Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Nykypäivänä erilaisten vaatimusten, houkutusten ja vetovoimien ristituuli on vähintäänkin navakka. Tuulet koskevat niin yksityis- kuin työelämää ja sekoittuvat myös entistä enemmän keskenään.

Fomo-ilmiötkin lisääntyvät näissä tuulissa ja sekoittavat päätämme loputtomilla puuskillaan. Työelämän ja opiskelun vaatimukset yhdistettynä itsellemme rakentamiin vaatimuksiin aiheuttavat yhä useammille tasapainohäiriöitä. Tämä on jo tilastollisesti nähtävissä, sillä mielenterveyden ongelmat lisääntyvät erittäin huolestuttavaa vauhtia.

Siksi mielestäni yksi tämän päivän tärkeimmistä taidoista on kyky sanoa ei. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Myönnän, että itsellänikin on tämän suhteen todella paljon opittavaa ja työstettävää, vaikka teen jatkuvaa työtä asian kanssa.

Itse pysähdyin aihetta jälleen kerran pohtimaan, kun huomasin karmeiden sotauutisten vetävän puoleensa yllättävällä voimalla ja niissä tuulissa oli jopa toksisen koukutuksen aineksia. Vanhana uutisjuoppona oli liiankin helppoa löytää itsensä lukemassa kauhutarinoita lukuisista eri lähteistä.

Luulen, että monelle muullekin on käynyt samoin. Loputon uteliaisuuteni on aina puskenut minua etsimään varsin laajasti tietoa asioista, joista olen kiinnostunut. Pääsääntöisesti olen sen kanssa enemmän kuin sujut, sillä se on laajentanut ajatuksiani ja ymmärrystäni.

Eikä tietoisuus asioiden tilasta ole sinänsä lainkaan huono asia. Jossain kohtaa on kuitenkin syytä paaluttaa niille rajat. Varsinkin jos niistä tulee haittatekijä. Tämä sama paaluttaminen koskee lähes kaikkea elämässä – ja entistä enemmän myös työelämää.

Ilman itsetuntemusta on vaikea johtaa itseään

Rajojen paaluttaminen ei ole todellakaan helppoa ja ainoa tapa varmistaa, että rajat ovat juuri itselle sopivalla kohdalla, on syventää itsensä tuntemusta. Se vaatii jatkuvaa työtä ja rohkeutta sukeltaa myös sinne, missä omat uskomukset asuvat. Meillä jokaisella on niitä lukemattomia ja ne ohjaavat tekemisiämme usein salakavalasti ja aika ajoin myös itseämme vastaan.

Kun ulkopuolelta tulevat ja entistä voimakkaammat ristituulten puuskat iskevät, on kyettävä säilyttämään tasapaino tai ne heiluttavat meitä tai jopa kaatavat meidät. On ehdottoman tärkeää oppia myös erottamaan tuulet toisistaan.

Osaa tuulista ei tule päästää omien rajojen yli. On vain opittava ja kyettävä sanomaan niille järkähtämättömästi ei, vaikka niiden joukossa usein kuuluukin houkuttava ja koukuttava myrkyllisten seireenien laulu.

Moni takuulla ajattelee, että tämä kaikki kuulostaa kuin sodalta tullimyllyjä vastaan, sillä kenelläkään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yksin siihen, missä rajat menevät. Osittain näin onkin. Olen kuitenkin itse vakuuttunut siitä, että valtaosaan rajoista voimme itse vaikuttaa ja poikkeukset vain vahvistavat sääntöä.

Olen myös täysin vakuuttunut siitä, että mitä useampi oppii piirtämään omat rajansa, sitä suurempi vaikutus sillä on. Tämä koskee niin nykyhetkeä kuin huomistakin, sillä tämän päivän valinnat piirtävät huomisen rajoja uusiksi.

Taito sanoa ei on siis elintärkeä nykypäivän taito – ja myös elintärkeä tulevaisuuden taito.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Ihmiset ovat organisaatioiden kestoliima, Työelämän luottopakit, Mitä sinulle kuuluu? ja Laiskuus ja ketutus voimavaroina.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.