AJANKOHTAISTA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVA ESA MELAMETSÄ ISTOCK | 11.1.2023 | KOLLEGA.FI
Oivalluksen tähtihetki

Jokainen meistä on oivaltanut asioita elämänsä aikana. Oivallus ei kuitenkaan ole aivan helposti määriteltävä käsite. Oivallus on jonkinlainen välähtävä tapahtuma, ajatuksen perhonen, joka usein ratkaisee vaikkapa pitkään pohtimamme pulman. Niin hyödyllinen kuin oivallus onkin, se ei koskaan tapahdu pakolla, vaan useimmiten juuri silloin, kun sitä vähiten odotamme.

Koemme oivalluksen jokainen omalla tavallamme. Jotkut sanovat, että kyse on siitä, kun palikat ovat pitkään etsineet toisiaan ja yhtäkkiä loksahtavat paikalleen. Toisille taas oivallukseen liittyy hitaus, ikään kuin oivallus tulisi pikkuhiljaa esille.

– Oivallukseen kätkeytyy paitsi asioiden sisäisen luonteen ymmärtämistä, usein myös intuitiota. Kun saat oivalluksen, saat samalla vahvan, intuitiivisen tunteen tai peräti varmuuden, että olet ymmärtämässä jotain oleellisen tärkeää jostain asiasta, professori, filosofi Juha T. Hakala sanoo.

Hakala on perehtynyt syvällisesti oivaltamiseen niin aivotutkimuksen kuin kokemuksen näkökulmasta viimeisimmässä Oivallus – Ratkaisevat välähdys ja mitä siitä tiedetään -kirjassaan.

Oivaltaminen kuuluu Hakalan mukaan luovuuteen ja on suorastaan ratkaiseva osa sitä.

– Olen kirjoittanut aiemmin luovuudesta. Nyt halusin luupin kanssa tarkastella tätä oivaltamisen ratkaisevaa hetkeä sekä mitä siihen kuuluu, ja mitä ihmiset ja keksijät ovat sanoneet, kun he ovat puhuneet oivaltamisesta.

Alitajunta oivalluksen takana

Alitajunta on yksi luovuuden suurista mysteereistä. Edes aivotutkijat eivät osaa selittää, kuinka tietoisuutemme toimii. Alitajunta on kuin informaation suurvarasto, josta nousee aina jotain, kun olosuhteet ovat sopivat.

– Asiat pulpahtelevat mieleemme mitä oudoimmissa tilanteissa, ja sitten ihmettelemme, mitä tapahtuu. Luovuustutkijat ovat osoittaneet, että näitä oivalluksen kaltaisia juolahduksia tapahtuu meille varmimmin pakottomassa, rentoutuneessa mielentilassa. Sen sijaan ne ovat joskus suorastaan mahdottomia loogiselle ja intensiiviselle, päämäärähakuiselle ajattelulle, jossa pyritään tiettyyn tavoitteeseen, Hakala muistuttaa.

Hakalalle kokemuksiaan avanneet eri alojen asiantuntijat kertovat kirjassa, kuinka alitajunnan käsittelyyn voi syntyä rutiini.

– Se on kuin keväisellä pilkkiavannolla olemista. Kun malttaa, niin jotain voi nousta tai sitten ei. Moni haastateltava kertoi, että kun hienovaraisen houkuttelutekniikan on oppinut, ideoita tai oivalluksia syntyy yleensä aika odottamattomalla hetkellä. Moni oli myös huomannut, että tilanteissa saattoi löytyä samantyyppisiä piirteitä.

Kyse ei ole sattumasta

Monesti oivallukseen liitetään vahvoja mielikuvia sattumasta. Myös tieteessä puhutaan onnekkaista sattumista, mutta Hakalan mukaan sattumista ei ole kysymys.

