Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tyttäreni on ollut kiinnostunut piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelusta jo parivuotiaasta lähtien. Hän on viettänyt aikaa tuntikausia väkertäen taideteoksia erilaisista ylijäämämateriaaleista ja täyttänyt kotimme seinät maalauksilla. Taannoin olimme hankkimassa hänelle uusia taiteilijatarvikkeita, mutta en edes tiennyt, mitä olimme etsimässä. Tyttäreni asiantuntevalla avustuksella tarvikkeet löytyivät ja ymmärsin himpun verran enemmän niin paperien liginiinipitoisuuksista kuin hiilikumeista.

Tämän ostosreissun jälkeen en voinut olla hämmästelemättä, miten yhdeksänvuotias tyttäreni oli ehtinyt hankkia sellaisen määrän tietoa kuvataiteesta, erilaisista välineistä ja menetelmistä. Tätä ihmetellessäni huomasin pohtivani asiantuntijuutta ja sitä, millaista osaamista ja ammattitaitoa tämä uusi sukupolvi tuokaan työelämään.

Harjoitus tekee mestarin

Törmäsin jo vuosia sitten Malcolm Gladwellin lanseeraamaan 10 000 tunnin harjoittelun kultaiseen sääntöön, jonka mukaan kenestä tahansa voi tulla minkä tahansa alan huippu – edellyttäen 1 000 tunnin vuosittaista harjoittelua 10 vuoden ajan. Laskimmepa sitten tunteja tai emme tarvitsemme harjoittelua oppiaksemme uusia taitoja ja kehittyäksemme ihmisinä. Ja se edellyttää kaatumisia, kompurointeja, jaloilleen nousuja ja ennen kaikkea uskoa itseemme ja omaan tekemiseemme.

Asiantuntijuus kasvaakin intohimosta. Se rakentuu tiedosta ja taidosta, kokemuksista, uteliaisuudesta, halusta ymmärtää, oppia, oivaltaa ja hyödyntää oppimaansa jonkin uuden luomiseen.

Vaikka asiantuntijuus saatetaan mielikuvissa liittää parrasvaloissa loistaviin huippuosaajiin, jotka eivät tarvitse tai kaipaa muita, ammattitaito ja osaaminen harvoin kehittyvät tyhjiössä. Tarvitsemme ympärillemme muita ihmisiä ja yhdessä tekemistä. Yksin ahertaessamme voimme toki saada paljon aikaan, mutta uuden luominen tapahtuu kuitenkin aina yhdessä.

Siitä huolimatta, että työelämä ja tulevaisuuden osaamisvaatimukset muuttuvat, niin jokin onneksi on pysyvää: osaamisen vuorovaikutteisuus. Oppiminen tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja kohtaamisissa – jopa eri puolilla maapalloa olevien ihmisten välillä. Eri-ikäisillä ja erilaisista taustoista tulevilla onkin jokaisella annettavaa. On tärkeää saada hyödynnettyä työelämässä itse kunkin arvokas tieto ja kokemus, oli kyse sitten ammattiin valmistuvasta nuoresta, maahanmuuttaneesta, korkeasti koulutetusta tai työelämään palaavasta osatyökykyisestä.

Tulevaisuuden monimuotoiset tähtitiimit

Menestyvissä organisaatioissa osataan jo koota tiimejä, joissa korostuu ihmisten ammattitaito ja monimuotoisuus. Monimuotoisuus liitetään usein vähemmistöihin ja syrjinnän vaarassa oleviin ryhmiin ja sitä tarkastellaan esimerkiksi ihonvärin, iän, sukupuolen tai fyysisten ominaisuuksiin ja toimintakyvyn kautta.

Monimuotoisuus ilmenee kuitenkin myös ihmisten erilaisena koulutuksena, kokemuksena, taitoina, työnteon tapana, persoonallisuutena ja arvoina.  Monimuotoisuutta ovat myös ihmisten toisistaan poikkeavat näkökulmat, käsitykset, tarpeet ja odotukset.

Kun monimuotoisuutta lähestytään tästä näkökulmasta, voimme nähdä jokaisen työyhteisön jäsenen olevan osa monimuotoisuutta. Kun nämä erilaiset ihmiset saadaan työskentelemään yhdessä ja jakamaan osaamistaan, syntyy tähtitiimejä, joissa vastavuoroista oppimista tapahtuu kaikkiin suuntiin.

Toisaalta pelkkä monimuotoinen tiimi ei riitä, vaan tarvitaan myös monimuotoisuuden oikeanlaista johtamista, joka maksimoi monimuotoisuuden hyödyt ja minimoi haitat. Koska tulevaisuudessa kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy, vaaditaan organisaatioissa taitoa valjastaa jokaisen työikäisen osaamispotentiaali ja asiantuntijuus parhaalla mahdollisella tavalla hyötykäyttöön.

Asiantuntijaksi kasvaminen vaatii aloittelijan mieltä

Parhaimmillaan yhteisöt rakentuvat kollektiivisesta asiantuntijuudesta, yhteisestä osaamisesta, jossa ihmisten yksittäiset ja erilaiset osaamisalueet täydentävät toisiaan ja ovat enemmän kuin osiensa summa. Jotta kollektiivinen asiantuntemus pääsisi loistamaan, tarvitaan avoimuutta, vastavuoroisuutta ja luottamusta.

Haasteeksi voi muodostua se, että oman aseman menettämistä pelätään ja omasta asiantuntijuudesta, totutuista toimintatavoista ja ajattelumalleista halutaan pitää kiinni. Tuttuus luo turvallisuutta ja kaikki se, mikä poikkeaa totutusta, on uhka maailmankuvallemme ja sisäiselle järjestyksellemme.

Asiantuntijaksi ja ammattilaiseksi kasvaminen vaatiikin niin jokaiselta yksilöltä kuin tiimiltä nöyryyttä ja aloittelijan mieltä, kykyä ja halua olla avoin ja utelias uusille mahdollisuuksille ja näkemyksille sekä rohkeutta myöntää myös oma keskeneräisyytensä. Tosiasia on, että samanlaisuudesta syntyy vain lisää samanlaisuutta, joka lopulta tappaa myös luovuuden.

Aina voi oppia uutta. Entä, jos jokainen kohtaaminen olisikin oppimisen mahdollisuus?

Mari Lämsä on kouluttaja ja kirjailija, joka auttaa ihmisiä kehittämään toimintaansa kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Lämsä on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017).

Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi.

Lue myös Lämsän aiemmin julkaistut kolumnit Milliaisia tahdon asioita vaalit arjessasi?, Pettymysten voittaminen on tärkeää ja Alaistaidot kuuluvat työelämään.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.