Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Vaikka geenit, ympäristö ja sattuma vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee, suurimpaan osaan voimme vaikuttaa itse. Meillä on myös aina mahdollisuus tuoda elämäämme enemmän myönteisyyttä, mutta se vaatii omien ajattelutapojen tarkastelua, uteliaisuutta sekä halua oppia ja kehittyä.

Jokainen varmasti kaipaa elämäänsä iloa ja onnellisuutta. Elämänilo syntyy lukemattomista asioista, mutta keskeistä sen löytämisessä on itsetuntemus. Menneisyydessämme voi olla asioita, jotka estävät meitä tuntemasta iloa, emmekä välttämättä huomaa sitä, ellemme tunne juuriamme.

– Meillä kaikilla on asioita, jotka tulevat suvultamme. Itse lähdin tutkimaan muutama vuosi sitten isäni sukua, josta en tiennyt mitään. Samalla minua alkoi kiehtoa äidinkin puoleinen suku. Oli hurja huomata, että työntekemisen eetos, joka minussakin on vahvana, tulee äidin suvulta, filosofian tohtori, dosentti Marja-Liisa Manka sanoo.

Työelämän hyvinvoinnin professorina aiemmin työskennellyt ja pitkän uran työhyvinvoinnin parissa tehnyt Manka on tutkinut elämäniloa ja julkaissut aiheesta keväällä Elämänilon jäljillä -kirjan, jossa hän käsittelee niin omia juuriaan kuin hyvinvointia koskevia tutkimustuloksia.

– Vanhempieni kodin huoneentauluna oli kangas, johon oli kirjottu sanat ”Kestä, kärsi – taistele ja voita.” Tämä teema on periytynyt minullekin. Vieraillessani jokin aika sitten äitini synnynkodissa, jota serkkuni nykyään pitävät, huomasin, että siellä oli kolme monen sadan litran pakastinta täynnä marjoja. Itse nimittäin myös poimin ihan hulluna mustikoita ja laitan niitä pakkaset täyteen. Ja vielä tykkään siitä, Manka nauraa.

Suku myös yhdistää ihmisiä tiiviisti. Veneheiton kylästä alun perin kotoisin oleva Manka tapasi elokuussa äitinsä puoleista Leinosten sukua sukukokouksessa.

– Se että olet jostain kotoisin ja kuulut joukkoon, vaikuttaa valtavasti meihin itseemme. Sen huomaa vielä paremmin näin vanhemmalla iällä. Meillä on kaikilla jokin yhdistävä tekijä ja vaikka sukukokouksessa oli paljon ventovieraita ihmisiä, tuntui kuin olisin ollut ystävä kaikkien kanssa.

Vaietut asiat hiostavat

Juurensa on hyvä tuntea myös sen vuoksi, että suvussa voi olla vaiettuja asioita, jotka vievät voimaa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ne jäävät taustalle, emmekä välttämättä huomaa niitä, mutta ne vaikuttavat meihin.

– Vaietut asiat voivat aiheuttaa tunneköyhyyttä, puhumattomuutta, täydellisyyteen pyrkimistä ja armottomuutta itseään kohtaan. Kutsun niitä hiostajiksi, sillä ne jäävät päälle ja estävät ilon kokemuksen. Emme tiedä, mistä ne tulevat, mutta ne kulkevat möykkynä mukana.

Jos vaikkapa arvostettu ihminen, kuten opettaja, sanoo jotain, lapsi uskoo sen ja asia jää mielen pohjalle. Esimerkkinä Manka kertoo tarinan punatukkaisesta naisesta.

– Muistan, kun eräs rouva kertoi, kuinka hän oli koululaisena pukeutunut punaisiin vaatteisiin ja opettaja oli nauranut hänelle, että ”punatukkaiset eivät ikinä käytä punaisia vaatteita”. Tämän jälkeen tämä rouva ei ollut enää ikinä käyttänyt punaisia vaatteita.

Omakohtainen kokemus Mankan omilta kouluajoilta oli tilanne, jossa hän esitti luokan edessä runon käsillään elehtien ja opettaja pilkkasi häntä siitä. Muisto häpeästä painui syvälle mieleen. Sen jälkeen muidenkin ihmisten elehtiminen häiritsi Mankaa.

– Vasta myöhemmin tajusin, että ärsyynnyin elehtimisestä tämän opettajan lausuman takia. Tällaisilla typerillä lauseilla voi olla pitkäaikaiset seuraukset. Kannattaakin aina miettiä, miksi on estynyt tekemästä jotakin, ja kokeilee sitten testatakseen, onko tämä jotakin jota haluaisin tehdä ja joka tuottaisi minulle iloa.

Opitusta avuttomuudesta ratkaisukeskeisyyteen

Opittu avuttomuus estää oman toimijuuden, joka on elämänilon keskeinen lähtökohta. Kun olemme toimijoita, emme ole toisten armoilla ja kuljetettavina, vaan voimme itse vaikuttaa elämäämme.

– Opittu avuttomuus tarkoittaa sitä, että ei ole koskaan saanut tehdä päätöksiä vaikkapa työpaikalla. Muistan omasta kokemuksestani, kun työskentelin aikanaan suuressa elintarvikealan yrityksessä koulutuspäällikkönä tehtävänäni työurien jatkaminen, ei siellä ollut mitään muuta vaikutusmahdollisuutta omaan työhönsä kuin sairastua.

Manka kertoo testanneensa työntekijät Martin Selgmanin testillä, jonka tuloksen mukaan noin 75 prosentilla testatuista oli melko tai erittäin pessimistinen ajattelutapa. Manka ihmetteli, olivatko kaikki alueen pessimistisimmät ihmiset töissä kyseisessä firmassa, vai oliko yritys tehnyt heistä sellaisia.

