Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olemme joutuneet elämään jatkuvien kriisiuutisten alla jo niin pitkään, että kevään ja kesän aikana jatkuneet pelottelut karmeasta syksystä ovat alkaneet nyppiä minua jo pahemman kerran. Tämä ei tarkoita sitä, että tunkisin pääni pensaaseen tai ummistaisin silmäni todellisuudelta, vaan toivoisin, että edes jostain suunnalta yritettäisiin luoda toiveikkuutta ja tulevaisuuden uskoa.

Tämä koskee vahvasti myös päättäjiämme. Meille aikuisille on vuosien mittaan tullut vastaan jyrkkiäkin ylämäkiä ja olemme oppineet elämään niiden kanssa, mutta lapsilla ja valtaosalla nuorista näitä vastoinkäymisiä ei ole vielä ehtinyt kertyä. Heille tämä jatkuva pelon ilmapiiri on huomattavasti tuhoisampaa ja se näkyy jo nyt mielenterveyden ongelmien kasvussa.

Todelliset seuraukset tästä tilanteesta näkynevät kuitenkin vasta viiveellä. Tilannetta ei myöskään helpota se, että maamme resurssit riittävät hädin tuskin akuutimpienkaan terveysongelmien hoitamiseen.

Mitä minä voin tehdä asialle?

Paluu työelämään lomien jälkeen on jo alkanut ja jokainen meistä voi olla työkavereidensa tukena. Yhteisöllisyyttäkin kannattaa vaalia erityisellä tavalla.

Tämä koskee myös yksityiselämää. Kun emme voi suoraan vaikuttaa ympärillämme oleviin uhkiin, voimme sen sijaan vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin ja huomioida enemmän muita. Kysyä vaikka, mitä sinulle kuuluu? Tai soittaa tutulle ilman sen kummempaa syytä, kuin kuulumisien kysely. Ja kysymysten jälkeen myös kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.

Parasta, mitä voimme toiselle tehdä, on kuunnella häntä aidosti ja tietoisesti. Se on pieni teko, josta voi syntyä joskus toiselle juuri se päivän kirkkain tähtihetki. On hyvä muistaa, että vastavuoroisesti tämä voi olla jonain päivänä itsellekin se tärkein ja tarpeeseen tuleva tähtihetki.

Toisten huomioiminen ja tukeminen tekee jo itsessään hyvää meille jokaiselle ja lähes aina tämä hyvä palaa takaisin. Lisäksi meille kaikille tekee hyvää irtautua ajoittain omasta napanöyhdästämme.

Kiinnitä huomiosi siihen mikä toimii ja on hyvin juuri nyt

Yksi helppo niksi pysäyttää jatkuva huolitulva on kysyä itseltään vaikka päivittäin, mikä toimii ja on juuri tällä hetkellä hyvin. Uskon, että valtaosa meistä löytää lukuisia hyviä vastauksia tähän. Ja se, mihin kiinnitämme huomiomme, kasvaa. Tämä vanha sanonta pitää hyvin kutinsa ja siihen voimme jokainen tietoisesti vaikuttaa.

Ihan samalla tavalla kuin hyvä- ja huonotuulisuus tarttuvat kanssakulkijoihimme, myös pelko ja toiveikkuus tarttuvat. Kumpaa sinä haluat levittää ja tartuttaa kanssakulkijoihisi? Se on täysin sinun valittavissasi.

Meillä kaikilla on niin hyviä kuin huonoja päiviä. On hyvä, että ympärillämme on myötätuntoa ja tarpeen tullen hyviä kuuntelijoita. Neuvojia kyllä löytyy aina, mutta kuuntelijoita paljon vähemmän.

Johtaja – ole läsnä

Kuunteleminen on aina ollut hyvän johtajuuden keskeisimpiä ominaisuuksia. Nyt sen merkitys on vielä entistäkin tärkeämpi. Johtaja voi myös johtaa toivoa ja vaalia yhteisöllisyyttä – edestä, esimerkillä, huomioimalla ja ennen kaikkea olemalla läsnä.

Olen ennenkin kehottanut johtajia menemään päivittäin kahvihuoneeseen, jos haluaa olla kartalla työyhteisön työilmapiiristä. En tarkoita sillä kaveeraamista vaan nimenomaan sitä, että näyttää olevansa läsnä ja välittävänsä. Mahdolliset oireilutkin työyhteisössä voi korjata helpommin ja nopeammin, jos niihin puuttuu heti. Kärpäsistä ei synny härkäsiä.

On aivan turha kuvitella, että jatkuvan pelon ja uhan ilmapiiri ei tunkeutuisi myös työpaikoille. Siksi on niin tärkeää, että niiden päälle ei kasautuisi lisää paineita.

Miten hienoa olisikaan, jos työpäivästä tulisikin se ajanjakso, jolloin ulkoiset uhat haihtuisivat hetkeksi mielestä. Jos työtehtävät ovat selkeät, tavoitteet tarkasti määritelty ja ilmapiiri kannustava, tekeminen voi muuttua voimavaraksi – eikä niiden syöjäksi. Vielä kun tähän lisää oman merkityksellisyytensä tiedostamisen työyhteisössä, tuottavuuskin voi kasvaa kestävällä tavalla.

Tähän kaikkeen johtajalla on avaimet taskussaan ja toivon, että jokainen johtaja muistaa kaivaa ne esille taskustaan päivittäin tänä syksynä. On tärkeää, että jokaisella on tiedossa oma tärkeä roolinsa työyhteisössä ja esihenkilöt voivat aktiivisesti tuoda ne esille. Se, mikä voi olla itsestään selvää johtajille tai esihenkilöille, voi olla täysin hämärän peitossa työntekijälle. Siksi on syytä olla proaktiivinen.

Mitäpä jos keskittyisimme siis tulevana syksynä kanssakulkijoidemme tukemiseen. Tämä koskee niin läheisiä, kavereita kuin kollegoita. Koska emme pysty vaikuttamaan ulkopuolisiin uhkiin, laitetaan panokset kaikkeen siihen, mihin voimme vaikuttaa. Olemme vain unohtaneet tämän potentiaalin yksilökeskeisyyden kasvaessa yhteiskunnissa. Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme ja se, joka muuta väittää, valehtelee – ja eniten itselleen.

Otetaan kaikki mahdollinen hyvää tuottava arsenaali nyt käyttöömme. Meillä jokaisella on siihen mahdollisuus. Se on pääsääntöisesti vain omasta valinnastamme kiinni.

Ja pidetään toivoa yllä!

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Kyky kuunnella auttaa näkemään ja etäältä voi nähdä lähemmäs, Luuloviisaus on kavala tauti, Taito sanoa ei paaluttaa omat rajat ja Ihmiset ovat organisaatioiden kestoliima.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.