Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihminen on elinikäinen oppija. Opimme uusia taitoja niin tietoisesti opiskelemalla kuin kokemusten kautta. Ratkaisevaa oppimisessa on kuitenkin kasvun asenne, joka saa meidät kokeilemaan uutta ja avaa mielemme mahdollisuudelle oppia.

Opimme jatkuvasti uusia asioita läpi elämän. Harvoin edes ajattelemme, miten paljon oppimista tapahtuu arkisessa elämässä sekä pyrkiessämme sopeutumaan uusien elämäntilanteiden vaatimuksiin.

– Aivoillamme on elinikäinen kyky oppia ja omaksua uutta. Aiemmin ajateltiin, ettei vanhempi ihminen voisi enää juurikaan oppia lisää ja kehittyä. Nykyiset aivotutkimukset osoittavat, että näin ei ole, vaan aivot muuttuvat ja muokkautuvat kaiken ikää, psykologi Minna Miao sanoo.

Miao on oppimisen parissa työskentelevä psykologi, valmentaja ja kirjailija, joka on perehtynyt kasvun ajatteluun sekä lahjakkuuskäsityksiin ja julkaissut äskettäin aiheeseen liittyvän kirjan Kasvun asenne oppimisessa.

– Oppimisen mahdollisuudet avautuvat, kun hoksaamme, että jokainen voi oppia ja kehittyä omassa tahdissaan. Kasvun ajattelu ottaa huomioon yksilöllisyytemme. Työelämässäkin tulisi antaa enemmän tilaa erilaisuudelle, sillä temperamentiltaan tai muista syistä hidas oppija ei välttämättä ole lainkaan toivoton tapaus.

Olisi myös hyvä ymmärtää, että oppiminen ei tapahdu pelkästään siten, että luemme kirjan tai katsomme opetusvideon ja niiden tiedot siirtyvät suoraan aivoihimme.

– Tosiasiassa oppiminen on hidasta muutosta. Vie aikaa, että opitut asiat nivoutuvat aivoissa toisiinsa ja jäsentyvät osaksi pitkäkestoista muistia.

Oppiaksemme tarvitsemme myös hyödyllisiä haasteita.

– Hyödyllisillä haasteilla tarkoitetaan kaikkea sellaista harjoittelua, joka nykyhetkessä vaikuttaa lähes tuloksettomalta, mutta joka pitkän ajan kuluessa johtaa kestävään oppimiseen.

Oppimiseemme vaikuttavat vahvasti myös uskomukset omasta lahjakkuudestamme. Psykologian professori Carol S. Dweckin muuttumattomuuden ja kasvun asenteen teorian mukaan ihmiset, joille kehittyy muuttumattomuuden asenne, ajattelevat, että taidot ovat pysyviä ominaisuuksia, joihin ei voi vaikuttaa harjoittelulla.

– Dweckin mukaan kasvun asenteen omaksuneet oppijat sen sijaan uskovat, että taitoja on mahdollista kehittää harjoittelemalla ja he pitävät virheitä ja ponnisteluja luonnollisena osana oppimista.

Lahjakkuus vaatii harjoittelua

Moni pitää lahjakkuutta synnynnäisenä ominaisuutena, jota joko on tai ei ole. Muuttumattomuuden asenteen omaavat henkilöt ajattelevat, että lahjakkuus on perimässämme, eikä sitä voi kehittää. Geenit eivät kuitenkaan ole mikään kohtalo, vaan ne luovat meille vain tietynlaiset alttiudet johonkin taitoon.

– Esimerkiksi jos meillä olisi hyvä geneettinen alttius tulla loistavaksi uimariksi, niin se ei voi koskaan toteutua, jos emme edes käy uimassa. Ja vaikka kävisimmekin, niin emme opi yksin kaikkea sitä, mitä huippu-uimariksi tulo vaatii, vaan tarvitsisimme ohjausta ja valmennusta, Miao selvittää.

Ongelmana on usein se, että emme anna mahdolliselle alttiudelle tilaisuutta tulla esiin ja kehittyä, vaan ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen toteamme herkästi, ettei meistä ole kyseiseen puuhaan ja vaihdamme johonkin muuhun.

Uskomuksilla on myös merkittävä vaikutus meihin. Oppimista koskevissa tilanteissa uskomuksemme voi olla, että virheiden tekeminen on pahasta. Silloin välttelemme virheitä, emmekä koskaan pääse kokemaan virheen tekemistä ja siitä syntyvää oppimiskokemusta.

