Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Yksi elämäni tärkeimmistä asioista on kauneus ympärilläni, niin ihmisissä, kodissa kuin pienissä yksityiskohdissa. Äskettäin havahduin kuitenkin siihen, että tarvitsin sielun ruokaa – naurua, iloa, keveyttä, läsnäoloa tähän hetkeen. Tarvitsin sielun tankkausta. Vaikka sytyn elämään ihmisistä ja monet kohtaamiset antavat paljon, minun oli aika pysähtyä itseni äärelle toisella tavalla.

Minulle ominaista on katsoa syvälle sisimpääni ja halu oppia itsestäni, mutta nyt suuntasin katseeni toiseen suuntaan. Halusin löytää uudenlaisia ilon pisaroita ja tehdä asioita, jotka kutsuvat.

Kävin ensin rentoutustunnilla ja sen jälkeen suuntasin itselleni tuntemattomaan pieneen italialaiseen ravintolaan lounaalle. Oli hauska havaita, miten omat aistit terävöityvät tuntemattomassa paikassa. Aistin ihmiset ympärilläni, tunnelman, puheensorinan, tuoksut ja oman ulkopuolisuuteni. Tunsin kuitenkin oloni kotoisaksi, koska paikka oli pieni ja ihmiset joutuivat antamaan tilaa toisilleen, jotta pääsivät istumaan pöytiinsä. Kaikki pienetkin kohtaamiset ja katseet olivat ystävällisiä ja ihmiset hymyilivät toisilleen, naurua kuului monesta pöydästä.

Hetken oloni oli kuin olisin pudonnut keskelle elokuvaa ja ollut osa sitä. Ravintolan seinällä oli kyltti: ”A meal without wine is breakfast”. Se sai minut hymyilemään ja samalla muistamaan jotain vapaudesta. Hetkestä ilman kontrollia tai kiirettä – oli vain tämä hetki ja keveys. Mikä tunne!

Keskityin nauttimaan pizzastani. Taitoin sen huolellisesti kolmioksi käsiini ja nuuhkaisin sen tuoksua ennen ensimmäistä haukkausta. Rucola ja Serranon kinkku tuoksuivat ensimmäisenä. Karkea jauho tarttui sormiini rapeasta pohjasta. Makuihin yhdistyi viikuna, saksanpähkinä ja pohjan täytteenä Mozzarella-juustokerros. Mumisin ääneen, kun sain maistaa tuota makujen yhdistelmää. Tuossa hetkessä oli kaikki!

Lounaan jälkeen suuntasin kohti kotia ja hyvä olo viipyili yhä minussa.

Meditaatio tuo levollisuutta

Aamulla hyvin nukutun yön jäljiltä tein rentoutuksessa juuri oppimani ”oma sisäinen huone” -meditaation. Sen rauhoittava voima ja valo vaikuttivat sisimpääni. Meditaatio antoi rauhaa, levollisuutta, vahvuutta ja uskoa tulevaan. Oli hämmentävää, miten pienellä harjoituksella yhteys omaan sisimpään ja maailmaan löytyi. Kymmenessä minuutissa olin omassa ”huoneessani”, johon aloin mielessäni sijoitella erilaisia huonekaluja ja esineitä. Tunsin itseni levolliseksi.

Viikonloppuna päätin ravita itseäni taidenäyttelyllä ja suuntasin kohti taidemuseota. Viipyilin, ihmettelin, tunnustelin ja katselin valoa, värejä, varjoja, heijastuksia, syvyyttä, pinnan muotoja ja viivoja. Annoin kauneuden puhua omaa kieltään ja asettua sisimpääni taas toisella tavalla. Istuin penkillä ja olin läsnä siinä hetkessä. Mietin, miten paljon harjoitusta ja työtä tuon kaiken valmiin teoksen takana olikaan. Ja kuitenkin töissä näkyi keveys ja elämänilo. Vai oliko se ”koodi”, jonka olin koodannut mieleeni? Oli miten oli, hyvä koodi, totesin itsekseni.

1. Tunnista oma sisäinen levon tarpeesi ja energiatasosi. Kunnioita niitä ja kuuntele kehoasi.
2. Hyppää pois arjen oravanpyörästä ja kiireestä ajoissa ja irrota kontrollista. Maailma pyörii päivän tai kaksi vallan mainiosti, vaikka et suorita tai tee mitään sen eteen. Pääset kyllä takaisin vauhtiin, kun olet voimaantunut ja saanut takaisin energiasi.
3. Huolet ja vastoinkäymiset vievät toivon ja perustuvat pelkoon. Mitä nopeammin saat toivosi takaisin, sitä pikemmin löydät keinot selvitä eteenpäin.
4. Sinussa on kaikki se, mitä tarvitset. Voit luottaa siihen nyt ja aina.

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka auttaa ihmisiä johtamaan itseään kohti todellista intohimoa, unelmia, tavoitteita ja ottamaan käyttöön täyden potentiaalin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli kymmenen vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Ei se määränpää, vaan matka, Anna hyvälle mahdollisuus, Mihin tunnen kuuluvani? ja Nauru on parasta lääkettä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.