Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olin saanut lounaskutsun kokoukseen Helsingin keskustassa sijaitsevaan ravintolaan. Puin päälleni mekon ja valitsin jalkaani nätit kengät, koska näin harvinainen tapahtuma oli kyseessä. Pitkästä aikaa voisimme kokoustaa kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia.

Ravintola oli minulle ennestään tuntematon ja olin utelias näkemään, millainen paikka oli kyseessä. Astelin Espan puiston poikki ja ihastelin upeita kukkaistutuksia. Hyväntuulisia ihmisiä kuljeskeli puistossa. Muutama sadepisara ei lainkaan vaikuttanut iloiseen mieleeni.

Löysin ravintolan helposti. Se oli juuri remontoitu. Sisäänkäynti oli hämyisä porttikongi ja lasiovet sen jälkeen avautuivat komealle sisäpihalle. Pöytämme oli katettu kauniisti, ja meillä oli sopivan syrjäinen sijainti kokousta ajatellen. Tervehdimme halaamalla, mikä tuntui mukavalta.

Minua vaivasi kuitenkin eräs asia. Ravintolan nimi. Kutsuja kertoi sähköpostissa, mistä oli varannut pöydän. Nimi oli vieraskielinen ja minulle outo. Ensimmäisenä tulikin mieleen, miten tätä taivutetaan ja miten se äännetään.

Vieraskielisiä yritys- ja tuotenimiä taivutetaan vieraskielisten nimien taivutusohjeiden mukaan. Ensin piti vain tietää, mitä kieltä ravintolan nimi oli. Tarjoilija kertoi, että ravintolan nimi on ruotsia. Hän myös sanoi, miten nimi äännetään. Oloni helpottui, kun sain nimen sijoitettua kielikontekstiin ja opin samalla muuten uuden sanankin.

Ei ohiteta oikeinkirjoitusohjeita

Helsingin ravintoloiden nimissä törmää kaikenkirjaviin nimiin. Nimi saattaa antaa osviittaa ravintolan tyylistä ja siellä tarjottavasta ruuasta. Olisiko outoa astua kiinalaiseen tai intialaiseen ravintolaan, jonka nimi olisi supisuomalainen? Itse pidän paljon suomalaisista nimistä, kuten Manala, Lönkka, Kaarti, Muru, Poiju. Jos ravintolan nimi on kaksiosainen, jälkimmäisenkin sanan voi poikkeuksellisesti kirjoittaa isolla: Musta Lammas, Wanha Mestari, Janoinen Lohi. Kun tällaista kaksiosaista nimeä taivutetaan, molemmat sanat taipuvat: Mustassa Lampaassa, Wanhalla Mestarilla, Janoisen Lohen.

Haluaisin joskus kuulla, minkälaista vääntöä uuden tai uusitun ravintolan nimestä on käyty ja miksi lopulta on päädytty tiettyyn vaihtoehtoon. Nimi kertoo erittäin paljon yrityksestä.

Kun ravitsemusliikkeelle etsitään sopivaa nimeä, halutaan, että se eroaa muista ja jää ihmisten mieliin. Siksi ollaan valmiita jopa poikkeamaan oikeinkirjoitussäännöistä. Tällaista virheellistä kirjoitustapaa ei tarvitse kuitenkaan noudattaa esimerkiksi lehtiteksteissä.

Kielitoimiston ohje kuuluu näin: Lehti- ja muissa mediateksteissä yritysnimien kirjoittamiseen sovelletaan suomen kielen lautakunnan suosituksen mukaan yleisiä kirjoitusohjeita. Nimissä käytetään isoa alkukirjainta vain nimen ja mahdollisesti siihen liittyvän toisen erisnimiosan alussa. Huutomerkit ja muut tarpeettomat välimerkit poistetaan. Iso kirjain nimen keskellä vaihdetaan pieneksi, jos kyseessä on yhdyssanan tyyppinen ilmaus, muussa tapauksessa osat erotetaan välilyönnillä ja tarvittaessa lisätään yhdysmerkki.

Persoonallinen ruokalista

Kesän lopussa olimme pienellä porukalla syömässä muikkuravintolassa Kuopiossa. Ruokalista oli kirjoitettu kokonaan savoksi. Sieltä sai tilata muutakin kuin muikkuja, kun valitsi kohdasta Ruokoo iliman muikuta. Vaihtoehtoja oli monia: Kujjeilijan kasvispihvit, romanttinen makkaraspesijaali, viininleeke, Toemittajan erikoenen.

Oli piristävää lukea murteella kirjoitettua ruokalistaa. Näitä esimerkkejä on muitakin, ja se kertoo viitseliäisyydestä. Ravintola haluaa erottua muista.

Lähteet:
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/167
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/296

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Kukin kiittää tyylillään, Some pelasti minut tylsyydeltä ja Ärsyttääkö läpändeeros.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.