– Perheessäkin voi olla uskomuksia. Jos kuulee toistuvasti tarinaa vaikkapa siitä, ettei meidän suvussa kukaan ole käynyt korkeakoulua, siitä tulee helposti osa omaa identiteettiä, Miao sanoo.

Muuttumattomuuden ajattelun taustalla on usein osaamiskäsitys, joka muistuttaa kaivoa.

Tämän ajatuksen mukaan jokaisella on omassa kaivossaan eri määrä vettä ja synnynnäisesti lahjakkailla on kaivossaan eniten vettä. Jos taasen omaa kaivon, jossa on vähemmän vettä, sitä joutuu kantamaan suurella vaivalla muualta, jotta juomavettä riittää.

– Lahjakkuus muodostaa onnistumisen muuttumattoman perustason, jonka ylittääkseen toinen joutuu eri tilanteissa ahkeroimaan enemmän kuin toinen. Muuttumattomuuden ajattelun omaava pitää harjoittelua negatiivisena asiana, koska se tarkoittaa omien puutteiden paikkaamista ja osoittaa heikkoutta.

Kun oppimiskäsitys on joustava ja muuttuva, näemme oppimisen paljon monipuolisemmin. Silloin koemme harjoittelun välttämättömän osana kaiken oppimista, jotta pinnan alla piilevät potentiaaliset kyvyt voivat tulla esille ja ne on mahdollista ottaa käyttöön.

Motivaatio ajaa eteenpäin

Ilman sisäistä motivaatiota emme jaksa opiskella pitkäjänteisesti. Motivaatio ajaa meitä eteenpäin ja saa meidät jatkamaan yrittämistä silloinkin, kun kohtaamme haasteita ja takaiskuja.

Itsemääräämisteoriassa, joka on yksi tämän hetken keskeisimpiä motivaatioteorioita, on tunnistettu universaalisti kolme perustarvetta: yhteenkuuluvuus, kyvykkyys ja omaehtoisuus. Näitä kaikkia kolmea tarvitaan, jotta sisäinen motivaatio pääse rakentumaan

– Yhteenkuuluvuus tarkoittaa perustarvettamme kuulua ryhmään ja olla hyväksytty muiden ihmisten silmissä. Kun yhteisöllisyyden tarve toteutuu ja on tasapainossa muiden tarpeidemme kanssa, koemme muun muassa saavamme tarvittaessa tukea ja apua muilta ilman, että meidän pitää todistella muille jatkuvasti omaa arvoamme ja älykkyyttämme, Miao selittää.

Toinen perustarve kyvykkyys tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään oppijana, tunnetta siitä, että henkilöllä on oppimiseen tarvittavat taidot ja että hän voi kehittyä harjoittelemalla ja onnistua siinä mihin ryhtyy.

– Saamme iloa ja nautintoa siitä, että kehitymme jossain ja osaamme asioita. Jos kuitenkin jonkin asian tekeminen työpaikalla on liiankin helppoa rutiinihommaa, se on tylsää, koska ihminen ei pääse osoittamaan kyvykkyyttään.

Toisaalta kyvykkyyden tunne kärsii myös siitä, jos haasteet ovat liian suuria. Ihanteellista olisikin, että voisimme toimia suurimmaksi osaksi mukavuusalueella ja välillä itseämme haastaen. Silloin saisimme myös onnistumisen kokemuksia riittävästi.

Kolmas perustarve omaehtoisuus tarkoittaa sitä, että haluamme vaikuttaa omaan elämäämme ja ottaa siitä vastuun. Tutkimusten mukaan olemme valmiita sitoutumaan pitkäkestoisesti silloin, kun tekeminen on mielekästä ja omien arvojemme mukaista ja koemme, että valinnoillamme ja päätöksillämme on merkitystä.

–  Liiallinen valinnanvapaus ja loputtomat vaihtoehdot tai se, että vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta on liikaa kuitenkin aiheuttavat sen, että uuvumme. Niin paljon kuin omaehtoisuutta, itsensä johtamista ja vapautta onkin korostettu, tulisi niitä aina jollain tavalla tukea, jotta sisäinen motivaatio ja hyvinvointi voivat aidosti toteutua työssä.

Hyödylliset haasteet oppimisessa

Oppimisessakin tarvitsemme sopivasti haasteita, joiden parissa on mahdollista kokea onnistumisen kokemuksia. Yksi oppimisen tärkeistä taidosta onkin sen päätteleminen, milloin haasteet ovat juuri sopivia ja milloin olemme oppineet riittävästi voidaksemme siirtyä vaikeampien taitojen ja tietojen harjoitteluun.

