Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Itsetietoisuus, self awareness, on ollut jo pitkään kuuma termi työelämä- ja johtamistaidoista puhuttaessa. Itsetietoisuus on noussut korkeimmalle myös omassa johtajuustaitorankingissani viimeisten vuosien aikana. Se on mielestäni avain johtajuuden todelliseen ytimeen, siihen, jossa syntyy aito, erottautuva, tämän päivän inhimillinen johtajuus. Itsetietoisuuden ja oman autenttisuuden juurille rakentuu pystypäinen muutostuulissa kestävä ja ihmisissä resonoiva tapa toimia johtajana.

Itsetietoisuus ei ole itsekeskeisyyttä eikä itseensä ja omaan maailmaansa vajoamista. Itsetietoisuus voidaan perinteisesti jakaa kahteen ulottuvuuteen: oman itsen ymmärtämiseen sekä sen hahmottamiseen, miten ympäröivät ihmiset minut ja toimintani hahmottavat. Vasta kun nämä kaksi ulottuvuutta yhdistyvät ihminen ymmärtää kuka hän on, miksi ja miten hän toimii sekä myös sen, kuinka muut hänet näkevät. Tällöin hän voi alkaa todenteolla saavuttaa itsetietoisuuden hyötyjä ja valjastaa niitä johtamistyöhön uusilla tavoilla.

Jääräpäisesti kohti sokeita pisteitä

Tutkimusten mukaan vahva itsetietoisuus tekee meistä itsevarmempia ja luovempia. Johtajat, jotka ovat itsestään tietoisia, viestivät paremmin, johtavat tehokkaammin ja saavat ympärilleen tyytyväisempiä tiimin jäseniä.

Hyvän työelämän kannalta on todella tärkeää, että otamme aikaa pohtiaksemme omia arvojamme, innostuksen ja kiinnostuksen kohteitamme sekä sitä, kuka peilistä katsoo takaisin. On inhimillistä, että meillä kaikilla on sekä pienempiä että isompia sokeita pisteitä, jotka tiedostamattamme ohjaavat toimintaamme. Ilman jääräpäistä rohkeutta ja valmiutta haavoittuvuuteen emme koskaan näe näiden sokeiden pisteiden taakse. Tällöin se, mitä itsestämme ajattelemme tuskin koskaan vastaa sitä, miten muut meidät näkevät.

Kenties ajattelemme olevamme niin suoraselkäisiä, että pidämme näitä sokeita pisteitä pieninä ja merkityksettöminä. Ehkä kokemus ja osaaminen tai itsetuntoa hivelevä urakehitys saavat meidät uskomaan, että toimintamme on virheetöntä, eivätkä nämä sokeat pisteet hidasta menoamme. Saatamme näiden tekijöiden summana alkaa pitää itseämme muihin nähden ylivertaisena. Tällöin hyvän, muita arvostavan johtajuuden rakentuminen on pahasti vaarassa.

Rohkenen sanoa, että parhaat johtajat myöntävät, että heillä, niin kuin meillä jokaisella, on toimintaamme ohjaamassa liuta tiedostamattomia ennakkoluuloja, vakiintuneita vinoutuneita käsityksiä ja asenteita. Sellaisia, joita täytyy tämän tästä pysähtyä tutkimaan ja kyseenalaistamaan.

Löydä autenttinen tapa toimia ja johtaa

Richard Powers kirjoittaa loistavassa Pulizer-palkitussa Ikipuut-kirjassaan seuraavaa: ”Psyyken tehtävä on pitää meidät autuaan tietämättömänä siitä, keitä olemme, mitä ajattelemme ja kuinka toimimme missäkin tilanteessa. Me kaikki operoimme keskinäisen vahvistamisen sankassa sumussa.” Sen lisäksi, että meillä on itsemme suhteen paljon väärinkäsityksiä ja sokeita kohtia, ajaudumme helposti seuraamaan yleisiä tai vanhentuneita käsityksiä siitä, miten meidän kuuluu toimia, johtajina ja ihmisinä. Raivaamattoman polun kulkeminen on aina vaikeampaa kuin tallatun polun.

Tämän päivän yhteisöohjautuvuutta kohti ohjautuvat organisaatiot vaativat johtamiselta paljon. Itsetietoisuus ja sen kehittäminen tarjoavat johtajalle keinot lähestyä johtamistehtävää uudella tavalla, nöyremmin ja luottavaisemmin. Kun tietää oman akilleen kantapäänsä ja myötää omien toiminta- ja ajattelutapojensa olevan johtajan tittelistä riippumatta vajavaisia, voi perustaa johtajuuden uudenlaisille vahvuuksille.

Itsetuntemusta harjoittelemalla löytyy rohkeutta astua ulos jo tallatulta polulta, löytää oma autenttinen tapa toimia ja johtaa. Omasta itsestä esiin kaivettu aitous voi tehdä epävarmuuden keskellä johtamistyön paljon helpommaksi ja johdonmukaisemmaksi johtajalle itselleen. Lisäksi itsetietoisuus on voima, joka huokuu ympärille, toimii esimerkkinä ja liimaa yhteen inhimillisyyden kautta kokonaisia organisaatioita.

Johtajuuden kehitysvaade

En usko ihmisen alituiseen tarpeeseen kehittää itseään. Tarkoitan tällä sitä, että pitäisi kuunnella äänikirjaa tuplanopeudella, käyttää hammaslankaa ja tehdä samanaikaisesti oikeaoppisia syväkyykkyjä saadakseen aivoverkkoyhteydet nytkähtämään uusille radoille. Johtaja on kuitenkin todennäköisimmin omasta aloitteestaan asettunut vastuulliseen palvelutehtävään, jossa kehittymistä ei voi myöskään sivuuttaa. Johtajan kannattaa tasaisin väliajoin panostaa oman autenttisen toiminnan tunnistamiseen, omien sokeiden alueiden haastamiseen ja paremman itsetuntemuksen kautta toteutuvaan vuorovaikutukseen.

Näin vuoden alussa on hyvä tehdä muutoksia. Mitä jos alkaisit panostaa tähän uudenlaiseen johtamisvoimaan – omaan autenttisuuteen ja parempaan itsetuntemukseen. Uskaltaisitko hidastaa enemmän? Uskaltaisitko pistää itsesi alttiimmaksi palautteelle? Olisiko aika astua sivuun umpihankeen kohti kokonaan uutta polkua?

Jaana Pullinen on yrittäjä, HR-konsultti ja coach, joka haluaa rakentaa kestävämpää ja tuottavampaa suomalaista työelämää. Työelämän minimalistina Pullinen uskoo, että vähemmän on enemmän ja että on järkevää tehdä kovasti töitä löytääkseen itselleen merkitykselliset asiat.

Lisätietoja Pullisesta löydät hänen yrityksensä Awarium Oy:n sivuilta: www.awarium.fi
sekä LinkedInistä: https://www.linkedin.com/in/jaana-pullinen/

Lue myös Jaana Pullisen edelliset kolumnit Esihenkilöitä – tarvitaanko heitä?, Hybridityöhumpasta johtamisen perustehtävään ja Onni löytyy ongelmista sekä hänestä kertova henkilökuva Merkityksellisen HR-kulttuurin rakentaja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.