemme sopivimpia valintoja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.