Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Miia Huitti on kulkenut pitkän tien kunnianhimoisesta uranaisesta lempeää elämää vaalivaksi stressivalmentajaksi ja Onnellisuustutkimusinstituutin perustajaksi. Yhdeksän vuotta sitten koettu burn out muutti Huitin elämän perusteellisesti ja johti paremman elämän äärelle.

Nuoruuden urahaaveet eivät aina toteudu suunnitelmien mukaan. Näin kävi myös Miia Huitille, josta piti tulla saksan, englannin ja ruotsin kielen opettaja. Kielet kiinnostivat Huittia koulussa ja hän menestyi niissä.

– Pääsin suoraan todistuspisteillä Jyväskylän yliopistoon vuonna 1995 lukemaan saksaa, englantia ja ruotsia, mutta parin vuoden päästä tajusin, ettei opettajan työ ollut minun juttuni. Olin sen verran kunnianhimoinen, että halusin päästä uralla eteenpäin, Miia Huitti kertoo.

Lähtiessään vuoden 1996 jouluna vanhempiensa luo lomalle, Huitti otti mukaansa Jyväskylän yliopiston kaikkien tiedekuntien oppaat tarkoituksenaan löytää itselleen uusi pääaine.

– Olin aina vastustanut ekonomin uraa. Kuinka ollakaan lukiessani opinto-oppaita avoimin silmin, kaikki kiinnostavat aineet olivat kauppatieteiden tiedekunnassa. Päästäkseni sinne, minun olin mentävä pääsykokeisiin.

Huitti pääsi sisälle ja alkoi innokkaasti opiskella. Hän suoritti opinnot neljässä vuodessa ja valmistui ekonomiksi vuonna 2001 Jyväskylän yliopistosta ensimmäisenä englanninkielisen Management and Leadership -tutkinnon suorittaneena.

– Samalla suoritin humanistisen tieteiden kandin tutkinnon kielistä, koska en halunnut jättää niitä kesken. Jo gradua tehdessäni olin alkanut seurustella silloisen poikaystäväni kanssa, joka asui Helsingissä. Lähdinkin hänen peräänsä Helsinkiin, jossa alkoi pankkiurani.

Haaveissa konsultin ura

Huitin unelmana oli konsultin ura. Hän ei kuitenkaan päässyt konsulttitaloihin, sillä työkokemusta ei ollut vielä kertynyt tarpeeksi. Aluksi Huitti työskenteli lyhyen ajan toimitusjohtajan assistentin sijaisena Kuntarahoituksessa, kunnes siirtyi vuonna 2001 Mandatum Pankkiin sijoitusasiantuntijaksi.

– Vuoden määräaikaisuus Mandatumissa venyi lopulta kuudeksi vuodeksi pankkimaailmassa. Kun Mandatum yksityispankki myytiin Sampokonsernille, siirryin Sammon pääkonttoriin kehitys- ja tuotepäälliköksi.

Huitti vastasi henkilöasiakkaiden tili- ja maksuliiketuotteista ja viihtyi tehtävässään erinomaisesti. Työsään hän sai käyttää monipuolisesti myös kielitaitoaan, sillä hän kirjoitti muun muassa esitteet, tuotejutut ja verkkopankin tekstit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

– Työn puitteissa tutustuin tulevaan aviomieheeni Villeen, joka toimi silloin pankille it-palveluja tuottavassa yrityksessä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hän muutti Tampereen seudulle ja minä siirryin Sampo Pankin Tampereen konttoriin pankinjohtajaksi vuoden 2006 alussa.

Pari vuotta pankinjohtajana työskenneltyään Mercuri Urvalilla aukesi konsultin paikka ja Huitin unelma heräsi henkiin. Hän haki paikkaa ja sai sen.

– Aloitin unelmatyössäni henkilöstökonsulttina elokuussa 2007. Oli superkiinnostavaa rekrytoida ihmisiä ja miettiä, sopivatko nämä tiettyihin tehtäviin. Tämän lisäksi tein esimiesvalmennuksia ja johdon suorahakua. Työni oli innostavaa ja tunsin siitä syvää tyydytystä.

Runsaan kolmen vuoden kuluttua Huitti alkoi odottaa kaksosia ja jäi äitiyslomalle. Raskausaika oli stressaava ja vaikea, sillä Huitti joutui erikoisseurantaan kaksosten vuoksi.

– Olin hyvin uraorientoitunut, enkä olisi millään halunnut jäädä äitiyslomalle. Ajattelin, että palaan töihin heti kun pääsen. Olin vahva suorittaja, enkä tajunnut, että minulla oli alkava burn out, vaikka keho antoi jo siitä merkkejä.

