Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tässä kaoottisessa maailmassa, jossa hyvä-paha, oikein-väärin, puolesta-vastaan -vastakkainasettelu on kärjistynyt äärimmilleen, on tarpeen etsiä tasapainoa sisältä käsin. Ympärillämme olevien monien ”totuuksien” kirjossa voi pää mennä pyörälle ja sekoittaa niin ajatukset, tunteet kuin elimistönkin.

Jottei ulkoinen kaaos vaikuttaisi liikaa omaan olotilaan ja päätöksiin, on hyvä tulla tietoiseksi muutamista lainalaisuuksista. Näiden kirkastaminen tuo selkeyttä ja sisäistä järjestystä.

Luonnon laki

Sanonta ”kaikelle on aikansa ja paikkansa” pätee moniin asioihin, vaikka tuo vanha viisaus helposti unohtuu tai se sivuutetaan tässä nopeassa ja kärsimättömässä ajassa. Otan esimerkiksi oman tuoreen kokemukseni: kaaduin luistimilla niin, että molemmat ranteet murtuivat ja ne jouduttiin leikkaamaan. Kipsit olivat onneksi vain kaksi viikkoa, mutta fysioterapiasta ja kotijumpasta huolimatta luutuminen vie oman aikansa, yleensä kuusi viikkoa. Toipuminen jatkuu vielä pitkään tuon jälkeenkin.

Kärsivällisyyteni on kovilla, kun mieli jo haluaisi mennä eteenpäin. Kipu kuitenkin muistuttaa, ettei paranemista voi hoputtaa. Kun sen antaa tapahtua luonnollisesti omalla ajallaan, on lopputulos eheä ja kestävä. Nopeat oikopolut saattavat tuoda näennäisen ensiavun, mutta eivät välttämättä tue kokonaisuutta. Päinvastoin, usein seurauksena on paluu lähtöruutuun tai siitäkin taaksepäin. On vain maltettava kunnioittaa kehon omaa rytmiä.

Sisältä ulos

Vaikka kuinka tiedämme lennoilta tutun ohjeen, että happinaamari tulisi ensin laittaa itselle ja sen jälkeen muille, unohtuu tämän soveltaminen helposti arjessa. Hyvin usein unohdamme itsemme ja asetamme muut etusijalle, ohi omien tarpeidemme ja voimavarojemme. Meihin on syvään juurtunut uskomus, että itsestä huolehtiminen on itsekkyyttä, ja siitä poisoppiminen vaatii sitkeää harjoittelua. Voi olla pelottavaa kääntää ajatus toisinpäin: se ei ole itsekkyyttä, vaan itsensä arvostamista ja rakastamista, joka on kaiken lähtökohta.

Järjestys on aina sisältä ulos. Ensin on pidettävä hyvää huolta itsestä, jotta on resursseja pitää huolta muista ja antaa parastaan. Ensin on tiedostettava, ymmärrettävä ja sisäistettävä itsessä asioita, jotta ne heijastuvat ulospäin. Kun opimme olemaan läsnä, kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja alitajunnasta nousevia uusia ajatuksia, löydämme yhteyden itseemme ja tunnistamme rajamme. Kun kohdistamme katseen ulkoa sisälle, siirrymme samalla ulkoaohjautuvuudesta sisäiseen ohjaukseen, josta kumpuaa todellinen voima.

Sisältä ulos -järjestys pätee myös tilanteissa, joissa haluaisimme jonkin asian olevan toisin. Tahtoisimme, että toinen ihminen muuttuisi, että hän tajuaisi tai toimisi jotenkin eri tavoin. Jos niin ei tapahdu, petymme ja alamme siirtää häneen omaa turhautumistamme moittimalla tai syyttelemällä. Olemme asettaneet alitajuiset odotukset toista kohtaan ymmärtämättä, että hän vain heijastaa jotain olennaista itsessämme. Hän tekee tehtävänsä peilinä, jotta näkisin itseni – aidosti, alastomana, haavoittuvana. Jotta saisin mahdollisuuden tunnistaa, kohdata ja käsitellä omat varjoni. Kun minussa tapahtuu muutos, muuttuu jotain toisessakin.

Toista voi kannatella, mutta ei kantaa

Kun ystäväni sairastui vakavasti, sain mahdollisuuden testata uudenlaista tapaa toimia. Vanha malli olisi ollut alkukauhistelun jälkeen ylläpitää huolestuneisuutta ja jopa kantaa tuskaa hänen tilanteestaan. Ennestään tiedän, ettei se auta ketään. Huoleen keskittyminen vain lisää huolta, ei paranemista. Siksi valitsin tällä kertaa toimia toisin: olla läsnä, tukena ja apuna, mutta ilman tarvetta kantaa toisen taakkaa. Aina ei löydy edes sanoja, eikä tarvitsekaan. Riittää, että on toiselle läsnä ja antaa hänelle tilaa käsitellä asiaa omalla tavallaan.

