Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Uteliaisuutta on usein pidetty väheksyttävänä, epätoivottuna ja jopa häpeällisenä ominaisuutena. Ilman uteliaisuutta olisimme kuitenkin aikaa sitten jämähtäneet paikalleen, eikä nykyisenkaltaisesta edistyksestä olisi tietoakaan.

Länsimaisessa kulttuurissa uteliaisuutta pidettiin varhaisimpina aikoina negatiivisena ominaisuutena. Taustalla oli pitkään läntisen kirkon tulkinta siitä, miten tietoon pitäisi suhtautua.

– Käytännössä ajateltiin, että uuden tiedon kanssa käy hieman samoin kuin ensimmäiselle ihmisparille paratiisissa, eli se voisi hyvinkin johtaa turmioon. Tämä uuteen tietoon liittyvä varauksellinen asenne ylsi jopa uuden ajan alkuun saakka, filosofi Juha T. Hakala kertoo.

Hakala on perehtynyt syvällisesti uteliaisuuden saloihin uusimmassa Uteliaisuus – Miksi ”Miksi” on tärkeä kysymys? -kirjassaan.

– Läntisessä kulttuuriperinnössä ehdittiin tulla aina 1500–1600-luvulle ennen kuin alettiin ajatella, että uteliaisuudesta voisi olla hyötyä ja se voisi myös auttaa arkeamme. Tämä oli modernin luonnontieteen alun aikaa ja siihen liittyykin sitten monia uuden tiedon hyödyntämiseen liittyviä mullistuksia aina löytöretkistä tähtitieteen suuriin oivalluksiin saakka, Hakala muistuttaa.

Nykyisin yhä useampi on valmis myöntämään, että uteliaisuus on yksi luonnollisimmista, mutta myös hyödyllisimmistä elämäämme vaikuttavista asioista.

– Kannattaa muistaa, että myös kaiken tieteen ja teknologisen kehityksen takana on paitsi uteliaisuutta, myös suoranaista välttämättömyyttä tietää.

Kysymisen tärkeys

Leikkimielisesti voisi ajatella, että jokaisessa ihmisessä on jonkinlainen uteliaisuusgeeni. Jo pieni vauva pyrkii heti ensimmäisten elinviikkojensa aikana selvittämään maailmaa, johon on joutunut. Uteliaisuus liittyy myös arkiseen toimintaamme, sillä varsin suuri osa kaikesta siitä, mikä ei liity suoranaisesti syömiseen tai hengissä pysymiseen, kytkeytyy voimakkaasti uteliaisuuteen.

–  Päiväämme voi kuulua vaikkapa uusien kenkien etsintää netistä, kakkureseptin hakemista, somen selaamista, hintojen vertailua, vaaliehdokkaan tutkailua tai uutisten lukemista puhelimelta. Tämä kaikki ei ole meille välttämätöntä, mutta se kytkeytyy uteliaisuuteen. Uteliaisuus on kuin hengittäminen, emme edes huomaa sitä, Hakala sanoo.

Uteliaisuuteen liittyy myös kysyminen, joka on luontaista etenkin lapsille. Kun pieni lapsi kysyy jotakin, hän on yleensä todella innostunut ja motivoitunut. Juuri silloin Hakalan mukaan aikuisen pitäisi jaksaa pysähtyä asian äärelle ja auttaa pientä ihmistä asian ymmärtämisessä.

– Aivan liian usein me aikuiset pidämme lasten kysymyksiä vähäpätöisinä ja sivuutamme ne, jolloin teemme karhunpalveluksen oppivalle ihmiselle. Jos lapsi ei saa vastauksia kysymyksiinsä, hän oppii olemaan hiljaa ja saa mielikuvan siitä, että kysyminen on epähienoa ja jotenkin huonotapaista.

Hakala ei kuitenkaan syytä uteliaisuuden nujertamisesta kasvatusjärjestelmää eikä kouluja, sillä ihmisen kasvuun liittyy myös kehityspsykologia. Kysymykset vähenevät jo pelkästään sen vuoksi, että lapsi oppii varttuessaan havainnoimaan toisten elämää.

– Ikä ei välttämättä vähennä uteliaisuuttamme, mutta se lisää mukavuudenhalua ja valmiita, kokemuksen ja vuosien mukanaan tuomia olettamuksia. Kehityksen ja uuden oppimisen sekä oivaltamisen näkökulmasta meidän olisi paljon hyödyllisempää säilyttää läpi elämämme uutta keksivä, ihmettelevä asenne ja myös aidosti kyseenalaistaa asioita entistä useammin.

Kahden sortin uteliaisuutta

Luovuutta ei ole ilman uteliaisuutta. Ja luoviin lopputuloksiin johtaa erityisesti laaja-alainen, yleinen uteliaisuus. Tällainen haeskeleva uteliaisuus on hyödyllistä etenkin ongelmanratkaisun alkuvaiheessa.

– Monet arkkitehdit, suunnittelijat ja keksijät ovatkin sanoneet, että kannattaa jättää asioita hautumaan, hakea inspiraatiota monipuolisesti ja katsella asioita avarasti monelta kantilta, jotta ei tule liian varhaisessa vaiheessa sulkeneeksi teitä, jotka ensinäkemältä eivät näytä johtavan mihinkään.