Uupumuksesta muutokseen

Kaksoset syntyivät keskosina ja sairastivat paljon sekä valvottivat vanhempiaan. Huitti jatkoi suorittamista ja halusi palata töihin, mutta huomasi muutaman kuukauden kuluttua olevansa jälleen raskaana.

– Oli hirveää ilmoittaa töihin, että jäänkin uudelle äitiyslomalle. Koin suurta häpeää, että olin pettänyt työnantajan ja he joutuivat palkkaamaan jonkun tilalleni. Samalla asuntomme paljastui hometaloksi. Kaikki tuntui kaatuvan päälle.

Huitilla oli pian kolme vaippaikäistä hoidettavana ja myös uusin tulokas sairasteli. Huitti kärsi jatkuvasta migreenistä, ripulista, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, rannekanavaoireyhtymästä ja monista muista vaivoista. Hän ramppasi lääkäriltä toiselle, mutta mitään vikaa ei löytynyt.

– Kukaan ei tajunnut kysyä, onko minulla stressiä. Lopulta olin niin uupunut, että mielessäni pyöri vaihtoehtoina joko avioero tai itsemurha. Keskityin vain siihen, miten pääsisin tilanteesta ulos. Sitten mieheni luki jostain, että kaikki nämä oireet liittyivät uupumukseen.

Huitti löysi viimein lääkärin, joka älysi tehdä hänelle masennuskyselyn. Sen perusteella lääkäri totesi Huitin olevan niin syvällä, että toipumiseen menisi ainakin kaksi vuotta.

– Ajattelin, että eihän tämä nyt voi niin kauan kestää. Siinä oli lopulta johdatusta, kun eräs ystävämme toi meille Alexander Loydin Paranemisen avain -kirjan, jossa puhuttiin stressistä, sen syistä, sukupolvien taakoista. Kiinnostuin kirjasta valtavasti.

Huitti alkoi tehdä kirjan harjoituksia ja hänen olonsa alkoi pikkuhiljaa kirkastua. Hän ihmetteli, ihanaksi muuttunutta oloaan ja epäili, että jonkinlainen romahdus vielä tulisi.

– Koska oloni vain koheni entisestään, aloin tutkia, mitä tässä oikein tapahtui ja oliko kukaan muu koskaan kokenut näin. Samalla minulle alkoi valjeta, etten halua enää palata entiseen työhöni ja aloin miettiä uutta uraa.

Uusi ura kutsuu

Huitti rupesi pohtimaan ammattia, jossa voisi auttaa ihmisiä. Hän mietti lääkärin, lähihoitajan tai psykologinkin opintoja, mutta sitten mieleen tuli Loydin stressivalmentajan koulutus.

– Ajattelin, että en minä voi sitä tehdä, mutta toivoin, että joku Suomessa kouluttautuisi stressivalmentajaksi. Yritin kovasti miettiä jotain muuta ammattia, mutta aina kun kelasin asiaa, stressivalmentaja nousi mieleeni. Lopulta myönsin, että tämä se on.

Huitti suoritti vuoden kestäneen englanninkielisen valmentajakoulutuksen etäyhteyksien kautta ja valmistui vuonna 2014. Aluksi hän teki töitä kaksi päivää viikossa, kun lapset olivat päivähoidossa. Kun lapset kasvoivat, Huitti lisäsi työpäiviä viikkoon.

– Tein töitä perheen ehdoilla, sillä koko elämäni oli muuttunut. Nyt teen töitä neljänä päivänä viikossa ja perjantain pyhitän omaan käyttöön esimerkiksi opiskelulle, lenkkeilylle, kodin järjestelylle tai oleilulle.

Valmistumisestaan lähtien Huitti on tottunut tekemään töitä luurit päässä etänä. Hänen asiakkaansa ovat ympäri maailmaa niin Qatarissa, Briteissä ja Ugandassa kuin Ruotsissa, Jenkeissä ja Etelä-Koreassa.

– Nämä valmennettavat tulevat minulle kansainvälisen organisaation kautta. Lisäksi valmennan, luennoin ja järjestän koulutuskokonaisuuksia yritysasiakkaille. Voin esimerkiksi pitää puolen tunnin aamuwebinaarin koko yrityksen henkilöstölle stressin vähentämisestä.

Päivänsä Huitti aloittaa aikaisintaan kello 10 aamulla, mutta ilta voi joskus venyä aikaerojen vuoksi. Huitti on myös opiskellut myös Happiness Practice Sherpaksi, ja sen puitteissa työ tapahtuu lähinnä Jenkkiaikavyöhykkeen mukaan.

–  Haastavinta ja ihaninta työssäni on innostus. Minulla on aivan mahtavat asiakkaat ja päivät ovat niin kiinnostavia, että palautumisen muistaminen on välillä vaikeaa. Uupumus ei tule pelkästään kielteisestä stressistä vaan myös valtavasta innostuksesta. Opettelen lempeästi ja jatkuvasti itseni johtamista.

