Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Fyysisen kunnon ylläpito on meille varsin luonnollista, mutta harvempi tulee huolehtineeksi psyykkisestä hyvinvoinnistaan yhtä hyvin. Mieltä voi kuitenkin harjoittaa aivan samalla idealla kuin fyysistä kuntoa – ja yhtälailla se vaatii säännöllistä ja jatkuvaa harjoittelua.

Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Kaikki nämä kolme ulottuvuutta ovat yhtä tärkeitä, vaikka yleensä painotamme fyysistä ja sosiaalista ulottuvuutta psyykkinen puolen jäädessä lähinnä maininnan tasolle.

– Käytännössä psyykkisiä taitoja ei opeteta yhteiskunnassamme yhtä paljon kuin fyysisen kunnon tai sosiaalisen kunnon kehittämistä. Ja vaikka monet ovat alkaneet lukea psykologista kirjallisuutta, asiat jäävät helposti teoreettiselle tasolle, eikä niitä osata soveltaa käytännössä, psykologi Tony Dunderfelt sanoo.

Dunderfelt on perehtynyt mielen hyvinvoinnin kehittämiseen ja henkiseen kasvuun keväällä ilmestyneessä Hyvä fiilis -kirjassaan, jossa hän esittelee kaikelle kansalle sopivan ”psykojumpan”.

– Kaiken lähtökohtana on suvaitsevaisuus itseä kohtaan eli itsemyötätunto. Meillä on tapana soimata itseämme hyvin herkästi. Kyse on siitä, että uskomme sokeasti siihen, mitä automaattinen psyykemme ehdottaa. On paljon järkevämpää olla ystävä itsensä kanssa.

Dunderfeltin mukaan negatiivisen tunteen alta paljastuu aina aurinko ja ilo. Sisäiset voimavaramme ovat koko ajan olemassa riippumatta ulkoisista tapahtumista tai automaattisesti heränneistä muistoista tai ahdistavista mielikuvista.

– Esimerkiksi saatamme tuntea huonoa omaatuntoa siksi, että meillä on tekemättömiä töitä. Oikeammin sen taustalla on ajatus, että emme tule selviämään niistä ja pidämme itseämme sen vuoksi huonona ihmisenä. Huono ja voimaton olo häviää heti, kun oivallamme, että olemme paljon viisaampia ja fiksumpia kuin mitä luulemme. Meillä on aina mahdollisuuksia paljon enemmän kuin mitä ahdistuksissamme haluamme myöntää, Dunderfelt painottaa.

Tavoitteena yksi rela

Mielen hyvinvointia kannattaa edistää pienin positiivisin askelin. Kaikkea ei tarvitse laittaa uusiksi elämässä eikä mielen hyvinvoinnissa tarvitse tulla mestariksi. Jo pienikin parannus omaan olotilaan on merkittävä edistysaskel, joka avaa uusia näköaloja elämään.

– Psyykkisen hyvinvoinnin avain voi olla niinkin pieni asia kuin parin minuutin iisisti ottaminen työpäivän lomassa. Mihin tahdomme kohdistaa huomion valokeilan? Voisiko käsillä olevan tilanteen tulkita uudella, rakentavammalla tavalla, Dunderfelt kysyy.

Saadaksemme konkreettisia tuloksia psyyken kehittämisessä tarvitsemme selkeän mittarin. Fyysistä kuntoa on paljon helpompi mitata, sillä esimerkiksi kuntosalilla käynnin tulokset alkavat näkyä jo muutamassa viikossa.

– Psyykkisellä puolella mennään helposti ylisuorittamisen puolelle. Vaadimme itseltämme vaikkapa, että meidän pitää olla täysin rauhallinen tai aina positiivinen, mikä on liikaa. Sen sijaan voimme miettiä, mikä olisi pienin mahdollinen muutos parempaan, jonka voisimme sallia itsellemme. Tätä pienintä olotilan muutosta parempaan päin kutsun yhdeksi relaksi.

Tekemällä esimerkiksi 30 sekunnin harjoituksen, olotila tuntuu helpottavalta, hengitys kulkee paremmin ja ideoitakin alkaa tulla mieleen.

Jo yksi rela ikään kuin avaa mielen, johon voi nyt virrata uusia ideoita, miten hoitaa käsillä oleva tilanne. Antaessamme psyykelle yhden relan, se on Dunderfeltin mukaan käsky etsiä muita hyviä olotiloja.

