Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kasvot välähtävät nopeasti ruudulla ja katoavat samantien. Yksi toisensa jälkeen liittyy mukaan palaveriin. Joku yskähtää, mutta tajuaa nopeasti hiljentää mikrofoninsa. Osallistujamäärä kasvaa tasaisen varmasti. Odotus katkeaa, kun etäisesti tuttu ääni toivottaa huomenet ja kyselee kuulumisia. Seuraa kiusaantunut hiljaisuus, eikä kukaan edes heitä tunnelmaa keventävää vitsiä. Keskustelukentässä sentään toivotellaan mukavaa päivää. Nauruhymiön taakse kätkeytyvien kasvojen todellista ilmettä voi vain arvailla tuijotellessaan näytölle ilmestyvää diasarjaa. Esityksen päätyttyä mietin miltähän ”ästeestä” tuntui käsiteltävä aihe, entä mikä mahtaa olla ”veepeen” vointi tai ymmärsiköhän ”kookoo” esille nostetun asian?

Nämä poikkeusajat ovat eristäneet ihmisiä toisistaan. Etätyöskentelyn myötä ihmisten väliset kohtaamiset ovat vähentyneet myös töissä. Meistä on tullut toisillemme kasvottomia.

Etäpalavereissa olemme tukka sekaisin ja kotiverkkarit päällä jättäneet kamerat avaamatta ja tyytyneet tuijottelemaan keskustelukumppaneidemme mitäänsanomattomia nimikirjaimia. Kasvokkaisissa kohtaamisissa työkaverin kulmien kurtistuminen ja raskaat huokailut tulisivat huomatuksi ja helpottaisivat puheeksi ottamista niin, että vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin saataisiin todennäköisesti vaivattomammin.

Ympyräiset symbolit ruudulla eivät liiemmin kannusta puhumaan omista kokemuksista tai jakamaan ajatuksia. Kysymisen kynnyskin kasvottomien keskellä voi olla toisille liian suuri. Vaikka pieni kamerakuva kasvoista on toki tyhjää parempi, sekään ei tavoita edes hitusta siitä, kun näkee toisen silmästä silmään ja voi aistia saman pöydän ääreen kokoontuneista huokuvan energian.

Myös maskit ovat osaltaan vaikeuttaneet kykyämme lukea toistemme kasvoilta tunnetiloja ja pienet, hyväksyvät hymynkareet ovat saattaneet jäädä huomaamatta, elleivät ne ole saaneet aikaan naururyppyjä silmäkulmissa asti.

Katse viestii tunteita

Harvoin edes tiedostamme sitä, miten suuri merkitys katseella on vuorovaikutuksessa. Katseen kautta luomme yhteyden toiseen ihmiseen. Katseen avulla voimme viestiä monia tunteita, mutta yksi tärkeimmistä on varmasti katseen luoma tunne siitä, että tulemme nähdyksi ja olemme olemassa toiselle ihmiselle.

Katsekontakti on symbolista koskettamista, kohtaamista ja läsnäoloa. Se on myös tie empatiaan. Peilautumisjärjestelmien avulla voimme automaattisesti asettua toisen ihmisen asemaan, jolloin voimme esimerkiksi ymmärtää toisten ihmisten aikeita ja tuntemuksia paremmin.

Pystymme myös helposti samaistumaan sellaisiin tunnetiloihin, joita toinen ihminen ei viesti sanallisesti. Meille avautuukin lähes rajattomasti mahdollisuuksia kokea niin iloa kuin muita positiivisia tunteita, kun luomme katseen kautta yhteyden toisiin ihmisiin ja peilaamme toisten tunteita.

Toisaalta niinkin pienellä teolla kuin katseen välttämisellä voimme sulkea tämän mahdollisuuden pois. Toisen silmiin katsominen tai katsomatta jättäminen toimiikin usein joko yhteyden syntymisen ja jaetun tunneyhteyden mahdollistajana tai estäjänä.