– Moni työssä käyvä harrastaa nykyään omatoimista opiskelua, jota on helppo toteuttaa itsenäisesti ja omassa aikataulussa. Itseopiskelu vaatii kuitenkin motivaatiota, sitoutumista ja itsensä johtamista, jotta jaksaa pakertaa yksin kotona.

Haasteena itseopiskelussa on se, että kurssit on yleensä suunniteltu oletetulle keskiverto-opiskelijalle, jolloin oppijan yksilöllinen osaaminen ja lähtötaso saattavat jäädä liian vähäiselle huomiolle.

– Itsenäisessä opiskelussa voi tulla seinä vastaan, jos heti opiskelun alussa tulee eteen liian haastava tehtävä. Silloin tulkitsemme herkästi, ettemme pysty oppimaan kyseistä aihetta. Ilman ohjausta ja tukea voi olla hankala tehdä johtopäätöksiä kannattaisiko vaihtaa helpompiin tehtäviin vai jatkaa vain sinnikkäästi eteenpäin.

Miaon mielestä olisikin järkevää kytkeä itseopiskeluun erilaisia sosiaalisen tuen muotoja, kuten mentorointia, tukichatteja tai vapaaehtoisia lukupiirejä.

– Mielestäni olisi aika luopua ajatuksesta, että itsenäinen opiskelu on vääjäämättä myös yksinäistä opiskelua. Opimme ja kehitymme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa riippumatta opiskelun muodosta.

Asiantuntijuuden kehittyminen vie aikaa

Pitkällä aikajänteellä oppimisessa on kyse siitä, että haluamme laajentaa ymmärrystämme ja osaamistamme.

– Tavoitteena on, että oppimastamme osasista muodostuu mielessämme ymmärrettävä kokonaisuus, jossa asiat kytkeytyvät toisiinsa ja ne on mahdollista ottaa tarvittaessa hyötykäyttöön.

Laajojen kokonaisuuksien hallinnassa suurin haaste on sen hyväksyminen, että oppiminen vaatii aikaa ja syventymistä. Esimerkiksi asiantuntijaksi kehittyminen voi viedä vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

– Moni on koulussa pärjännyt hyvin sillä, että on pintapuolisesti opiskellut asiat ja käynyt kokeessa sylkäisemässä tiedot koepaperiin ja sen jälkeen unohtanut ne iäksi. Pinnallinen oppiminen toimii usein niin kauan kunnes asioita pitäisi alkaa yhdistellä tai soveltaa, kuten esimerkiksi työelämään siirryttäessä, jolloin tarvitaan laajaa tieto- ja osaamispohjaa.

Muuttumattomuuden asennekin saattaa kantaa niin kauan kuin menee hyvin. Asenteet tulevat näkyviin yleensä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset haasteet ilmenevät.

– Kukaan ei pärjää koko elämäänsä mukavuusalueellaan, vaan tarvitsemme kasvun ajattelua, jotta voimme kehittyä, oppia ja päästä eteenpäin sekä selvitä erilaisista takaiskuista.

Tutkimuksissa on osoitettu, että kasvun ajattelua voi oppia. Vaikka tunnistaisi itsessään muuttumattoman oppimiskäsityksen yhdellä tai useammalla alueella, asennetta on mahdollista kehittää.

– Mutta jos ihmisellä on hyvin laaja muuttumattomuuden asenne, voi käydä niin, että henkilö lyö jarrut pohjaan koska luulee, ettei voi kehittää ajatteluaan tai tarkastella oppimistilanteita uusista näkökulmista.

Kuten minkä tahansa muutoksen suhteen, jonka elämässään tekee, kannattaa asennemuutoksessakin edetä pienin askelin. Miaon mukaan ei pidä olettaa, että uuden ajattelutavan oppiminen tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti.

– Kukaan ei voi muuttaa ajatteluaan yhdeltä istumalta, mutta kasvun ajattelun mukaisia tekoja voimme sen sijaan tehdä milloin tahansa. Voimme esimerkiksi muokata tavoitteitamme sekä harjoitella asteittain kohtaamaan uusia haasteita sillä tiellä, jota haluamme kulkea. Ensimmäinen askel on kuitenkin avata mielensä mahdollisuudelle oppia.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.