Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Moni meistä on palaamassa sorvin ääreen aistihermoja hellineen ja D-vitamiinitäyteisen kesän jälkeen virtaa täynnä. Kaikilla tilanne ei ole kuitenkaan aivan yhtä auvoinen. Koronan tai muiden syiden takia moni työpaikka on vaakalaudalla ja monenmoiset yt:t on jo pidetty tai ne jatkuvat. Kaikilla ei ole työpaikkaa, johon palata, tai työt ovat loppumassa.

Itselleni yksi elämäni suurimpia kasvun paikkoja aikoinaan oli totaalinen omasta työidentiteetistä luopuminen. Kun jätin – tosin vapaaehtoisesti – urani Nokialla, koin totaalista tyhjyyttä. Olin koko ikäni määrittänyt itseni koulutuksen, työuran ja tittelien kautta. Ajattelin että ihmiset tuijottavat minua, kun kävelen kadulla päivällä ja ihmettelevät, miksi tuolla ei ole töitä. Ajattelin naiivisti, että maailmassa ei ole mitään muuta kuin Nokia, koska oltuani siinä kuplassa 16 vuotta maailmankuvani oli vain kummasti vääristynyt.

En todellakaan mollaa tässä yritystä vaan itseäni. Omaan kokemukseeni perustuen haluan tuoda esille, miten sokeaksi muulle maailman menolle voimme tulla eläessämme omassa turvallisessa kuplassamme. Ajattelin, etten voi löytää mitään, koska en ollut enää siinä maailmassa, joka oli minulle ainoa todellinen. Ajattelin silloin myös, että olen ihmisenä nolla. En tiennyt, miten edes esittelisin itseni, kun minulla ei ollut käyntikorttia annettavaksi erilaisissa tilanteissa.

Tutkimusmatka itseen

Mitä sitten tapahtuikaan? Alkoi suuri tutkimusmatka itseen. Siihen ihmiseen ja sieluun, joka piileskeli kaiken kiireen, suorittamisen ja pärjäämisen takana. Arvomaailmaan. Ihanteisiin. Toiveisiin. Olen yhdentoista vuoden aikana luonut oman maailmani uudelleen. Itseni, työni, ihmissuhteeni. Olen tyystin erilainen kuin silloin. Valitsen asiat tietoisesti. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta niin koen. Ja olen onnellinen tässä uudessa elämässä.

Olin kovin epävarma itsestäni noina yritysmaailman vuosina ja minun piti koko ajan yrittää olla jotakin ja näyttää joltakin. Nykyään en juurikaan välitä siitä, mitä joku ajattelee minusta tai tekemisistäni – toivon toki, että mahdollisimman hyvää, mutta ei sillä lopulta ole paljon väliä. Sillä sen sijaan on väliä, mitä ystäväni, läheiseni ja asiakkaani minusta ajattelevat, mutta niihin asioihin voin itse vaikuttaa ja heitä kuuntelen. Ja työpaikallani tai tittelilläni sellaisenaan ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Status on egon tuote.

Elämästä saa nauttia

Valmentaessani kohtaan usein ihmisiä, jotka ovat jäänet jumiin johonkin asiaan. Kokemukseni mukaan se on näköalattomuutta tai vaihtoehtojen alitajuista kieltämistä. Olen monesti auttanut omasta mielestään toivottomaan tilanteeseen jumiutunutta valmennettavaani esittämällä hänelle vaihtoehtoisia ajattelumalleja ja lempeästi pakottanut hänet hyväksymään toisenlaisia todellisuusvaihtoehtoja, joista on mahdollista rakentaa uusia toimintamalleja.

Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, jotka eivät osaa tai uskalla nauttia edes lyhyestä vapaa-ajasta työpaikkojen välissä, vaikka voisivat niin tehdä hyvän taloudellisen tilanteensa turvin. Tällainen vaatii opettelua ja ajattelutapojen muutosta. Kannattaa pohtia, mitä elämästä nauttiminen itselle tarkoittaa. Pelko, ettei kelpaa uuteen, ajaa meidät tekemään asioita pakonomaisesti ja heti. Useimmat meistä on kasvatettu suorittamisen kulttuuriin ja kun meidät pakotetaan siitä pois, olemme hukassa. Ja tunnemme syyllisyyttä.

Vaikeassa tilanteessa itseltä kannattaa kysyä seuraavia asioita:

• Mikä tässä tilanteessa on itselleni erityisesti outoa tai epämiellyttävää?
• Mikä minua tässä pelottaa?
• Koenko häpeää, syyllisyyttä, menetystä, surua?
• Olenko aivan varma, että maailmassa ei voi olla jotakin aivan muuta minulle merkityksellistä ja uutta asiaa, johon tämä tilanne voi olla sysäys?
• Mitkä asiat tuottavat minulle iloa sielun tasolla?
• Mitä asioita arvostan maailmassa? Mitkä ovat arvoja, joiden mukaan haluan toimia?
• Voinko antaa itselleni aikaa ja rauhaa tutkailla mahdollisuuksiani ja sitä, mitä oikeasti haluan elämässä tehdä? Voinko tuntea olevani turvassa näinkin?

Jos jää jumiin omien ajatustensa kanssa, on tärkeää uskaltaa kääntyä toisen ihmisen, kuten terapeutin, psykologin, ystävän tai coachin puoleen ja kelata asiaa tämän kanssa ääneen. Uhriutuneena tai pelokkaana ei pysty tekemään hyviä tai kestäviä ratkaisuja. Irtisanominen tai sen uhka on aina shokki, mutta on hyvä muistaa erottaa taloudellinen tilanne itsensä nollaamisesta ja mitätöimisestä.

Surun ja pelon keskellä ei kannata myöskään unohtaa luonnon parantavaa voimaa. Stressihormonit ja syke laskevat jo lyhyen luonnossa oleilun seurauksena. Tavoitteeksi voi ottaa vaikkapa puolen tunnin metsäkävelyn päivittäin. Jo pelkkä passiivinen oleilu luonnossa saa olon tuntumaan paremmalta, ajatukset selkiytymään ja olon rauhoittumaan paljon paremmin kuin istuminen neljän seinän sisällä.

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Lomasuunnitelmista ja latautumisesta, Sisäinen puhe voimavarojen lähteenä, Kasvata resilienssiäsi ja Löydä oman elämäsi peruspilarit.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.