WORK GOES HAPPY

Mainos
TEKSTI JA KUVA JYRI KANSIKAS | 7.12.2022 | KOLLEGA.FI
Pitääkö aina suorittaa?

Meille on jo pitkään myyty mallia, jossa niin sanotun kunnon kansalaisen täytyy jatkuvasti suorittaa. Malli on pitkälti lähtöisin työelämästä, jossa herkeämättömästä suorittamisesta on tullut tehokkuuden synonyymi. Malli lienee lähtöisin liukuhihnoilta, mutta se on levinnyt sieltä kaikkialle.

Jyri Kansikas on Work goes happy Oy:n toimitusjohtaja.

Tietotyötä tai aivotyötä tekevälle malli on jopa äärimmäisen haitallinen. Toimistoillakin edelleen arvostetaan niitä, jotka näyttävät suorittavan jatkuvasti. Niitä, jotka sen sijaan ottavat itselleen tuiki tarpeellisia tuumaustaukoja tai käyvät välillä haukkaamassa happea kirkastaakseen ajatuksia, katsellaan edelleenkin epäilevästi.

Oman urani aikana olen nähnyt lukuisia häslääjiä, jotka juoksevat tuhatta ja sataa kaiken aikaa näyttääkseen esihenkilöilleen olevansa tehokkaita. Ongelma on kuitenkin siinä, että iso osa näiden pikajuoksijoiden ajasta kuluu väärin asioihin, sillä he eivät osaa keskittyä olennaiseen.

Olennaiseen keskittyminen ja asioiden oikea priorisointi vaatii suunnitelmallisuutta ja työtehtävien tarkkaa pohdintaa. Eikä kumpikaan onnistu ilman säännöllistä huokoisuutta. Puhumattakaan työpäivää oikeasti tehostavasta tauottamisesta. Kun tehtävät on huolellisesti suunniteltu ja priorisoitu, ne hoituvat helpommin, nopeammin ja paremmin. Niitä tehtäessä voi päästä jopa flow-tilaan, sillä mielen ja tekemisen kirkkaus tuottaa hallinnantunnetta ja usein myös onnistumisen tunnetta.

Näin yrittäjänä minulla on oikeus rytmittää päiväni ja tekemiseni itselleni sopivasti. Usein jos joku homma tökkii tai ei etene, pistän koneet kiinni ja lähden vaikkapa kävelylle tai pyöräilemään. Talvella joskus myös hiihtämään. Tämä teen siis keskellä päivää. Itselleni mieluisa liike saa ajatukseni kirkastumaan ja lähes kaikki parhaat, työhöni liittyvät oivallukset ovat syntyneet aivan muualla kuin ruudun edessä toimistolla.

Tämä on mahdollista myös lukuisille etätyöläisille, joilla tehtävät ja tavoitteet ovat selkeät. Loppujen lopuksihan on kyse aina siitä, miten hyvin tehtävät on tehty, eikä siitä, kuinka paljon niihin on kuluttanut aikaa.

Mielestäni meidän pitäisi muutenkin tieto- ja aivotyössä unohtaa ikivanha yhdeksästä viiteen -malli. Jokaisella meistä on erilainen sisäinen vuorokausirytmi ja siksi jotkut ovat äärimmäisen tuotteliaita aamuvarhain ja toiset ovat parhaimmillaan iltaisin.

Harrastuksistakin syyllisyyttä

Suorittamisen kulttuuri on levinnyt laajasti myös vapaa-aikaamme. Harrastuksiakin pitää suorittaa, eikä hakea niistä hyvinvointia. Moni tuntee jopa syyllisyyttä, jos ei kykene suorittamaan itse valitsemiaan harrastuksia. Tämä pätee myös kodin siisteyteen. Onko kaiken oltava aina ihan tiptop?

Joulustakin on tullut supersuorittamisen aikaa. Ihmiset säntäilevät lähes paniikissa jouluostoksilla ja aaton alla pitää saada kaikki mahdolliset jouluruoat tehtyä viimeisen päälle tai syyllisyys iskee. Siksi on aika hupaisaa, että yksi yleisimmistä joulun toivotuksista on ”rauhallista joulua.”

Mitäpä jos tänä vuonna tekisit tietoisesti joulusta rauhallisen? Päästäisit irti niskaan hönkivästä suorittamisen paineesta ja syyllisyyden tunteesta. Tärkeintä on olla läsnä läheisten, perheen tai sukulaisten kanssa. Sinulle jäisi luultavasti myös aikaa kilauttaa niille, joiden tiedät viettävän joulunsa yksin. Eikö siinä olisi enemmän joulumieltä, kuin joka nurkan puunaamisessa?

Jouluruoatkin voi hankkia kaupasta tai tilaamalla. Siinäkin säästyy aikaa ja mielenrauhaa. Kenties kaupan päälle saat oivalluksia tulevaan arkeen ja lopetat itsesi syyllistämisen ja päästät irti suorittamisen kulttuurista.

Olen usein sanonut ja kirjoittanut, että hyvät lomat rakentuvat hyvässä arjessa. Ja toisin päin.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Joustava organisaatio on proaktiivinen ja muutoskykyinen, Ilman toivoa ei voi kukoistaa, Nyt tarvitsemme toiveikkuutta ja toistemme tukea, Kyky kuunnella auttaa näkemään ja etäältä voi nähdä lähemmäs, Luuloviisaus on kavala tauti ja Taito sanoa ei paaluttaa omat rajat.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.

  1. Raija kommentoi 8.12.2022 klo 09.42
    Pitkän linjan laiskuuteen oppineena tuli mieleen, kuinka rentoutumista ja laiskuutta ei ikäänkuin osata, mutta nyt kirjoittamasi onkin yleisohje, mikä saa ihmisen pohtimaan, mikä pitää suorittamista yllä; niin monet tekijät ja arvot, ja voiko sitä muutoin ratkaista kuin yksilöllisesti. Itse koin, ettei laiskuus ja levollisuus ollut mahdollista, ennen kuin mieleni oli vapautunut ahdistuksesta ja sain selvyyden ahdistuksen taustatekijöihin ja mikä ne laukaisi ja pani juoksemaan. Olen viime aikoina aikoina lukenut Brene Brouwn, kirjoja, häpeäntutkija ja ilokseni huomannut, että niin paljon ongelmien taustalla onkin moralismi, ja vuorovaiktustaidot.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)