Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Koko maailman sekoittanut pandemia on sekoittanut myös työelämää, sillä työelämä on keskeinen osa yhteiskuntiamme. Yhtäkkiä se, mistä oltiin jo paljon puhuttu ja osin varovaisesti kokeiltu, tulikin vallitseva käytäntö valtaosalle toimistotyöläisistä. Kyse on siis paikkariippumattomasta työstä eli etätyöstä. Tällä hetkellä ympäri maailmaa organisaatioissa palataan takaisin toimistoille ja etsitään kuumeisesti juuri sille omalle yritykselle sopivaa työnteon mallia.

”One size fits all” ei ole toiminut oikein missään eikä ikinä ja siksi jatkossa tullaan näkemään taatusti hyvin erilaisia ratkaisuja. Itse näen tämän murroksen ja myllerryksen keskellä monia ovia, jotka avautuessaan voivat viedä aivan uusiin hyvinvointia sekä tuottavuutta tukeviin työtapoihin.

Näen myös ovia, jotka avautuvat koko maailmaan. Jos paikkariippumattomuus on monien osalta toiminut ja tehnyt työstä sekä tuottavampaa että hyvinvointia tukevaa, niin miksi sitä pitäisi kahlita joihinkin maantieteellisiin rajoihin? Tämä ovi kun voi aueta molempiin suuntiin.

On monia aloja, joissa on huutava työvoimapula ja jonne kaivattaisiin uusia osaajia. Miksi heidät pitäisi irrottaa kotikonnuilta, sopeuttaa ja kotouttaa, ja sitten toivoa, että he viihtyisivät uudessa ympäristössään. Maailman avautuessa ajoittaiset ja välttämättömät käynnit työpaikalla voidaan varmasti järjestää ja ilman niitä moni on toiminut tuottavasti pandemiasta huolimatta.

Globaalit työmarkkinat aukeavat

Sama ovi avautuu myös kotimaisille osaajille. Työstä voi tulla myös rajoista riippumatonta, eikä se olisi itse asiassa mikään uutuus, sillä osin näin on jo tehty monissa organisaatioissa. Osaajille voi syntyä ovien avautuessa globaalit markkinat ja oma asema työmarkkinoilla voi nousta aivan uusiin sfääreihin. Suomalaisia työntekijöitä ja suomalaista koulutusta arvostetaan edelleenkin ympäri maailmaa.

Tämä tausta antaa hyvän ponnahduslaudan, josta jokaisen pitää kuitenkin osata ja uskaltaa hypätä itse. On toki totta, että osalle lasi oven takana voi näyttää puolityhjältä, sillä kyseessä on heiluriovi, mutta isossa mittakaavassa uskon, että muutos olisi valtaosalle myönteinen. Jossain vaiheessa globaalit työmarkkinat tulevat kääntymään joka tapauksessa tähän suuntaan.

Minusta on ollut upeaa seurata uutisia siitä, miten moni on tämän pandemian aikana lähtenyt hakemaan uusia oppeja ja päivittämään vanhoja. Toivoisin, että tämä trendi pysyisi samanlaisena myös jatkossa.

Jokaisen yksilön kannalta uuden oppiminen ja vanhojen taitojen päivittäminen on vähän kuin laittaisi rahaa omaan työmarkkina-asemapankkiinsa. Korkoa korolle ilmiötä tässä pankissa ei kuitenkaan kasva ilman, että oppimisesta tulee kiinteä osa omaa tekemistä. Pääomakin voi huveta, jos unohtaa tämän pankin toimintalogiikan.

Tämä sama koskee myös organisaatioita. Oppimisen on oltava osa työtehtävien kalentereita. Ne jotka ymmärtävät tämän, tulevat taatusti nostamaan profiiliaan osaajien keskuudessa.

Itse siis näen näiden ovien takana enemmän mahdollisuuksia ja lasin olevan vähintäänkin puoliksi täynnä.

Millaisia mahdollisuuksien ovia tai ikkunoita sinä näet tässä hetkessä? Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täynnä? Ja kaikista tärkeintä, mitä aiot tehdä asian suhteen?

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Rakennetaan uusi normaali vahvuuksien kivijalalle, Irti kiireestä, kyttäämisestä ja keskeytyksistä ja Mitä otat mukaasi tästä yli vuoden kestäneestä ihmiskokeesta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.