VIERAILIJA

Mainos
TEKSTI SAARA REMES MIRIAM ATTIAS KUVAT KIEKUVA/PAULA N CAROLINE SUINNER | 30.3.2022 | KOLLEGA.FI
Paluu etätyöstä työpaikalle vaatii aitoa kohtaamista

Pitkän ja työnteon tapoja mullistaneet etätyökauden jälkeen työpaikoille on alettu jälleen palata. Niihin palataan hyvin erilaisista tilanteista. Osa palaa mielellään, osa jäisi mielellään pysyvästikin ruutujen taakse. Ihmiset ovat suhtautuneet ja reagoineet hyvin eri tavoin niin koronakriisiin kuin nyt sotatilanteeseen.

Saara Remes on kasvatustieteiden maisteri ja psykoterapeutti, joka on erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologiaan.

Eri persoonat suhtautuvat asioihin ja kuormittuvat asioista eri tavoin. Myös työpaikoilla olemme uudella tavalla suurten asioiden äärellä. Sellaisten, joihin meillä itsellämme ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, mutta jotka vaikuttavat meihin.

Työyhteisöjen palatessa hybridityöskentelyyn, osittain etätyöhön ja osittain kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, ilmassa voi olla paljon pinnan alla kyteneitä jännitteitä. Jos skismaa on ollut jo ennen etätöihin siirtymistä, käsittelemättömät asiat eivät ole hävinneet muutamassa vuodessa mihinkään. Pahimmassa tapauksessa pikemminkin päinvastoin. Kun ihmisten välinen kanssakäyminen on vähentynyt, myös huonot suhteet ovat heikentyneet. Jos ei ole suhdetta, ei ole myöskään konfliktia.

Uudessa tilanteessa piilee riskejä

Kun palaamme työpaikalle ja ikään kuin asetumme uudelleen työsuhteisiin, tilanteessa piilee riskejä.

Riski 1: Työpaikalle palaa paljon ihmisiä, jotka ovat henkisesti ja fyysisesti eri syistä kuormittuneessa tilassa.

Kuormittunut ihminen on konfliktiherkkä. Väsyneen ihmisen aivot skaalaavat positiiviset viestit neutraaleiksi ja neutraalit viestit negatiiviseksi, mikä luo paljon mahdollisuuksia kuulla kehut kettuiluna.

Kaikkivoipaa ratkaisua ei varmaankaan ole olemassa, mutta pari helposti toteutettavaa ja taatusti toimivaa asiaa voit tehdä: kysy kuulumisia ja tiedustele toisen vointia. Käykää työyhteisössä säännöllisesti yhdessä läpi, mitä töitä on meneillään ja tarvitaanko jossain kohtaa apua. Jo se helpottaa, kun tiedämme, ettei meidän tarvitse selvitä yksin.

Kasvatustieteen ja yhteiskuntatieteiden maisteri Miriam Attias on työnohjaaja sekä työyhteisösovittelija.

Riski 2: Vanhat jännitteet nousevat pintaan.

Jännitteinen maailmantilanne ylläpitää jännittynyttä perusilmapiiriä. Jännitteisyys ja epävarmuus ruokkivat lisää negatiivisia tunteita ja tekevät ilmapiiristä räjähdysherkän. Pienet ristiriidat ottavat helposti kipinää ja leimahtavat nopeasti kunnon konflikteiksi.

Me ihmiset kaipaamme ikävien ja negatiivisten asioiden vastapainoksi myönteisiä asioita. Tämä ei tarkoita teennäistä positiivisuutta tai vaikeuksien lakaisemista kupruksi maton alle, vaan rohkeutta keskustella, mistä oikeasti on kyse. Esimerkiksi jos toinen on ahdistunut tai turhautunut, et voi saada häntä noin vain innostumaan pelkällä hymylläsi ja ”nyt aloitamme puhtaalta pöydältä” -palopuheillasi. Ensin on saavutettava oikea tunnetila, esimerkiksi rauhoittuminen. Vasta sen jälkeen on mahdollista alkaa rakentaa ratkaisuja uuden toivotun tilan saavuttamiseksi.

Kahvipöytäkeskustelut kunniaan

Useissa organisaatioiden resilienssiin liittyvissä tutkimuksissa, joita ovat tehneet muun muassa professorit Sally Maitlis ja Jane Dutton, on todettu, että tarvitsemme toisiamme selviytyäksemme hankaluuksista. Vahva resilienssi rakennetaan tavallisissa arjen vuorovaikutustilanteissa. Erityisesti haastavissa tilanteissa on olennaista, että työyhteisön jäsenillä on arjessa toistuvia hyviä kohtaamisia, joissa syntyy myönteisiä tunteita.

Vapaamuotoinen jutustelu ja yhdessä nauraminen ovat jääneet etäkohtaamisissa vähäisiksi – ymmärrettävistä syistä. Ja juuri tästä syystä on nyt entistäkin tärkeämpää panostaa säännöllisiin yhteisiin kohtaamisiin. Pelkkä kerran vuodessa pidetty pikkujoulu tai tiimin kevätretki eivät riitä. Yhdessä kahvilla istuminen on tärkeää ja on strategisesti viisasta antaa sille aikaa. Se on suhdetyötä, jota ei kannata aliarvioida. Kaivetaan siis kahvikupit kaapista, ilahdutaan toistemme kohtaamisista ja sanotaan se ääneen. Kyllähän maailman onnellisin kansakunta tämän taitaa.

Saara Remes on kasvatustieteiden maisteri ja psykoterapeutti, joka on erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologiaan. Remeksellä on yli 20 vuoden laaja-alainen kokemus vaativista konsultointi-, valmennus- ja kehittämistyöstä. Vuodesta 2009 lähtien Remes on työskennellyt oman yrityksensä kautta valmentajana ja coachina johtajille, esimiehille, asiantuntijoille ja työyhteisöille.

Lisätietoja Remeksestä löydät osoitteesta: www.saararemes.fi

Kasvatustieteen ja yhteiskuntatieteiden maisteri Miriam Attias on työnohjaaja sekä työyhteisösovittelija, joka on kehittänyt menetelmiä erityisesti vastakkainasettelujen purkamiseen ja erilaisuuden aiheuttamien konfliktien käsittelyyn. Attias johtaa Koneen säätiön rahoittamaa depolarize.fi-kehittämishanketta ja on mukana muun muassa kansainvälisen polarisaatiostrategian asiantuntijoiden verkostossa.

Lisätietoja Attiaksesta löydät osoitteesta: www.miriamattias.fi

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)