– Rela on oma, henkilökohtainen kokemus siitä, että nyt helpotti pikkuisen. Jos olo ei tunnu positiivisemmalta, niin silloin harjoitus ei vielä ole purrut. Esimerkiksi voimme kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa ja sen tehtyä saatamme tuntea olomme yhden relan verran paremmaksi. Tavoitteena on vähintään yksi rela, eikä se, että olisimme kiitollinen joka hetki ja kaikille, Dunderfelt selventää.

Sisäiset voimavarat käyttöön

Soimaamme hyvin herkästi itseämme monestakin asiasta. Itsensä sättimisestä on vaikea päästä irti, ellei ymmärrä ihmisen sisäisyyttä ja sen monikerroksisuutta. Meillä on arkiminä, alitajuinen minä sekä luova minä, joka pystyy tarkkailemaan sekä alitajuista että arkiminää.

– Meillä on arkitajunta, eli sisäinen maailma, jonka koemme valveilla ollessamme. Se on täynnä ajatuksia ja tunteita. Meillä on ikään kuin mielen näyttöpääte, johon heijastuu ajatuksia, sanoja, mielikuvia, muistoja, tunnelmia, tunteita ja aikomuksia. Kutsun tätä tasoa termillä P1. Tämä sisäisyyden taso on tärkeä, mutta rajallinen. Se pystyy rekisteröimään vain pienen määrän informaatiota yhdessä hetkessä.

Toinen sisäisyyden taso on P2, joka käsittää ihmisen alitajunnan eli tiedostamattoman. Se on paljon arkitajuntaa suurempi ja siihen on koodattu kaikki menneisyytemme. Lähes kaikki, mitä olemme kokeneet ja oppineet, on olemassa tässä sisäisyydessämme. Tähän liittyvät myös skriptit eli skeemat, jotka ponnahtavat esiin juuri silloin, kun elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä.

– P2-taso muistaa kaikki menneisyyden epäonnistumisemme. Ja jos niitä on kertynyt liikaa, ihminen huomaa, että alkaa soimata itseään ei vain sen vuoksi, että käsillä oleva tilanne on mennyt huonosti, vaan koska hänellä on menneisyydessään paljon huonoja kokemuksia, jotka kasautuvat nykyhetken huonon kokemuksen ympärille, Dunderfelt selittää.

Kolmas sisäisyyden taso P3, luovuuden taso, on avain siihen, että voimme muuttaa tulkintaa, joka automaattisesti ponnahtaa esille. P3-taso mahdollistaa itsenäisen tiedostamisen, valinnan ja vastuun omasta inhimillisestä kehityksestä.

– Kun epäonnistumme ja saamme kritiikkiä, meidän arkimielemme P1 menee solmuun, koska alitajunnastamme virtaa esiin traumaattista itsemme soimaamista. Silloin tulee herkästi ajateltua, että olen huono ja epäonnistunut ihminen ja koko päivä menee pilalle.

Epäonnistumisen tunne on Dunderfeltin mukaan täysin ymmärrettävä, eikä se ole paha juttu, sillä sen tunteen siivittämänä suoriudumme tehtävästä seuraavalla kerralla kenties paremmin. Huono tilanteesta tulee silloin, kun epäonnistumisen tunteeseen liimautuu skriptejä ja tunteesta tulee ylimitoitettu eli römpiö.

– Käyttäessämme aktiivisesti luovuuden eli P3-tason taitoja, emme lannistu ongelmien edessä, vaan löydämme aina keinot ylittää haasteet ja mennä vaikeuksien läpi. Meillä on valtavasti potentiaalia sisäisyydessämme, mutta koska tästä ei puhuta tai nosteta esiin, tämä persoonallisuuden ulottuvuus jää meiltä lähes huomaamatta.

Kohdista tietoisuutesi hyvään

Suurin osa psyykkisestä toiminnastamme on automaattista ja tapahtuu ilman omaa tiedostamistamme. Huomaamme helposti vaikeudet ja negatiiviset asiat, mutta hyvien asioiden huomaaminen vaatii meiltä usein tietoista vaivannäköä. Asiat eivät ole yleensä niin mustavalkoisia, kuin tuppaamme ne näkemään.

