Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ryhmästä ulkopuolelle jääminen – on kyse sitten perheestä, suvusta, ystävistä, työ- tai kouluyhteisöstä tai jostain muusta sosiaalisesta yhteisöstä – on aivoille, hermostolle ja koko elimistölle äärettömän stressaavaa. Hylätyksi tulemisen kokeminen laittaa aivomme hälytystilaan, jossa taistele-pakene-jähmety -reaktio aktivoituu. Liskoaivomme kokevat tilanteen uhkaavana, jolloin keho jännittyy ja asettuu jatkuvaan valmiustilaan vaaraa skannatakseen. Se jättää jälkensä, sosiaalisen kivun, joka ei läheskään aina näy päällepäin.

Ulkopuolisuus kahtiajakautumisen muodossa on ollut maailmassa näkyvästi läsnä viimeiset pari vuotta. Myös omassa elämässäni se on ollut iso ja kipeä teema lapsesta lähtien. Kun äskettäin jouduin kohtaamaan yllättävän ulossulkemisen, tajusin jälleen, miten äärettömän stressaavaa se on. Poissulkeminen on kyllä vahvistanut henkistä kanttia ja omaa voimaa sekä auttanut asettamaan omia rajoja, mutta samalla se on ollut hyvin kuluttavaa. Jäin miettimään, kuinka paljon tätä tapahtuukaan työyhteisöissä. Ja miten paljon se syö motivaatiota ja voimavaroja koko yhteisöltä.

Osallistuttaminen työssä

Työyhteisössä eristäminen tai muuten kiusaaminen voi ilmentyä monin eri tavoin. Yksi tavallisimpia ja samalla satuttavimpia tapoja on tietoinen tai tiedostamaton käytös, joka viestii: Et ole tervetullut, et kuulu joukkoon. Etä- ja hybridityö ovat tuoneet tähän uudenlaisia ongelmia. Ruudun taakse on aiempaa helpompi vetäytyä piiloon ja löytää hiljaisuudessa selviytymiskeinonsa. Toisaalta esihenkilön voi olla vaikea saada tarttumapintaa etäältä, jolloin tilanne voi osin näkymättömänä eskaloitua hyvinkin vakavaksi.

Paljon puhutaan monimuotoisuudesta, mutta se yksin ei ole itseisarvo, ellei siihen kuulu sisällyttämistä, ihmisten mukaanottamista ja sitouttamista. Neuroleadershipin fasilitaattori Marcia Smythe kuvaa asiaa näin: ”Monimuotoisuus on sitä, että istutaan saman pöydän äärellä (fyysisesti tai virtuaalisesti). Sisällyttäminen on sitä, että tuon pöydän äärellä kukin saa äänensä kuuluvaksi. Puolueellisuus on osa sitä, että toiset tulevat enemmän kuulluksi, kuin toiset.” Puolueellisuus usein huomataan muissa, mutta ei niinkään itsessä.

Kuulumisen ja välittämisen kulttuuri

Tarvitaan siis yhä enemmän välittämisen ja yhteisöön kuulumisen kulttuuria. Se muodostuu arjen pienistä teoista ja uusista tavoista, jotka vaativat paljon toistoa. Tutkimusten mukaan osallistavat tiimit ovat yhteistyökykyisempiä, luovempia ja yhteneväisempiä, kuin pelkästään monimuotoiset tiimit. Mukaan ottaminen ja sisällyttäminen tarkoittaa huolenpitoa siitä, että kaikki saavat äänensä kuuluville, mutta se vaatii aktiivisuutta. Sisällyttäminen toimii myös positiivisena kierteenä: kun tulee itse mukaan otetuksi ja huomioiduksi, tekee sitä myös muille.

Joukkoon kuuluminen on yksi ihmisen perustarpeista. Se luo turvaa ja voimaa, joka auttaa motivoitumaan ja sitoutumaan yhteiseen tehtävään. Vaikka olemme ainakin jossain määrin tottuneet muutosten jatkuvuuteen, aiheuttaa jokainen muutos ainakin hetkellisen uhan aivoissa. Jokainen uusi tilanne on ennen kokematon ja siksi pelottava. Yhdessä sellaisen käsittely on huomattavasti helpompaa kuin yksin. Tunne, että kuuluu joukkoon ja saa tukea, keventää taakkaa.

Ihmisten sitouttaminen ja sisällyttäminen tapahtuu helpoiten välittämisellä. Kysymällä muutaman kysymyksen: Miten voit tänään? Mitä ajattelet tästä? Mitä ehdottaisit? Mukaan ottaminen saa ihmisen tuntemaan itsensä arvostetuksi. Sitä jokainen meistä pohjimmiltaan haluaa: tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Itseä ja toisiamme kunnioittaen

Erilainen näkemys, kokemus tai mielipide jostain asiasta ei pitäisi olla kenellekään uhka, vaan rikkaus. Toisen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta hänen mielipidettään voi silti kunnioittaa. Antaa sen olla ilman, että tarvitsee reagoida, puolustella tai varsinkaan hyökätä sitä vastaan. Antaa sille samalla mahdollisuuden avata jotain uutta itsessäkin.

Lähtökohtana on kunnioitus. Itsensä ja toisten. Maailma on nyt sellaisessa tilassa, ettei meillä kertakaikkiaan ole enää varaa olla kunnioittamatta toinen toisiamme. On aika yhdistää voimamme ja tehdä tilaa myös erilaisuudelle. Ketään ei tulisi jättää ulos, vaan pitää ovi auki. Jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa yhteisössä. Kaikki ovat tervetulleita porukkaan.

Kaija Solana on coach, puhuja, kirjoittaja ja inspiroija, joka työskentelee omassa yrityksessään Intuitivo Oy:ssä. Hänen intohimonaan on auttaa ihmisiä tuntemaan ja johtamaan itseänsä aidosti, sisältä käsin.

Lisätietoja Kaija Solanasta löydät osoitteesta www.kaijasolana.com ja https://www.linkedin.com/in/kaijasolana/

Katso Kaija Solanan maaliskuussa pitämä maksuton Naisen voimavuodet – Viisastuvan vanhenevan naisen kasvumatka -webinaaritallenne osoitteessa: https://mailchi.mp/c26c36474cd9/wkakt6t2vl

Lue myös Solanan edelliset kolumnit Luo oma tulevaisuutesi, Vaikeat mutta vapauttavat keskustelut, Mikä tukee energiaasi?, Ikääntyvä nainen työelämässä ja Vahvista omaa voimaa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.