Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Oma työ on monelle tärkeä osa identiteettiä – sitä tarinaa, jota kerromme itsestämme niin itsellemme kuin muille. Tämä on luonnollista, kulutammehan suuren osan elämästämme ensin kouluttautumalla työhön, sitten merkittävän osan arjestamme työpaikalla työtä tehden. Työn muodostumisessa osaksi identiteettiä piilee myönteisiäkin mahdollisuuksia, mutta on tärkeää tunnistaa myös mahdollinen varjopuoli. Tarvittaessa identiteettiä voi yrittää rakentaa muutenkin kuin pelkästään alavalintojen ja tehtävänimikkeen kautta.

Työn muodostumisesta vahvaksi identiteetin osaksi voi seurata haasteita etenkin silloin, kun työtilanteessa tapahtuu muutoksia. Työttömyyden tai työkykyä verottavan sairastumisen uskotaan harvoin sattuvan omalle kohdalle. Silti ne koskettavat suurta joukkoa työntekijöistä jossakin vaiheessa uraa. Toisaalta työhön voi kohdistua muutostarpeita myös esimerkiksi uusien teknologioiden kehittymisen myötä, ja vaikka työpaikka pysyisikin samana, tehtävät voivat vaihtua uusiin.

Muutostilanteet ovat aina itsessään kuormittavia ja vaativat sopeutumista. Tämä koskee myös sinänsä myönteiseksi koettuja muutoksia, kuten eläkkeelle jäämistä. Henkilölle, joka määrittelee itsensä nimenomaan työnsä kautta, tilanteet saattavat kuitenkin tuntua lähes ylitsepääsemättömiltä. Ne pakottavat laittamaan uusiksi paitsi tulevaisuuden suunnitelmat, myös koko käsityksen siitä, kuka ja millainen pohjimmiltani olen.

Monipuolinen käsitys itsestä, jossa työ ja ammatti näyttelevät vain yhtä osaa muiden joukossa, tuo enemmän mahdollisuuksia ja resilienssiä vaikean tilanteen kohtaamiseen.

Työnkin arvot voivat muuttua

Joskus työelämän muutostarpeet kumpuavat omien henkilökohtaisten kiinnostustemme, arvojemme tai elämäntilanteemme muutoksista. Esimerkiksi perheen perustaminen voi laittaa työelämän arvojärjestyksen uusiksi tai pitkään nuoruuden unelma-alallaan uraa tehnyt havahtua siihen, ettei työ enää neljäkymmentäviisivuotiaana tunnu mielekkäältä.

Jos minäkuva on vahvasti sidoksissa työhön, voivat omasta elämästä kumpuavat muutostarpeet herättää myös syyllisyyden tunteita. Pahimmillaan henkilö voi päätyä sinnittelemään pitkäksi aikaa sellaisiin rooleihin ja tehtäviin, jotka eivät yksinkertaisesti enää palvele hänen arvojaan tai jotka aiheuttavat kohtuutonta kuormitusta muilla elämän alueilla.

Kun tunnemme kiinnostusta ja intohimoa työhön, olemme valmiita sitoutumaan siihen myös huonoina hetkinä. Intohimo ja sisäinen motivaatio työhön ovat kuitenkin eri asia kuin koko identiteetin rakentaminen työn ja siinä menestymisen varaan. On syytä muistaa, että ihmisellä voi olla elämässään monta innostuksen ja intohimon kohdetta, eivätkä ne välttämättä sulje toisiaan pois. Kiinnostuksen kohteet voivat myös muuttua elämän aikana. Elämässä tärkeitä arvoja ja kiinnostuksia on mahdollista toteuttaa monella saralla ja monenlaisia urapolkuja pitkin.

Riittävän joustava ammatillinen identiteetti puolestaan mahdollistaa sen, että pystymme paremmin huomioimaan tarpeemme eri elämänalueilla, ja tekemään sellaisia urapäätöksiä, jotka palvelevat arvojamme ja tarpeitamme myös pitkällä aikavälillä.

Mitä muuta olen kuin työni?

Itsensä vahva määrittely uran ja työn kautta voi olla haitaksi etenkin niille, jotka ovat omaksuneet suorituspohjaisen identiteetin. Tällöin työntekijä vertailee omaa työsuoritustaan jatkuvasti muihin. Hänen on helppoa kokea tyytyväisyyttä, kun hän onnistuu kaikessa – kun taas epäonnistumiset romahduttavat helposti hänen koko itsearvostuksensa ja vievät motivaation työhön.

Kyse ei tietenkään ole siitä, ettei työssä saisi tavoitella menestystä tai ettei onnistumisista saisi nauttia! Oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää, että opettelee pitämään arviot työsuorituksista erillään itseään koskevasta arvioinnista. Tämä helpottaa myös esimerkiksi rakentavan palautteen vastaanottamista.

Sen sijaan, että kietoisimme työn yhä vahvemmin osaksi identiteettiämme, on tätä yhteyttä hyvä tarkastella kriittisesti – ja ehkä jopa löysätä sen otetta. Kysy siis aika ajoin itseltäsi: mitä muuta olen, kuin työni? Pohdi, mikä sinulle on ylipäänsä elämässä tärkeää ja arvokasta, miten pääset toteuttamaan näitä asioita työelämässä, ja millä muilla tavoin niitä olisi mahdollista toteuttaa.

Minna Miao on psykologi ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt muun muassa korkeakoulupsykologina sekä asiantuntijatehtävissä oppimisen ja hyvinvoinnin parissa. Kirjassaan Kasvun asenne oppimisessa (PS-Kustannus, 2021) Miao käsittelee erilaisia lahjakkuususkomuksia sekä niiden merkitystä oppimisessa ja työssä. Hänen toinen, prokrastinaatiota eli aloittamisen vaikeutta käsittelevä tietokirjansa ilmestyy vuonna 2023.

Lisätietoa Minna Miaosta löydät osoitteesta www.minnamiao.fi ja https://www.instagram.com/psykologi_minnamiao/ 

Lue myös Miaon aiemmin julkaistu kolumnit Työssä tylsistyminen uhkaa hyvinvointia, Osaatko antaa itsellesi palautetta ja Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen? sekä hänen kirjoittamansa Kasvun asenne oppimisessa -kirjan arvio Paremman oppimisen käsikirja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.