Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Valmistellessani tämän vuoden valtakunnallista unelmien työpäivää pysähdyin miettimään, millainen se on tällä hetkellä omalla kohdallani. Mietin myös sitä, onko pitkittynyt pandemia muokannut sitä jollain tavalla, vai onko se pysynyt suurin piirtein samanlaisena kuin ennen.

Pohdiskeluni tulos päätyi samoihin lopputulemiin kuin aiemminkin. Minulla ei ole vain yhtä muottia unelmieni työpäivälle. Se muuttuu tilanteiden mukaan, mutta jos joku yhteinen nimittäjä tai sana sille pitäisi antaa, niin se on flow. Tämän oheen ja rinnalle nostan myös toisen sanan: oppiva. Tai ehkä enemmänkin opettavainen-sanan. Sanat flow ja oppiva voivat pitää tilanteesta riippuen sisällään hyvin erilaisia elementtejä sekä myös tunteita. Flow-tilassahan asiat ja ajatukset suorastaan liitävät ja lentävät, ja myös keskittyminen on niin intensiivistä, että aikakin tuntuu liitävän.

Toisaalta oppivassa tai opettavaisessa päivässä on usein suorastaan välttämätöntä pysähtyä aika ajoin. Uuden oppiminen vaatii täysin erilaista rytmitystä, kuin flow-tilassa työskentely. Uuden oppiminen tai vanhasta poisoppiminen voi olla välillä kivuliastakin. Luopuminen jostain tutusta ja turvallisesta aiheuttaa lähes aina pientä kipuilua.

Sen sijaan silloin, kun uudet opit ja oivallukset yhtyvät flow-tilaan, voi löytää itsensä suorastaan painovoimattomasta tilasta. Näitä ”heureka” ja ”hei me lennetään” -hetkiä pyrin itse vaalimaan kuin rakkaimpia ja rikkaimpia aarteitani.

Kohtaamiset avartavat mieltä

Se, mikä omista unelmien työpäivistäni on puuttunut ja joita olen kipeästi kaivannut, on kohtaamiset. Olen aina tehnyt työtäni paljon yksin ja etätyö on ollut minulle tuttua jo todella kauan. Viihdyn omissa oloissani ja usein myös nautin siitä, että saan tutkia, pähkiä ja suunnitella asioita omassa rauhassa.

Mutta herra varjele, miten kaipaan kohtaamisia. Ne ovat usein minulle juuri niitä parhaita oppimisen hetkiä, koska vapaassa vuorovaikutuksessa syntyy lähes aina uusia yhteyksiä aivoissa ja ajatuksissa. Syntymäuteliaana olen aina etsimässä uusia kulmia ja näkemyksiä ja vain yksin ajatuksia pyöritellessäni mielentilani harvoin avartuu.

Avartumista tapahtuu mielestäni parhaiten silloin, kun pääsee olemaan läsnäolevassa vuorovaikutuksessa toisten näkemyksien ja ajatusten kanssa. Ne voivat olla jopa täysin päinvastaisia omiini verrattuna, mutta silti niistä tarttuu aina jotain uutta. Myös näissä kohtaamisissa on mahdollista siirtyä avartavaan flow-tilaan, jossa ajantaju hämärtyy ja keskustelut rönsyävät yli ja ohi kaikkien raamien.

Toivon, että uudessa normaalissa näistä hetkistä tulee entistäkin arvokkaampia ja osaamme olla tietoisesti niissä läsnä. Siihen tarvitaan myös ja ehdottomasti jaloa kuuntelun taitoa, vaikka tällä hetkellä tuntuisikin siltä, että tarve puhua omista ajatuksista on suuri.

Toivon myös, että uuden normaalin mukana emme heitä pesuveden mukana kaikkea vanhaa, arvokasta ja hyödyllistä. Siis ihan vain uusiutumisen hypessä.

Unelmien työpäivät jokaiselle

Kun nyt vihdoinkin pääsen tekemään omaa työtäni yli puolentoista vuoden mittaisen tauon jälkeen, hyvin monista lähiaikojen päivistäni tulee jo pelkästään sen takia unelmien työpäiviä. Niin kuin aina, me ihmiset tajuamme perusasioiden ja perusarjen äärimmäisen arvon vasta silloin, kun ne riistetään meiltä.

Millainen on sinun unelmien työpäiväsi tänään ja onko siihen tullut muutoksia näistä täysin poikkeuksellisista ajoista johtuen? Nostettaisiinko tästä yhdessä toisillemme hyödyllinen keskustelu työpaikoilla ja arjessa? Ja miksei myös somessa.

Uusi normaalikaan ei vain tule jostain saneltuna ja valmiiksi paketoituna, vaan se rakennetaan yhdessä. Itse aion yrittää kaikkeni, että siitä tulisi entistäkin parempaa. Olisi hienoa, että sen olennaisena osana olisi niitä itse kullekin sopivia unelmien työpäiviä.

Tähän asti olemme etsineet pääsääntöisesti tehoja ja tuottavuutta hampaita kiristellen ja mailaa tiukasti puristaen. Kaiken kukkuraksi se maila on ollut usein myös väärässä kädessä, eikä siinä missä sen paikka pitäisi luontaisesti olla.

Uusi normaali, joka rakentuisi vahvuuksien kivijalalle tarkoittaisi sitä, että jokainen meistä pääsisi käyttämään parhaiten hyväksi omia vahvuuksiaan. Tällainen uusi normaali olisi myös tuottavampi ja kestävämmällä pohjalla. Unohtamatta sitä valtaavaa hyötyä, jonka se toisi mukanaan jokaikisen (työ)hyvinvoinnille.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Irti kiireestä, kyttäämisestä ja keskeytyksistä, Mitä otat mukaasi tästä yli vuoden kestäneestä ihmiskokeesta, Nytku vai sitku ja Erimielisyys on rikkautta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.