Professori, filosofi Juha T. Hakala on perehtynyt syvällisesti oivaltamiseen sekä aivotutkimuksen että kokemuksen näkökulmasta ja kirjoittanut aiheesta kirjan.

– On harhaista kuvitella, että Arkhimedes, Kristoffer Kolumbus tai Alfred Nobel olisivat tehneet keskeiset löydöksensä sattumalta. Kolumbus ei löytänyt Amerikkaa sattumalta, vaan törmäsi uuteen mantereeseen, koska oli lähtenyt todentamaan teoriaansa maan muodosta.

Toisaalta saatamme itsekin törmätä vaikkapa netissä surfatessamme asioihin, jotka tulevat silmiimme näennäisesti sattumalta, mutta niiden yhteys ei ole niin sattumanvarainen kuin kuvittelemme. Kun aivoihimme syötetään jotain sattumalta, voi se tiettyyn asiayhteyteen soluttautuessaan tuottaa oivalluksenkaltaisen tapahtuman.

– Tutkijat sanovat, että oivaltaminen saattaa myös vaatia valtavaa tietoperustaa. Esimerkiksi kun kemisti tai luonnontieteilijä, jolla on vuosikausien työ taustalla, törmää johonkin asiaan, voi siitä seurata oivallus. Tieteilijä on näissä ajatuksellisissa maastoissa jatkuvasta ja tarkastelee maailmaa oman valtavan ymmärryksensä kautta, ja kun sopivia syötteitä tulee, ne synnyttävät oivalluksia.

Oivaltamisen monenlaiset esteet

Miksi oivalluksia ei sitten ilmaannu helpommin? Esteitä löytyy meistä itsestämme. Uskomukset ja ennakko-oletukset estävät meitä ajattelemasta laajasti ja ylittämästä perinteisiä ajatuskarsinoita – joiden vankeja olemme usein tietämättämme.

– Emme kyseenalaista tarpeeksi ennakko-oletuksiamme, vaan teemme aika nopeita johtopäätöksiä riittämättömien tietojen pohjalta. Meillä voi olla ennakkoluuloja ja asenteita, joiden vuoksi näemme vaihtoehtoiset ajattelumallit mahdottomina.

Myös kaikenlaiset huolet, kuten laukkaava inflaatio, koronan uhka, sota ja hintojen karkaaminen aiheuttavat ihmisille lisää huolikuormaa. Huolestuneena emme pysty olemaan luovia.

– Luovuus ja oivaltaminen edellyttävät tyyntä ja rauhaisaa seesteisyyttä. Jos olemme selviytymismoodissa, katseemme kiinnittyy vain kaikkeen sellaiseen, joka on oleellista elämästä selviytymisen kannalta.

Esteitä löytyy myös työpaikoilta. Yksi pahimmista on ainainen kiire. Kun organisaatio vaatii alituiseen valmista tulosta tiukkojen deadlinejen mukaan ja tulosta tuijotellen, emme ehdi kuulla alitajuntamme lähettämiä vienoja viestejä.

– Vaikka työelämässä tulee olla tietynlaista rytmisyyttä ja tempoa, tarvitsemme ehdottomasti enemmän luppoaikaa ja tyvenempiä hetkiä. Kiire ja pakkotahtisuus tappavat luovuuden ja oivaltamisen.

Organisaatiostakin olisi Hakalan mukaan mahdollista kehittää oivaltava. Se edellyttää kuitenkin toimivaa vuorovaikutusta, joka tarjoaa sopivalla tavalla virikkeitä ja yhteensattumia.

– Kun organisaatio on avoin jopa tyhmille kysymyksille, asetutaan samalla alttiiksi myös odottamattomille oivalluksille. Tutkimusten mukaan johdon tasolla tämä periaatteessa tiedetään, mutta tyhmiä kysymyksiä ei aina todellisuudessa sallita, saati että niiden äärelle ehdittäisiin pysähtymään, kun pitää saada vaan aikaan tulosta eikä hömpötellä turhia.

