Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Vaikka epäkohdan tai harmittavan asian esillenostaminen haastaa epämukavuusalueelle, on sillä useimmiten positiivisia seurauksia. Työyhteisöissä on yllättävän paljon pinnan alla kuplivia, käsittelemättömiä tunteita ja turhaumia, jotka vaikuttavat niin keskittymiseen, toimintaan, palveluun kuin yhteishenkeen.

Usein kuvitellaan, että kun harmittavaan asiaan, huonoon käytökseen tai ikävään tapahtumaan ei puututa, niin se katoaa itsekseen. Näinhän ei tietenkään käy, vaan se paisuu kuin pullataikina ja saattaa saada liioitellut mittasuhteet, kunnes räjähtää ilmoille yllättävässä muodossa ja tilanteessa. Tunteet kun eivät katoa, vaikka niitä kuinka yrittäisi peitellä tai väistellä. Ne pitää uskaltaa kohdata.

Kuluttava kakkostyö

Puuttumattomuuden kulttuurille, jossa muun muassa peitellään virheitä ja piiloudutaan niiden taakse, on oma nimikin: 2nd Job. Tämä ns. toinen työ, josta ei makseta palkkaa, tapahtuu vaivihkaa virallisen työn ohella ja kuluttaa huomaamatta valtavasti voimavaroja. Se, ettei puututa asiattomaan käytökseen tai asioihin, joihin olisi syytä puuttua, on yksi kakkostyön ilmentymä. Tämän välttämiseksi auttavat selkeät yhteiset arvot ja pelisäännöt, jotka toimivat tukirankana.

Myös se, että yritetään peittää omia heikkouksia, epävarmuutta tai virheitä, hallita muiden ihmisten käsityksiä itsestä, näyttää itsestä vain parhaat puolet tai toimia oma etu edellä, vievät huomion itse työstä. Näistä ei välttämättä keskustella tai niitä ei edes huomata, ellei yrityksen kulttuuri sellaista tue. Kun pettymyksistä, toimimattomuuksista tai ylipäätään tunteista ei puhuta, ne patoutuvat raskaaksi taakaksi itse kunkin kannettavaksi. Silloin on mahdotonta antaa parastaan tai loistaa.

Kissa pöydälle

Vaikean asian esille nostaminen ja siitä rakentavasti puhuminen vaatii kanttia. Se on sisäistä johtajuutta, jossa vahva itsetuntemus ja -tunto sekä tunnetaidot korostuvat. Lisäksi tarvitaan luottamuksellinen yhteisö, jossa hankalistakin asioista on turvallista puhua. Kissan nostaminen pöydälle on rohkea teko, jossa aloitteentekijä ottaa tietoisen riskin: naurunalaiseksi tai vähättelyn kohteeksi joutumisen, pilkatuksi tai hylätyksi tulemisen.

Eikä tilanne ole helppo muillekaan. Ei ole kiva joutua kohtaamaan sellaista, jonka mieluummin sivuuttaisi. Tällaisessa tilanteessa jokainen joutuu kasvotusten oman haavoittuvuutensa ja pelkojensa kanssa.

Vaikeita keskusteluja vältellään viimeiseen asti myös siksi, että toisten ihmisten reaktioista ei voi koskaan tietää. Vastaan voi tulla mitä vaan ja siihen pitää osata varautua. Usein vahva reaktio on kuitenkin merkki siitä, että asia osui oikeaan kohtaan. Aluksi se ei tunnu hyvältä, mutta jonkin ajan kuluttua saattaa avautua uusia näkökulmia. Osa kuulijoista voi sulkea korvansa ja ajatella, ettei tuo koske heitä lainkaan.

Parhaimmillaan tilanne voi kuitenkin olla silmiä avaava, ilmapiiriä puhdistava ja yhteishenkeä vahvistava, joka lisää itse kunkin ymmärrystä. Ihanteellista olisi, jos tilanteessa voitaisiin heti avoimesti keskustella ja esittää kysymyksiä, ja jatkaa keskustelua uudelleen jonkin ajan kuluttua. Usein vaikea keskustelu vaatii prosessointiaikaa, minkä vuoksi asiaan kannattaa palata vasta, kun sitä on saatu rauhassa sulateltua.

Harjoittelu tekee mestarin

Ensimmäinen kerta on aina vaikein. Kun siitä selviää, ovat seuraavat kerrat jo helpompia. Harjoittelu tekee mestarin tässäkin. Jokainen tilanne on erilainen, joten yhtä oikeaa tapaa tuskin on. Minua on auttanut tällainen jäsentely:

• Tunnista, missä kohtaa on tarpeen aloittaa keskustelu. Tilannetajusta on hyötyä, kun punnitset, mikä on riittävän painava syy ja missä kohtaa asia on hyvä nostaa esille.
• Valmistaudu hyvin: mitä haluat sanoa, miten ilmaiset tunteesi, mitä toivot, mitä ehdotat jatkoksi?
• Kun esität asiasi, asetu läsnäolevaksi omaan voimaasi ja kohtaa asianomaiset henkilöt sydämestä käsin. Ilmaise oma kokemuksesi ilman toisten syyttelyä, arvostelua tai tuomitsemista. Puhu rauhallisesti ja jämäkän ystävällisesti oma totuutesi suoraan sydämestäsi.
• Ole avoin toisten reaktioille ilman, että itse reagoit. Muista, että jokainen vastaa vain omasta reaktiostaan ja omista tunteistaan. Kuuntele, mitä muilla on sanottavaa. Ylläpidä rakentavaa keskustelua.
• Kiitä, että sait tulla kuulluksi ja sanoa sen, mikä on vienyt huomioitasi tai voimaasi.
• Sopikaa yhdessä jatkotoimenpiteet.

Katso myös Kaija Solanan Sisäisen johtajuuden videosarja: https://bit.ly/2xV8Aef sekä Solanan syyskuun alussa pitämä ilmainen Naisen voimavuodet – Viisastuvan vanhenevan naisen kasvumatka -miniwebinaarin tallenne tästä: https://mailchi.mp/8178d870692b/naisen-voimavuodet.

Kaija Solana on coach, puhuja, kirjoittaja ja inspiroija, jonka intohimona on auttaa ihmisiä tuntemaan ja johtamaan itseänsä aidosti, sisältä käsin. Solana työskentelee omassa yrityksessään Intuitivo Oy:ssä.

Lisätietoja Kaija Solanasta löydät osoitteesta www.kaijasolana.com ja https://www.linkedin.com/in/kaijasolana/

Lue myös Solanan edelliset kolumnit Mikä tukee energiaasi?, Ikääntyvä nainen työelämässä, Vahvista omaa voimaa ja Sisäinen järjestys kaaoksen keskellä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.