Suuresta unelmasta totta

Elämänmuutoksensa myötä ja stressin lievennyttyä Huitti koki syvää kiitollisuutta, rauhaa ja jopa onnellisuutta. Alkaessaan tutkia alan kirjallisuutta hän huomasi, kuinka oli intuitiivisesti käyttänyt burn outista toipumiseensa samanlaisia keinoja, joita onnellisuustutkijat suosittelivat onnellisuuden lisäämiseen.

– Sitä kautta törmäsin Stanfordin yliopiston onnellisuustutkija Emma Seppälään ja hänen tutkimuksiinsa ja kirjoituksiinsa. Lisäksi aloin ihmetellä, että miksi meillä ei tutkita, mitä tällä on niin spesiaalia, kun kerran olemme maailman onnellisin kansa. Aloin unelmoida Onnellisuustutkimusinstituutista, jollaista täällä ei ollut.

Huitti alkoi puhua unelmastaan ääneen. Hän keskusteli aiheesta muun muassa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen sekä Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Mankan kanssa ja sai heiltä uskonvahvistusta asialleen.

– Kaikesta huolimatta vielä epäröin ja ajattelin, että enhän minä voi sellaista perustaa.

Monen vuoden pohdinnan jälkeen keväällä 2020 Huitti viimein päätti tehdä unelmasta totta ja rekisteröi Onnellisuustutkimusinstituutin perustamisasiakirjat. Ensitöikseen hän kutsui neuvonantajatiimiinsä Hakasen ja Mankan.

– Lisäksi bongasin Sofia Kauko-Vallin, joka on aiemmin väitellyt yrittäjien onnellisuudesta ja sain hänet kiinnostumaan instituutista. Nyt tähän on kasvanut ympärille samanmielisten, innostunut heimo.

Instituutin ideana on tuottaa tietoa, palveluita ja koulutuksia kaikkien saataville. Ensimmäinen tutkimus on jo menossa ja hankkeita tulee pikkuhiljaa lisää.

– Olemme juuri keränneet tutkimusaineiston suomalaisten toimitusjohtajien hyvinvoinnista ja stressistä, ja tulokset ovat todella mielenkiintoisia. Käymme aineisto nyt läpi ja kirjoitamme siitä tieteellisen artikkelin.

Huitti on myös erittäin ylpeä siitä, että he pääsivät tutkimuksellaan mukaan heinäkuussa pidettävään Positiivisen psykologian maailmankongressiin, johon esityksiä hyväksyttiin erittäin tiukan seulan läpi.

Pitkiä lenkkejä ja kuntosalilla käyntiä

Huitille aamut ovat hyvinvoinnin perusta, ja ne hän pyhittää itselleen. Perheellisenä hän on oppinut hyödyntämään ajan, jolloin muu perhe vielä nukkuu sekä aamupäivät, kun lapset ovat lähteneet kouluun.

– Silloin käyn juoksemassa tai kuntosalilla. Liikkuminen on minulle hyvin tärkeää. Ostin muutama vuosi sitten Polarin sykemittarin, jossa on valmiit juoksuohjelmat. Aloitin ensin viiden ja sitten kymmenen kilometrin lenkillä, mutta tuntuivat liian lyhyiltä. Nyt ohjelmani valmistaa minua 21 kilometrin lenkille.

Juoksemassa Huitti käy neljä kertaa viikossa ja kahdesti kuntosalilla. Kerran viikossa Huitti harrastaa yin-joogaa YouTubesta löytämänsä Kassandran johdolla vastapainoksi juoksulle ja salille.

– Perheen kanssa käymme kansallispuistoissa ja grillaamme nuotiolla lohta. Metsä ja luonto ovat koko perheelle tärkeitä.

Työrintamalla Huitti aikoo panostaa entistä enemmän onnellisuustutkimuksen kehittämiseen. Hän kokee, että Onnellisuustutkimusinstituutti on kuin start up -yritys, jonka eteen tehdään nyt paljon töitä.

– Ajatukseni on luoda instituutista sateenvarjo, jonka alle kootaan aiheesta kiinnostuneet ihmiset niin Suomesta kuin ympäri maailman tekemään yhteistyötä.

Huitin vakaana toiveena on luoda Onnellisuustutkimusinstituutin avulla tutkimuspohjaista tietoa ja käytännön keinoja uupumus- ja masennustilastojen romahduttamiseen.

– Onnelliseksi ei tupsahdeta vasta kolmekymppisenä työelämässä, vaan tunne- ja onnellisuustaitojen tulisi sisältyä jo varhaiskasvatukseen. Näen Onnellisuustutkimusinstituutin toiminnassa mahtavan potentiaalin tehdä laajalla rintamalla isosti hyvää.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.