Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Moni meistä pohtii, miten saada yhteys toiseen ihmiseen. Milloin ja miten se onnistuisi? Kenet sinä haluaisit tavoittaa? Mitä parempi yhteys sinulle tai toiselle ihmiselle antaisi?

Tunteiltansa vahvimmin suojautuneet eivät välttämättä uhraa asialle ajatustakaan. Osa meistä mukautuu, osa hyökkää ja osa vaikenemalla välttelee siinä tilanteessa, jossa voisimme toinen toistamme kohti lähentyä, ratkoa ja kohdata. Se on kuitenkin usein liian haastava tilanne, joten alamme käyttäytyä epäreilusti, epäkypsästi ja itsellemme uskotellen ”tämän olevan paras tapa toimia”. Me kaikki sorrumme tähän toisinaan, vaikka tiedostamme, ettei toimintamalli johda mihinkään hyvään.

Huonoin mahdollinen toimintamalli on näiden kaikkien yhdistelmä, aukottoman omien sokeiden kohtien pönkittämisen kera.

Reflektointia voi oppia

Vaan miten reflektoida omaa toimintaa, jollei sitä ole oppinut, ja jos on aina turvautunut omaan kotikutoiseen malliin, josta me kaikki olemme lähteneet liikkeelle?

Kannattaisiko olla ihan itse jotakin mieltä ja pitää huoli siitä, että reflektointi on itselle aidosti toimiva väline, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Hyvä suunta on se, jossa yhteys löytyy. Suunta saa olla hapuileva, sillä jokainen meistä harhailee.

Yhteyttä täytyy myös ylläpitää, sillä muuten se ei säily hyvänä. Ihmiset etääntyvät toisistaan eivätkä ole enää toisilleen tuttuja, lähestyttäviä. Ihan samoin kuin etäännymme itsestämme, jollemme pidä yhteydestämme huolta.

Se ettei oikeasti kohtaa – ei tahdo, uskalla tai kykene siihen – on piileskelyä. Oma tunnetila voisi paljastua itselle, eikä sitä jostain syystä pysty kohtaamaan. Toki piileskellenkin pärjää jonkin matkaa mielen uskotellessa mielipiteitään. Katkomalla yhteyttään itseen ja toisiin ei pääse ratkomaan yhteyttään itseen ja toisiin.

Kuitenkin, yhteyden löytyminen toisiin on mahdollinen vasta kun yhteys itseen on löytynyt.

Yhteydenluontia rakentavasti

Tavoitettavuuden aikakaudella omia parhaita puoliaan voi välittää muille ja samalla välittyy parhaassa tapauksessa myös tietoa ja hyviä ideoita toisille. Saa kannustaa, saa tukea, saa jakaa hyvää. Kunpa vielä mahdollisimman moni osaisi tehdä sitä tasapuolisesti!

Jos näet toisen asiat koko ajan vertailuna ja kilvoitteluna, sitä ne sinulle myös ovat. Pystyisitkö sen sijaan iloitsemaan yhdessä, koska toisen ilossa eläminen on suuri mahdollisuus sinulle itsellesi.

Suvaitsevuutesi mitataan siinä, että annat jokaisen rauhassa päättää omasta toiminnastaan. Keskity tutkimaan omaa tyyliäsi olla yhteydessä ja mieti, miten voisit olla itseäsi ja toisia kohtaan rakentava, olipa todellisuutesi sitten some- tai lähiperustaista, intro- tai ekstroverttiä. Eri tyylilajeja voi myös sujuvasti yhdistellä, varsinkin jos on osaamista eri lajeihin.

Hybridisti yhdessä

Teemme paljon etätyötä, josta pikkuisen jo liikahdamme toimistoa kohti. Olemme tottuneet toimintatapaan, jossa saamme asiat aikaiseksi, koska meillä ei ole ”häiriötekijöitä”, siis toisia ihmisiä meitä keskeyttämässä. Mahdollisesti ekstroverteimmät, tai muutoin vaan uskaliaimmat, ovat muutaman kerran viikossa toimistollaan.

Kaffet ja tapaamiset hoituvat toki, ”tehokkaasti”, Teamsissä. Näin haluamme ajatella – vaikka useimmat yritysjohtajat ovat lukeneet ne täsmälleen samat työhyvinvointitutkimukset, joissa todetaan kovin yhtenevästi, että yhteys toisiin on se luontainen tila, jossa ideat ja toivottu menestys syntyy. Kuuma peruna lieneekin se, syntyykö videovälitteisesti yhtä hyvä yhteys kuin livenä. Ja vastauskin lienee todettu: toisinaan kyllä ja toisinaan taas ei. Toinen hyvä kysymys on, miten kaikki ihmiset saataisiin mukaan ja yhteyteen toistensa kanssa, oltiinpa tekemisissä millä tahansa välineellä – tai ilman.

Jokainen meistä joutuu aika ajoin uudelleenarvioimaan sosiaaliset voimavaransa ja taitonsa, henkilökohtaisen tahtotilansa yhteydenluontiin ja sen kuuluisan tekijän x, jonka avulla me yksilöinä ja myös yhteisönä saamme tavoitteet kasaan, ideat esiin ja parhaimmillaan toteutettua ne työyhteisöissämme.

Yhteydenluonti tiimin – eli toisten ihmisten – kanssa tarkoittaa aina myös mukautumista. Yhteiset pelisäännöt on helpointa tunnistaa ja elää niiden kanssa, kun on luonut ensin yhteyden itseensä. Vasta sitten voimme tavoittaa toisemme.

Katja Kokko on ura- ja työhyvinvointivalmentaja, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry), peruskoulutukseltaan KTM. Kokko on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina ja yrittäjänä. Tällä hetkellä hän työskentelee Katja Noponen Oy:ssä uravalmentajana ja työnohjaajana. Kokon osaamis- ja kiinnostusalueita ovat työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, uravalmennus, kirjoittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Lisätietoja Kokosta löydät osoitteista:
https://www.linkedin.com/in/katja-kokko-5698425/ 
katja.kokko@hrwell.fi

Lue myös Kokon aiemmin julkaistut kolumnit Koska tahdon hyvän syksyn, Mihin haluat vaikuttaa? ja Kun minuun syttyi valo.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.