Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Monilla meistä on varmasti jonkinlainen kuva siitä, mitä sovittelu on. Olemme saattaneet lukea tiedotusvälineistä esimerkiksi rauhansovittelusta tai vaikkapa rikosten sovittelusta. Harva kuitenkaan tuntee syvällisesti sovittelua tai tietää, kuinka laaja-alaisesta asiasta on kysymys. Tähän tarpeeseen Kaijus Ervasti ja Miriam Attias ovat toimittaneet Sovittelu ja sen sovellukset -kirjan, joka antaa kokonaiskuvan suomalaisesta sovittelukentästä. Kirjan kirjoittajina on toistakymmentä sovittelualan ammattilaista

Harva tietää, että Suomi on sovittelun suurvalta. Norjaa lukuun ottamatta maailmasta ei löydy toista maata, jossa sovitellaan yhtä paljon esimerkiksi rikosasioita tai tuomioistuimiin edenneitä riita-asioita. Sovittelu on levinnyt maassamme kaikkialle aina päiväkodista yliopistoihin. Suomessa sovittelun suosio on kasvanut etenkin 2000-luvulla ja sovittelijoista on hiljakseen kehittymässä oma ammattikuntansa.

Sovittelun ideologis-teoreettiset taustaideat ovat peräisin monesta suunnasta, toisaalta yhteisöllisyysajattelusta ja toisaalta taloustieteellisestä neuvotteluteoriasta sekä teknokraattisista tehokkuusvaatimuksista. Koska konfliktit ovat erilaisia, pohjautuvat erilaisiin asioihin ja tapahtuvat erilaisissa ympäristöissä, ovat myös sovittelun sovellukset erilaisissa toimintaympäristöissä kehittyneet erilaisiksi.

Kirja jakaantuu viiteen pääosioon, joissa käsitellään sovittelun teoreettisia lähtökohtia, riitojen sovittelua, rikosten sovittelua, yhteisöllinen sovittelua ja sovittelua suomalaisessa yhteiskunnassa. Jokaisessa osiossa käydään läpi niin aiheiden historiallista sekä teoreettista taustaa kuin sovittelun käytäntöä ja tulevaisuutta.

Kirjan kiinnostavinta antia näin maallikon näkökulmasta on kirjan alkupuoli, jossa perehdytään sovittelun peruspiirteisiin sekä keskeisiin teoreettisiin suuntauksiin. Nämä teoreettiset mallit voidaan jakaa kahteen pääryhmään: ongelmanratkaisuun tähtääviin ja inhimilliseen kasvuun tähtääviin malleihin. Inhimilliseen kasvuun tähtäävät jakautuvat vielä ja terapeuttisiin ja muutokseen tähtääviin malleihin, joille olennaista on yksilön kasvun korostaminen eikä ainoastaan ratkaisun hakeminen. Sovittelun monipuolisuus yllättää lukijan. Sovittelua tehdään todella moneen eri tarpeeseen ja lukuisia eri malleja noudattaen.

Yhteisöllisen sovittelun osiossa kiinnostusta herättää etenkin työyhteisösovittelu. Kuten jokainen tietää, työyhteisöissä esiintyy erityyppisiä konflikteja. Niistä tavallisimpia ovat asiakonfliktit. Ammattitaito ja asiantuntijuus omassa työssä ovat monelle tärkeä osa identiteettiä. Siksi asiaan kohdistuva kritiikki koetaan usein henkilökohtaisesti ja se herättää voimakkaita tunteita.

Toinen tyypillinen konfliktityyppi töissä on suhdekonflikti, jossa henkilöiden välillä syntyy voimakkaita tunteita, väärinymmärryksiä, loukkaantumisia ja ennakkoluuloja. Näihin pulmiin työyhteisösovittelu on tehokas prosessi. Sovittelun tarkoituksena on etsiä konfliktiin ratkaisua, joka varmistaa töiden sujumisen sekä sen, että jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti työpaikallaan. Sovittelussa osapuolet kohtaavat toisensa puolueettoman sovittelijan ohjaamana. Osiossa käydään läpi paitsi työyhteisösovitteluun liittyvää lainsäädäntöä myös työyhteisösovitteluprosessi kokonaisuudessaan vaihe vaiheelta.

Kirja on kiinnostava ja erittäin laaja-alainen katsaus sovittelun maailmaan. Teksti on kirjoitettu sujuvasti ja maallikollekin ymmärrettävästi. Kirjaa sopii niin sovittelun osapuolille, sovittelupalveluja hyödyntäville kuin alan opiskelijoille ja sitä voi suositella myös yleissivistävänä kirjana kaikille sovittelusta kiinnostuneille.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.