HYVINVOINTI

Mainos
TEKSTI TIINA LATIKKA KUVA JARMO RANTANEN | 1.12.2021 | KOLLEGA.FI
Paalupaikalla kerran vuodessa

Vietin äskettäin syntymäpäivääni. Merkkipäivä on luonnollinen taitekohta, jossa on hyvä katsoa elämää taaksepäin ja samalla tarkentaa, onko menossa oikeassa suuntaan itsensä kanssa.

Vuosi sitten järjestin elämäni merkittävimmät syntymäpäivät pienessä piirissä. Olin viikkoja aiemmin miettinyt viikonlopun menut, ideoinut ja toteuttanut yksityiskohtia juhlia varten, kirjoittanut elämäni puheen ja iloinnut yhteisestä viikonlopusta jo etukäteen. Se oli yksi tähänastisen elämäni parhaimmista päivistä. Tänä vuonna oli toisin – annoin päivän lipua ajallaan ja olin läsnä siinä. En panostanut enkä suunnitellut.  Annoin hetken viedä ja kaiken tulla, mitä oli tullakseen.

Ja katselin elämääni taaksepäin. Voin sanoa, etten kadu sitä, että olen panostanut tai antautunut täysillä siihen, mihin olen ryhtynyt. Päinvastoin – katuisin, jos en olisi uskaltanut heittää itseäni likoon ja antanut elämälle mahdollisuutta!

Vuosi on opettanut jälleen monta asiaa – rohkeutta tarttua, irti päästämistä, suostumista haavoittuvaksi ja syvimpien pelkojen kohtaamista. Vuosi on eheyttänyt, tuonut rauhaa ja luottamusta. Olen palannut takaisin omaan voimaani – yhä vahvempana. Kiitollisena elämänkatsomuksesta, joka on vapaa katkeruudesta – sillä se olisi liian kova hinta oppimisesta.

Katson menneeseen myös pidemmällä perspektiivillä kuin vuoden taakse ja siksi rohkeus puhuttelee jälleen. Rohkeus syntyy palosta elää ja olla elossa. Rohkeus on altistumista. Rohkeus on omien rajojen kohtaamista ja ylittämistä.

Irti päästäminen onnistuu vain, kun on useaan kertaan jauhanut tunteiden myllyn läpi. Syksyn mittaan ehdin jo kuvitella, että olisin käsitellyt asiaa riittävästi ja pystynyt jättämään menneen kokonaan taakse. Kuitenkin väsymys on tuonut pintaan vanhat arvet ja olen tunnistanut, että siinähän se vielä on kipuna kääntäen sisuskalut ympäri.

Olenko oikeassa suunnassa?

Olen kysynyt itseltäni: Miten tästä pääsee eteenpäin? Mikä viesti on ymmärtämättä, koska muutenhan se ei vaivaisi minua? Vastaus oli kirkkaana edessäni – yksi elämän paradokseista – ei näistä kuulukaan päästä kokonaan irti, vaan katsoa osana kokonaisuutta!

Jos en antaudu mahdollisuuksille elämässä, koko näkökenttäni kapenee ja pienenee. Viesti avautui vasta tämän oivalluksen myötä, syvin arvoni on nähdä elämä huikeana kokemuksena kaikkine sävyineen ja väreineen. Ilman heittäytymistä toimisin vastoin syvimpiä arvojani.

Nyt ymmärsin, miksi katkeruus ei ole osa elämäni matkaa, koska se olisi ristiriidassa arvojeni kanssa – olen täällä kokemassa elämää ja oppimassa. Mitä syvemmin ymmärrän mennyttä elämää, sitä värikkäämpänä näen tulevaisuuteni ja uskon uusiin mahdollisuuksiin!

Kysymykseen, olenko oikeassa suunnassa, vastaan itselleni: Todellakin O-L-E-N! Elämässä kiinni ja elossa! Tervetuloa seuraava vuosi elämän polulla – olen valmis ja samalla keskeneräinen, mutta näin on hyvä! Tiedän, missä on sisäinen pohjoinen ja etelä, voin rohkeasti kuunnella sen viestiä ja luottaa tulevaan.

Ja kuka ei haluaisi rakastaa – elämää.

Muutama vinkki elämän polulle

  • Vastustaminen vie energiaa eikä tapahtuneen syvempää oppia näe, jos välttää omia tunteita.
  • Katuminen ei vie kohti uutta, vaan pitää kiinni vanhassa. Opi se, mitä sillä hetkellä näet. Kaikki avautuu aikanaan kerros kerrokselta.
  • Laajenna mittakaavaa – katso 3D-lasien läpi – syvempiin arvoihisi, elämän oppeihin ja suuntaa katseesi tulevaan.
  • Elämä on liian kallista tuhlattavaksi – tarkista oma paalupaikkasi. Onko suuntasi oikea? Ole rohkea! Elä täysillä!

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka auttaa ihmisiä johtamaan itseään kohti todellista intohimoa, unelmia, tavoitteita ja ottamaan käyttöön täyden potentiaalin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli kymmenen vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Treffeillä itseni kanssa, Ei se määränpää, vaan matka, Anna hyvälle mahdollisuus, Mihin tunnen kuuluvani? ja Nauru on parasta lääkettä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)