Toisen auttamiseen liittyy kaksi tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, vaikka kuinka tahtoisimme hyvää, emme voi auttaa toista, jos hän ei halua tulla autetuksi. Yrittämällä auttaa toista saatamme huomaamattamme tehdä toiselle karhunpalveluksen. Ei ole helppoa seurata sivusta rakkaan ihmisen kamppailua, mutta toisen kohtaloon ei kellään ole oikeutta puuttua.

Toiseksi jokaisella on omanlainen elämä, omat vaikeutensa ja niihin liittyvät oppinsa. Kukaan ei voi elää toisen puolesta, eikä kantaa hänelle tarkoitettuja oppiläksyjä. Jokaisen on käytävä ne itse läpi ja kasvettava ihmisenä. Toisen puolesta elämisen sijaan tehtäväksi jää luoda turvallinen tila, jossa toinen voi kokea, että häntä kannatellaan. Jokainen joutuu kuitenkin viime kädessä kantamaan itse itsensä.

Maltti on valttia

Miten saada sisäinen järjestys kohdilleen? Näistä kolmesta asiasta on hyvä aloittaa:

1. Läsnäolo
Vaatimukset ja ylenpalttinen yrittäminen istuvat syvällä. Vaikka armollisuus itseä kohtaan saattaa olla vaikeaa, voi sitäkin oppia. Se tapahtuu pala palalta, pieninä annoksina. Se, että oppii olemaan edes hetken päivässä aloillaan. Läsnäolon kautta kykenemme tunnistamaan helpommin sydämen äänen ja erottelemaan selvemmin, mikä kuuluu minulle ja mikä ei.
Tee testi: Keskity yhteen asiaan kerralla muutaman minuutin ajan, vaikkapa nauttimalla keskittyneesti kupillinen teetä tai katselemalla maisemaa. Kauanko pystyt olemaan itsesi kanssa ilman, että alat räplätä kännykkää tai miettiä, mitä seuraavaksi tekisit? Haasta kärsivällisyyttäsi ja malta olla hetki läsnä itsellesi. Olla vain.

2. Arvostaminen
Näe itsessäsi se hyvä, mitä on. Ala tietoisesti arvostaa itseäsi, huomaa pienetkin onnistumiset. Mitä enemmän arvostat itseäsi, sitä enemmän pystyt arvostamaan myös muita – siitäkin huolimatta, että he ovat erilaisia tai heillä on eroavia mielipiteitä. Arvosta myös kehoasi. Arvosta elämää. Tee arvostavia käytännön tekoja, joilla osoitat, ettei mikään ole itsestäänselvää!

3. Reflektio
Käy läpi vaikka kerran kuussa mitä elämässäsi on meneillään, mitä on tapahtunut, mitä olet oivaltanut, mikä ei enää palvele sinua ja mistä voisit päästää irti. Pohdi myös, mihin haluat jatkossa keskittyä, miten voisit lisätä hyvinvointiasi ja mikä on unelmasi. (Reflektiosta löydät lisää aiemmasta kolumnistani Reflektion paikka.)

Edellä mainitut kolme apuvälinettä luovat sisäistä järjestystä ja se puolestaan tuo selkeyttä. Kun uskaltaa olla umpirehellinen itselleen, ottaa täyden vastuun omista ajatuksistaan ja tunteistaan, ei syyttele muita tai väistele vaikeitakaan asioita, saa kokea harmoniaa ja luottamusta, johon ulkoinen kaaos ei pääse vaikuttamaan. Vaikka ympärillä olisi turbulenssia, koet syvää rauhaa. Selkeyden tilasta on helppo tehdä viisaita valintoja ja näin sisäinen järjestys vahvistuu.

Jos itsensä johtaminen pintaa syvemmältä kiinnostaa, niin tutustu Kaija Solanan Sisäinen Johtajuus -videosarjaan: https://bit.ly/3dLzTdO. Esittelyvideon https://youtu.be/9y3XCzObAeQ lisäksi katsottavissa on useita noin parin minuutin videoita sisäisestä johtajuudesta eri näkökulmista.

Kaija Solana on coach, puhuja, kirjoittaja ja inspiroija, jonka intohimona on auttaa ihmisiä tuntemaan ja johtamaan itseänsä aidosti, sisältä käsin. Solana työskentelee omassa yrityksessään Intuitivo Oy:ssä ja toimii valmentajana Systems Enlightment Oy:ssä.

Lisätietoja Kaija Solanasta löydät osoitteesta www.kaijasolana.com ja www.systemsenlightenment.com

Lue myös Solanan edellinen kolumni Reflektion paikka.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.