– Otetaan esimerkkinä nykyaikainen, suomalainen koti. Tulet kotiin väsyneenä työpäivän jälkeen, flunssaa pukkaa ja rahatkin on loppu. Se kaikki on totta. Mutta sen lisäksi on totta, että asut yhdessä maapallon upeimmista asunoista – ottaen huomioon koko maapallon asuntotilanteen. Ja on myös totta, että kotisi on kauniisti sisustettu ja omistat vaikkapa 15 ihanaa muumimukia, Dunderfelt sanoo.

Mieltä voi aktiivisesti valmentaa näkemään onnistumisia ja hyvä asioita. Se vaatii Dunderfeltin mukaan kuitenkin hieman itsensä suggerointia.

– Jokaisella meistä on kyky suunnata tietoisuutensa haluamaansa suuntaan, mutta tämä taito on yleensä melko alikehittynyt. Useimmat meistä toimivat reaktiomaisesti eli reagoivat uusiin tilanteisiin vanhoilla totutuilla tavoilla. Onkin haaste harjoitella oman olotilan muuttamista, varsinkin, jos ulkoinen tilanne on vaikea.

Dunderfeltin mukaan ihmisellä on aina vapaus valita, mihin hän kunakin hetkenä kiinnittää huomiota. Taito siirtää huomio johonkin itse valittuun kohteeseen on kaiken luovuuden ja inhimillisen valoisan olemuksen perusta.

– Ihmisellä on valtavaa potentiaalia sisäisyydessään, mutta se on yleensä liian vähäisessä käytössä, eikä kovin kehittynyttä. Kun siitä ei puhuta yleisesti eikä sitä nosteta esiin tavallisessa psykologiassa, tämä persoonallisuuden ulottuvuus jää ihmisiltä lähes huomaamatta.

Meillä jokaisella on Dunderfeltin mukaan luonnollinen aureettinen ulottuvuus, joka luo ja toimii ihmisen sisäisyydessä. Aureettisuus on Dunderfeltin luoma uudissana, jolla hän tarkoittaa ihmisen henkilökohtaista kokemuksellista ydintä.

– Sisäinen valoisuus ei ole vain kauniilta vaikuttava teoreettinen rakennelma, vaan sitä voi käytännössä harjoittaa. Juuri näillä psykogisilla treeneillä voimme edesauttaa oman aureettisuutemme heräämistä ja psyykkisen immuniteettijärjestelmän aktivoitumista.

Ota paperia ja kynä ja havainnoi ympäristöä kotonasi. Kirjoita muistiin, mitä mukavia ja kivoja asioita tai esineitä näet. Havainnoi mahdollisimman konkreettisia ja arkipäiväisiä asioita, äläkä juutu miettimään mitään isoja ja yleviä asioita.

Kirjoita ylös vähintään 20 hyvää ja mukavaa asiaa. Ja vauhtiin päästyäsi voit kirjoittaa vielä 20 lisää! Perusidea on samanlainen kuin kuntosaliharjoittelussa. Sinun täytyy ylittää tottumuksesta ja vanhasta kuntorajastasi tuleva vastustus ja jatkaa hieman sen yli, mitä olet tottunut jaksamaan. Vain tällä tavalla syntyy uudenlaista, positiivista tietoisuutta.

Kiinnitä huomio johonkin esineeseen, jonka olat ostanut joitakin viikkoja tai kuukausia sitten. Se voi olla kukka, tuoli, uusi vaatekappale tai vaikkapa tiskikone. Muistele, miten tärkeää sen hankkiminen oli silloin sinulle.

Huomaa, miten tietyllä tavalla samantekevää tuon esineen olemassaolo sinulle nyt on. Haluamasi esine on muuttunut arkipäiväiseksi tai jopa yhdentekeväksi. Tietoinen pysähtyminen esineen kohdalle voi kuitenkin muuttaa tilanteen. Katso esinettä ja ole aidosti iloinen siitä. Hetken päästä voit kokea, miten pieni kiitollisuuden lämpö herää tai miten hymy voi nousta huulillesi aidosti ja teeskentelemättä.

Hyvien asioiden huomioiminen vahvistaa niitä. Hyvin usein saat sitä, mitä tilaat.

Lähde: Hyvä fiilis, Tony Dunderfelt, Basam Books, 2022

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.