Käytännön esimerkkinä Hakala kertoo hollantilaissyntyisestä fysiikan nobelistista Simon van der Meeristä, joka selitti omaa menestystään tutkijana sillä, että ei koskaan luovuta, vaikka valittu ajatuspolku näyttäisi kuinka pähkähullulta. Yhdessä tai kahdessa tapauksessa sadasta tuo ajatuspolku on saattanut sittenkin johtaa johonkin tärkeään.

– Laaja-alaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat hedelmällisiä prosessin alkuvaiheessa, mutta myöhemmässä vaiheessa on vastaavasti hyödyksi tietynlainen kapea-alaisuus, joka auttaa syventymään asiaan. Esimerkiksi väitöskirjaa tehtäessä ei tutkimukseen ole mahdollista mahduttaa kaikkea, vaan on rajattava ja pyrittävä pääsemään aiheeseen syvälle.

Uteliaisuutta työhön

Työpaikoillakin uteliaisuudelle voitaisiin antaa paljon nykyistä enemmän tilaa. Hakalan mielestä työpaikan esihenkilöiden tulisi suhtautua sallivammin kysymyksiin, joita organisaation työntekijät esittävät.

– Se tarkoittaa, että pysähtyisimme kunnioittamaan sitä asiantuntemusta, jota organisaatioihin on kertynyt. Käytännössä kannattaisi useammin pysähtyä kuulemaan esimerkiksi työntekijöiden arjen työprosesseihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka juhlapuheissa näin usein luvataan, ei tosielämässä monessakaan organisaatiossa työntekijöitä kuunnella. Taustalla on paitsi kiire, myös pelko, että se tuo tehottomuutta ja saattaa tulla kalliiksi.

Työelämässä on vielä paljon traditionaalista johtamista, jossa luonnollinen ihmettely ja kysymyksien esittäminen ymmärretään jopa epäluottamukseksi.

– Hyvinvoinnin tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään alleviivanneet, että meillä pitäisi olla tunne vaikuttaa omaan työhömme ja työn tekemisen tapaan. Tähän kuuluu se, että työpaikalla kuunnellaan henkilöstön kysymyksiä esimerkiksi siitä, miksi jokin asia tehdään noin ja voitaisiinko se tehdä ehkä hiukan toisella tavalla.

Jokainen voi myös omalta osaltaan tuoda uteliaisuutta työhönsä kysymällä itseltään, miten omaa työtään voisi tehdä vielä paremmin, mielekkäämmin ja itselleen sopivammin.

– Tällainen asenne voi ennaltaehkäistä uupumista, kun huomaa, että kehittyy työssään. Parhaimmillaan oppii arvostamaan omaa itseään ja ammattitaitoaan, sen sijaan että jäisi odottamaan organisaation tunnustusta.

Älyllinen uteliaisuus edistää suorituskykyä

Uteliaisuus vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiimme. Uteliaalla ihmisellä on laajat verkostot ja hän suhtautuu avoimesti uusiin asioihin.

– Utelias ihminen tulee herkästi juttusille, kun joku on esittänyt hänen mielestään kiinnostavia ajatuksia. Näin syntyy mielenkiintoisia verkostoja, joissa käydään keskusteluja. Ja nämä keskustelut puolestaan synnyttävät uusia ajatuksia, jolloin uteliaisuus ja luovuus alkavat monistua, Hakala sanoo.

Uteliaisuus, ihmettely ja halu ymmärtää asioita monipuolisesti auttaa meitä torjumaan kognitiivisia vinoumia, jotka syntyvät taipumuksestamme luottaa ennakkokäsityksiämme tukevaan tietoon.

– Jo pienikin uteliaisuuden kasvu merkitsee luovuuden lisääntymistä ympärillämme. Luovuus on parhaimmillaan silloin, kun se onnistutaan soluttaman osaksi organisaatiokulttuuria. Tämä edellyttää sallivaa johtamista ja jopa uteliasta johtamista.

Vaikka aihetta ei ole vielä juuri tutkittu, tiedetään jo se, että uteliaat johtajat ovat luovien työntekijöiden parhaita tukijoita. Tällaiset johtajat osaavat inspiroida, koska sallivat erilaisia ajatuksia ja kysymyksiä.

– Jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistiin tutkimuksia, jotka osoittivat älyllisen uteliaisuuden olevan yhtä suuri tai jopa suurempi yhteys suorituskykyyn kuin armottomalla runnomisella tai älykkyydellä. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että uteliaisuudella on positiivisia yhteyksiä jopa onnellisuuteen ja pitkäikäisyyteen, Hakala toteaa.

Uteliaisuus on meihin jokaiseen sisäänrakennettu etsintäjärjestelmä. Ihminen on tarkoitettu kokeilemaan asioita, hämmentymään ja tuhlaamaan aikaa myös jonninjoutavuuksiin.

– Vaikka näyttäisimme haaskaavaan aikaa, aivomme oppimisalgoritmit ymmärtävät, että jokin asia, jonka tänään opimme sattumalta, voi huomenna olla hyödyllinen. Ja jos emme koskaan kokeilisi, eksyisi tai kokisi yllätyksiä, elämästämme tulisi kuolettavan tylsää.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.