Onko pokan pakko pitää?

Kasvoja ei turhaan pidetä kehon herkimpänä ja vastaanottavaisimpana osana. Mikään muu kehossamme ei paljasta niin erityisellä tavalla sisäisiä muutoksia kuin kasvomme. Kasvoilta näkyy niin ilo, onnellisuus, suru, kyllästyminen kuin kiusaantuminen. Kasvot ilmaisevat myös keskittyneisyyttä, tyrmistystä ja kiukkua.

Vaikka käytössämme on runsas ilmeiden repertuaari, me aikuiset saatamme kuitenkin ajautua huomaamattamme yhden ilmeen taakse. Ajattelemme, että pokan on parempi pitää tilanteessa kuin tilanteessa eikä omia todellisia tunteita ole hyvä paljastaa oli kyse sitten ilon, hämmennyksen tai vaikkapa surun tunteista. Toimiessamme näin pyrimme suojelemaan itseämme vuorovaikutustilanteissa, mutta samalla estämme myös aidon inhimillisen kohtaamisen syntymisen.

Pientä lasta tarkkaillessa ei voi olla huomaamatta sitä ilmeikkyyttä ja vivahteikasta viestintää, kun lapsi pahoittaa mielensä, onnistuu jossakin tekemisessään tai näkee tutut, hymyilevät kasvot. Työyhteisöjen tunnelma nousisi kattoon kertarysäyksellä, jos jokainen ottaisi työtoverinsa vastaan pienen lapsen varauksettomalla ilolla silmät säihkyen ja lausuen: ”Aivan huippua nähdä sut täällä!”

Emme usein ajattele sitä, miten paljon informaatiota kasvomme antavat meistä niin meille itsellemme kuin myös muille ihmisille. Ehkä olisikin syytä katsoa useammin peiliin uteliaana ja kysyä, mitä minulle kuuluu? Mitä kasvoni kertovat sisäisestä olotilastani itselleni? Entä mitä kasvoni ja ilmeeni viestittävät muille? Millä ilmeellä tulen työpaikalle ja kohtaan kollegani? Kun omasta sisäisestä tilastaan on tullut tietoiseksi, voi kasvot kääntää hyväksyvällä uteliaisuudella kohti toisia ja kysyä, mitä ympärillä oleville ihmisille kuuluu.

Kone ei korvaa ihmiskontaktia

Hyvinvointi syntyy yhteydestä toisiin. Nämä pitkään jatkuneet poikkeusajat ovat tuoneet esille sen, että kone ei koskaan tule korvaamaan inhimillistä ihmiskontaktia ja vuorovaikutusta. Kun nyt kasvottomista on tulossa jälleen kasvollisia, voimme ehkä tietoisesti pyrkiä poimimaan päivästä mukaamme tuikkivia silmiä, hymyileviä huulia, veikeitä ja hyväntahtoisia virnistyksiä sekä myötätuntoisia ja hyväntahtoisia eleitä ja jakaa myös itse osaltamme tuota hyvää eteenpäin.

Sillä jos jotain on näiden etäilyjen aikana opittu, niin ainakin se, että kohtaamisille on otettava aikaa ja tilaa, ja etsittävä aktiivisesti uusia luovia tapoja olla vuorovaikutuksessa myös verkon välityksellä – eikä katseen voimaa pidä missään tapauksessa unohtaa!

Mari Lämsä on kouluttaja ja kirjailija, joka auttaa ihmisiä kehittämään toimintaansa kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Lämsä on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017).

Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi.

Lue myös Lämsän aiemmin julkaistut kolumnit Elä unelmasi todeksi, Kohti kollektiivista asiantuntijuutta, Milliaisia tahdon asioita vaalit arjessasi?, Pettymysten voittaminen on tärkeää ja Alaistaidot kuuluvat työelämään.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.