Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tämä pian kaksi vuotta kestäneen ihmiskokeen aikana olen tietoisesti tarkkaillut sitä, miten eri tavoin me ihmiset reagoimme kriiseihin, ja ennenkaikkea sitä, miten itse olen reagoinut ja toiminut tänä aikana.

Osa tämän empiirisen tutkimukseni tuloksista ei yllätä minua lainkaan, mutta osittain esimerkiksi se, miten on mahdollista kanavoida turhautuminen ja äärimmäisen negatiiviset tunteetkin voimavaraksi, on yllättänyt minut moneen otteeseen.

Oikeastaan ei ole edes kyse negatiivisista tunteista, vaikka niin yleensä yleistetään, vaan tunteista, jotka ovat osa tunteidemme kirjoa. Vihankin tunne on täysin inhimillinen tunne. Mutta se, miten sen käsittelee ja kanavoi, on asia, johon pitäisi kiinnittää tietoisesti huomiota.

Itse tunne tulisi sen sijaan tietoisesti tunnistaa ja tunnustaa, sillä vain siten siitä voi päästää irti. Mitään tunnetta kun ei kannata yrittää tukahduttaa, sillä silloin se voi jäädä römpiömäisesti muhimaan ja aiheuttaa vähän samanlaisia reaktioita kuin matala-asteinen tulehdus.

Pahastakin olosta voi syntyä hyvää tekemistä

Tämä sama pätee myös V-käyrään. Kun se kohoaa kohti kattoa, niin paras tapa ainakin itselleni on ollut se, että kanavoin siitä syntyvää valtavaa energiaa kohti jotain tekemistä.

Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat viime syyskuussa järjestämäni ”Avaintaitoja muutoksissa menestymiseen” -verkkotapahtuma ja muutama päivä sitten ensimmäiset luukkunsa avannut Wgh-joulukalenteri.

Kumpikin näistä ”tempauksista” syntyi siis silkasta ketutuksesta, jota halusin lähteä kanavoimaan johonkin positiiviseen tekemiseen. Kummankin kohdalla tämä itsehoito toimi loistavasti, sillä mielialani koheni ja suorastaan voimaannuin tempauksia työstäessäni. Kummankin taustalla oli jo ties monesko pettymys ja tapahtuman alasajo.

Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, miksi vuosi sitten maaliskuussa, kun toimialani suljettiin juuri ennen vuosittaista päätapahtumaani, oma mieleni lähti saman tien työstämään Wgh 2020 -tuplawebinaaria, jonka pyöräytin verkostoni ja yhteistyökumppanini kanssa pystyyn alle kahdessa viikossa. Urakka oli äärimmäisen haastava ja raskas, mutta se esti paikalleen jämähtämisen ja itsestä riippumattoman tilanteen märehtimisen.

Tämä kaikki tapahtui siis täysin spontaanisti. Väitän, että oma mieleni toimi itsesuojeluautomaatilla silloin. Nyt teen sen sijaan aivan tietoisesti asioita sen eteen, että tämä energioiden tasapaino pysyisi tolkullisella tasolla.

Laiskuus on voimavarojen optimointia

Olen aina inhonnut turhaa työtä ja pyrkinyt keskittämään energiani itselleni olennaisiin asioihin, sillä pohjimmiltani olen patalaiska. Laiskuudestani on ollut minulle suurta hyötyä, sillä se on auttanut optimoimaan asioita juuri itselleni sopiviksi. Se on varmasti vaikuttanut myös siihen, että olen lähes koko ikäni toiminut yrittäjänä.

Moni minut pintapuolisesti tunteva voisi jopa kyseenalaistaa tämän minulle jo ajan aikaa sitten selvinneen piirteeni. Ja ei, laiskuudella en tarkoita lainkaan toimettomuutta, sillä nautin suuresti toimeliaisuudesta ja siitä, että saan aikaan asioita ja saavutan itselleni asettamia tavoitteita.

Laiskuus on opettanut minut keksimään ja rakentamaan oikopolkuja ja mahdollistanut monen monta asiaa ja tempausta, joihin en olisi ilman sitä ikinä kyennyt. Ja huomaa, oikopoluilla en tarkoita ylimalkaisesta tekemisestä, vaan tarkoin harkittua tapaa optimoida omat voimavarani. Se on myös opettanut minut karsimaan paljon turhaa ylimääräistä tekemisistäni.

Se on myös opettanut minua pilkkomaan asiat pieniksi paloiksi. Synnynnäiselle laiskalle liian suuri tehtäväkuorma voi aiheuttaa reaktiota, jotka eivät vie asioita eteenpäin.

Olen myös itse kyseenalaistanut omaa laiskuuttani, mutta joka kerta olen päätynyt samaan lopputulemaan. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä. Ja iän ja kokemuksen kasvaessa olen oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan sitä.

Tunnista luontaiset taipumuksesi

On syytä tunnistaa ja tunnustaa, mitkä ovat itselle luontaisia taipumuksia ja miten ne ohjaavat omaa tekemistä. Vain siten niiden kanssa pystyy toimimaan ja elämään. Vain siten niistä saa myös parhaan esille.

Mielestäni tämä on aika lailla sama kuin se, että oppii tunnistamaan tunteensa. Mikään tunne ei ole lähtökohtaisesti huono tai sellainen, jota tulisi vältellä. Huonoa voi olla vain niihin reagoiminen.

Tulevina joulun pyhinä ja vapaapäivinä palautuminen ja läheisten kanssa oleminen on takuulla monille se tärkein juttu. Itselläni on jo kauan ollut tapana pitää niin kesällä kuin joulun aikaan kehityskeskusteluja itseni kanssa. Pienen pysähtymisen jälkeen on aina helpompi tarkastella asioita tasapainoisemmin.

Minulle näistä kehityskeskusteluista on ollut aina rutkasti hyötyä, sillä löytämällä oikeita ja toimivia arjen avaimia, ei tarvitse aina odotella kalenterin määrittelemiä juhlapäiviä. Syitä juhlaan kun voi löytää ja ripotella sinne keskelle arkeakin.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Murrokset avaavat mahdollisuuksien ovia, Rakennetaan uusi normaali vahvuuksien kivijalalle ja Irti kiireestä, kyttäämisestä ja keskeytyksistä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.