– Seligmanin oletus on, että jos joku toinen päättää aina ihmisen puolesta, tämä oppii avuttomaksi. 1990-luvun alussa työn tekemisen tapa oli hyvin hierarkinen ja päätösvalta oli esimiehillä. Esimies päätti jopa kahvitaukojen tuuraukset, eikä työntekijöille jäänyt paljonkaan aivojenkäyttövaraa, Manka sanoo.

Opittuun avuttomuuteen liittyy paitsi pessimistisyys, myös masentuneisuus ja lamaantuminen, jolloin ihminen ei enää osaa ottaa elämää haluunsa tai tehdä itselleen iloa tuottavia asioita.

– Minulle oli iso oivallus, että jopa sairastumisen riski oli isompi henkilöillä, jotka olivat oppineet avuttomiksi. Opitusta avuttomuudesta on kuitenkin mahdollista oppia ratkaisukeskeisyyteen. Ajattelutapa niksautetaan toiseen suuntaan siten, että ei tuijoteta ongelmaa, vaan nähdään, mitä mahdollisuuksia on ratkaista ongelma.

Ratkaisukeskeisyys edistää hyvinvointia ja elämäniloa. Kun käännämme katseen voimavaroihin, emme lamaannu, vaan näkökulmamme laajenee ja selviämme ongelmista.

Aina on mahdollisuuksia

Yksi taattu elämänilon karkottaja on valittaminen. Kun huomiomme kiinnittyy valittamamme asiaan, ongelma vain kasvaa. Silloin emme myöskään pysty näkemään vaihtoehtoja.

– Valittaminen on helppoa ja jos siihen kierteeseen joutuu, ei löydä ratkaisuja. Silloin jää vain passiivisesti odottamaan, että joku toinen tulisi ja ratkaisi ongelmat. Oma toimijuus on meille tärkeää. Vaikka olisimme saanut jaossa minkälaiset kortit, niin aina on mahdollisuuksia, Manka painottaa.

Valittamiseen voi liittyä myös pessimismiä, joka sulkee mahdollisuuksia siinä, missä myönteisyys avartaa perspektiiviä.

– Viime aikojen tutkimuksetkin todistavat, miten tärkeää optimismi on niin fyysiselle terveydelle, ihmissuhteille kuin mielelle. Itse puhun aina realistisesta optimismista, enkä mistään yltiöoptimismista. Ja vaikka olisi pessimisti, voi aina alkaa bongata kivoja asioita, joiden avulla pääsee katsomaan maailmaa vähän valoisammasta näkökulmasta, Manka toteaa.

Yksi myönteiseen elämänkatsomukseen kuuluvista voimista on joustavuus. Tarvitsemme joustavuutta etenkin silloin, kun kohdallemme tulee esimerkiksi työttömyyttä, avioero tai sairautta, eivätkä asiat mene toiveidemme mukaan.

– Joustavuutta on yrittää muuttaa omia ajattelutottumuksiaan sekä -tapojaan ja katsoa asioita myös muusta kuin omasta näkökulmastaan. Emme ole suojassa elämän kolhuilta, mutta joustavuuden avulla voimme toipua, päästä eteenpäin ja nähdä uusia mahdollisuuksia.

Kaiken lisäksi tarvitsemme elämäämme merkityksellisyyttä. Työ on useille meille yksi parhaista merkityksellisyyden lähteistä. Mankan mukaan jokaisessa työssä on mahdollista kokea merkityksellisyyttä.

– Ei ole olemassa bulkkityötä, vaan kaikella työllä on merkitystä, kun osaamme mieltää sen osaksi yhteiskuntaa tai jotain muuta isompaa kokonaisuutta. Ja jos ei koe työtään merkitykselliseksi, niin vapaa-ajalla tehtävä vapaaehtoistyö voi olla sitä.

Elämänvoima syntyy merkityksellisyydestä, motiiveista ja tavoitteista. Jokaisella meillä on erilaiset psykologiset tarpeet, jotka vaikuttavat siihen, että voimme olla tyytyväisiä ja iloisia elämäämme. Silloin pienet murheet eivät meitä hetkauta.

– Tee hyvää ja nauti arjesta, koska silloin voit olla hyvällä mielellä useammin kuin vain jonain huippuhetkenä. Pienetkin teot merkitsevät, kuten tervehtiminen, kiittäminen ja avun tarjoaminen. Elämänilo on ehtymätön hyvinvoinnin lähde.

• Ota selvää juuristasi, sillä eilinen sanelee tämän päivän.
• Ole aktiivinen ja toimi. Vaikuta, älä valita!
• Etsi ratkaisuja, älä ongelmia!
• Pidä silmäsi auki ja ällisty joka päivä. Pohdi omia ajattelutapojasi.
• Tunnista voimia vievät hiostajasi.
• Huolehdi ihmissuhteista, sillä ne ovat äärimmäisen tärkeitä.
• Tee hyvää, sillä se tuo hyvin mielen sinulle. Pienet arjen teot merkitsevät, kuten tervehtiminen, kiittäminen tai voinnin kysyminen toiselta.
• Etsi merkityksellisiä tavoitteita elämälläsi ja työllesi. Merkityksellisyys tulee arjesta, eikä sitä tarvitse etsiä huippuelämyksistä.
• Muista palautua! Suodata kokemaasi, äläkä ota kaikkea itseesi. Älä ole aina käytettävissä. Huolehdi itsestä niin, että sinulla on työajan lisäksi omaa vapaa-aikaa.
  Lähde: Marja-Liisa Manka

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.