Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ilman oivalluksia meillä ei olisi keksintöjä, innovaatioita, työelämää mullistaneita ja jokapäiväiseen elämäämme vaikuttaneita aikaansaannoksia. Mutta miten oivallukset oikein syntyvät? Millaiset olosuhteet ja tilanteet johtavat ratkaisevaan oivallukseen? Ja voiko idean syntymistä edistää omalla toiminnallaan? Kaikkiin näihin kysymyksiin hakee vastauksia professori ja filosofi Juha T. Hakala, joka on perehtynyt syvällisesti oivaltamisen saloihin kirjassaan Oivallus – Ratkaiseva välähdys ja mitä siitä tiedetään.

Oivallukset yhdistävät meitä ihmisiä. Oivallukset eivät ole vain keksijöiden, tutkijoiden, kirjailijoiden tai taiteilijoiden yksityisomaisuutta, vaan jokainen meistä saa oivalluksia. Oivaltamista ei kuitenkaan aiemmin ole sen kummemmin tutkittu, vaikka sen merkitys on kiistaton. Kirjassaan Hakala tarkastelee oivaltamista niin oivaltamisen kokemuksen kuin aivotutkimuksen näkökulmasta.

Joskus oivalluksella voidaan tarkoittaa jonkin, kenties hyvin monimutkaisen asian tai ongelman syvemmän merkityksen ymmärtämistä. Paitsi ymmärryksen syntyyn oivalluksella voidaan viitata vaikkapa monimutkaisempien taitojen avautumiseen. Voimme hallita jonkin jutun pääpiirteissään tai jopa lähes täysin, mutta oivalluksen myötä viimeisetkin yksityiskohdat loksahtavat paikalleen.

Toisaalta oivalluksemme voi olla myös mitätön ja perin arkinen, joka voi koskea vaikkapa ruokailuvälineiden fiksua sijoittelua keittiössä. Tällaisia oivalluksia löytyy kaikilta, Hakala sanoo kirjassaan.

Oivallukset voivat syntyä myös tilanteessa, jossa toinen ihminen hoksauttaa meitä avaamalla joko puheellaan tai tekemisillään uuden näkökulman. Tämän henkilö voi tehdä ikään kuin kaiken muun ohessa, jopa täysin tietämättään. Sen ansiosta voi paljastua ongelma, jota emme edes aiemmin ole havainneet ja jonka saamme toisen hoksauttamisen ansiosta saman tien pois päiväjärjestyksestä.

Oivallustutkimukset tukevat näkemystä, jonka mukaan hyvät oivallukset syntyvät seesteisessä mielentilassa ja mielekkääksi koetussa ympäristössä. Kirjassa oivalluksistaan Hakalalle avautuneet eri alojen ammattilaiset ovat samaa mieltä. Heidän mukaansa oivallus syntyy varmimmin hetkellä, johon ei liity suorituspaineita. Yksi haastatelluista kertoo, kuinka saattaa oivalluksen hetkellä askaroida jotain aivan muuta, mutta jokin siinä hetkessä liittyy kuitenkin hänen tuntemaansa työhön tai työympäristöön. Ja sen jälkeen tapahtuu välähdys, joka auttaa näkemään asiat uudessa valossa, toisin. Eikä tämä tapahdu tietoisen ajattelun puolella.

Oivallus-kirja sukeltaa mielenkiintoisella tavalla oivaltamisen saloihin. Opuksessa pohditaan laajasti niin kirjaan haastateltujen kokemuksia kuin Hakalan omia tutkimuksia ja johtopäätelmiä vuosikymmenten varrelta. Tämänkin kirjan juuret nimittäin ulottuvat aina 1990-luvun puoliväliin, jolloin Hakala nuorena tutkijana innostui luovuudesta ja alkoi kirjoittaa aiheesta kirjoja. Teksti on punnittua puhetta, mutta kepeästi kirjoitettua. Verkkaisen pohdiskelevaan tekstiin on suorastaan nautinnollista uppoutua vastapainona nykyajan kiirettä ja deadlineja ihannoivassa maailmassa.

Kirjaa voi suositella kaikille luovuudesta ja ideoiden syntymisestä kiinnostuneille.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.