Liikkeellä on merkitystä

Aivojen hyvinvoinnin yhteydessä on puhuttu paljon liikunnan merkityksestä. Liikunta on yhdistetty myös oivaltamiseen. Hakala kuitenkin kertoo huomanneensa, että kyse ei ollut pelkästään liikunnasta vaan myös liikkeen kokemuksesta.

– Moni haastateltu kertoi esimerkiksi junamatkoista, joissa rauhassa aloillaan istuessaan ja maisemia tuijotelleessaan saattoi kokea yllätyksen. Mieleen saattoi tässä rauhan ja tylsyyden tilassa nousta yllättävä ajatuksen perhonen, idea tai oivallus.

Hakala kertoo myös henkilöistä, jotka mainitsivat oivallusten syntyvän kävely- tai juoksulenkeillä.

– Liike on tärkeää, mutta vauhdillakin oli joillekin merkitystä. Yksi tarvitsi kevyttä hölkkää ja toinen taas rauhallista kävelyä oivalluksia saadakseen. Ihmiset olivat selvästi harjaantuneet hakeutumaan tietynlaisiin tilanteisiin oivalluksia houkuttaakseen. Tärkeintä oli kuitenkin se, ettei asiaa yrittänyt ratkoa aktiivisesti, vaan annettiin asioiden virrata.

Koska stressitön ja rento mielentila edistää oivallusten ilmaantumista, kannattaisi meidän Hakalan mukaan aktiivisesti hakeutua iloisen kepeään mielentilaan. Silloin meillä olisi paljon todennäköisemmät mahdollisuudet saada oivalluksia kuin ahdistuneina ja murheellisina.

– Emme paranna oleellisesti maailmaa sillä, että ihmisinä lastaamme kaiken murheen harteillemme, sillä on asioita, joille emme voi mitään. Mutta sille voimme, miten suhtaudumme näihin vaikeuksiin. Emme myöskään pysty lopettamaan täysin stressaamista, mutta jo pelkkä tieto oivalluksia synnyttävästä ihanteellisesta olotilasta voi auttaa suuntamaan sitä kohti.

Informaatiokylvyt herättelevät oivalluksia

Hyödyllisiä oivalluksia voi houkutella myös informaatiokylvyillä. Kun altistamme itsemme sellaisen tiedon alueelle, jonka parhaiten tunnemme ja joka kiinnostaa meitä, tapaamme uusia ihmisiä, tutustumme uudenlaisiin verkostoihin, käymme erilaisia keskusteluja ja heittäydymme asioihin ennakkoluulottomasti, voimme edistää oivallusten syntymistä.

– Pitää kuitenkin muistaa, että liika on aina liikaa. Kun informaation määrä kasvaa liian suureksi, todennäköisyys onnekkaisiin oivalluksiin alkaa pienentyä.

Hakala mainitsee kirjaansa haastattelemansa taidegraafikon ja muotoilun ammattilaisen kertoneen, että heillä oli molemmilla omat rutiininsa ideoitten houkutteluun. Toinen kuunteli tietyn säveltäjän musiikkia ja luki runokirjaa ennen työhön ryhtymistä, ja toinen taas lähti tekemään muotoilua siten, että laittoi radion puheohjelman päälle, keitti kahvia ja piirsi löysät pois ennen kuin ryhtyi varsinaiseen luovaan työhön uusia muotoja etsimään.

– Tässä suhteessa olemme erilaisia, eikä meillä kaikilla ole näin harjaantuneita maneereita. Mutta kuten aivotutkijatkin ovat sanoneet, meillä jokaisella on ajoittain luovia ajatuksia. Vaikka helposti ajattelemme, että emme voi vaikuttaa luovuuteemme, ei se pidä paikkaansa. Kun viljelemme aktiivisesti positiivisia tunteita, oivallustenkin mahdollisuudet kasvavat.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)