Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Teen vuosittain henkilökohtaisen tavoitetaulun. Kerään siihen näkyväksi asioita, joita haluan saada aikaan kuluvana vuonna. Tauluissa on vuosittain muutamia aiheita, jotka toistuvat. Tällä kertaa yksi niistä on ”johonkin kuulumisen tunne” sekä itsessäni että pystyäkseni jakamaan sitä ympärillä oleville ihmisille – aidosti ja aitona ihmisenä.

Mikä tahansa asia tavoitetaulussani on, lähden liikkeelle itsestäni ja yhteydestä omaan sisimpääni. Sillä avaimet siihen, mitä toivoo tai haluaa elämäänsä, on lopulta omissa käsissä. En kuvittelekaan, että olisin yksin kaikkivoipainen ja tulisin toimeen ilman muita ihmisiä. En odota, että kukaan ratkaisee asioita puolestani tai voisin saavuttaa elämässäni asioita, joihin en laita itseäni likoon.

Pidän hyvin tärkeänä aikaa, jonka käytän itseni tutkimiseen ja suuntani tarkistamiseen. Voi kuulostaa itsekkäältä olla täysin läsnä itselleen, mutta itsensä ääreen pysähtyminen tuo esille monenlaisia sävyjä. Minulle se näyttää tunteita, jotka ovat kompasseja omasta itsestäni kaikkine sävyineen.

Katso itseäsi hyväksyvästi

Koska kukaan ei voi tuoda meille ulkoapäin tunnetta, että kuuluisimme johonkin, on jokaisen löydettävä se omassa itsessään. Tässä piilee paradoksi. Jotta voi tuntea kuuluvansa johonkin, on löydettävä yhteys omaan itseensä ja katsottava itseään hyväksyvin silmin – kaikessa keskeneräisyydessäsi ja aidossa rehellisyydessäsi olet täydellinen ja eheä juuri tuollaisena. Tunne ulkopuolisuudesta pysyy sisimmässä, jos ei kykene katsomaan itseään hyväksyvästi.

Mitä enemmän olen oppinut olemaan itselleni läsnä, sitä aidommin pystyn kohtamaan toisen. ”Kuulen, mitä sanot”, on yksi arvokkaimmista lahjoista, jonka toiselle voi antaa. Se, ettei halua muuttaa toisessa mitään, että toinen saa olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse rakastaa, mutta antaa toisen tulla nähdyksi ja kuulluksi on arvokkainta, mitä toiselle voi tarjota.

Mutta ennen kuin voimme olla toiselle ihmiselle läsnä, meidän on oltava läsnä ensin itsellemme. Se työ on tehtävä uudelleen ja uudelleen. On löydettävä yhteys ja tie omiin tunteisiin. Kun olemme sinut itsemme kanssa, muiden erityislaatuiset piirteet eivät saa meitä provosoitumaan, vaan ne tuovat uusia sävyjä ihmisyyden kirjoon.

Tunteilla on aina viesti

Vaikeinta on omien tunteiden hyväksyntä – juuri sellaisina kuin ne ovat. Minulla yksinäisyyden tunne sekoittuu suruun, jonka juuret ovat syvällä. Tunnistan, että haluaisin juosta karkuun, sulkea korvani ja unohtaa koko jutun. Mutta sen sijaan, että juoksisin karkuun tai vaimentaisin tunteen, kysyn siltä: ”Mitä haluat kertoa? Mikä on viestisi tällä kertaa?” Haluan kunnioittaa viestiä, joka nousee sisimmästäni. Mitä rohkeammin ja rehellisemmin kohtaan itseni, sitä nopeammin pääsen takaisin omaan voimaani ja ymmärrän itseäni hitusen enemmän kuin aiemmin.

Toisinaan turhaudun, koska en löydä uutta sanomaa tunteiden ja ajatusten takaa. Silloin tarvitsen sitkeyttä ja malttia antaa asian hetkisen viipyillä ja vaihdan näkökulmaa. Todella usein näkökulman vaihtaminen tuo uutta sävyä ja ymmärrystä asiaan. Varsinkin, kun tarkastelee, miltä asia näyttää jonkun muun silmin, toisen ihmisen näkökulmasta.

Kun tunnistan itseni ulkopuoliseksi, kysyn itseltäni, mikä on energiatasoni? Kulunut vuosi on syönyt meidän kaikkien energiavarastoja ja olemme jo osittain tottuneet vallitsevaan olotilaan. Siksi omien voimavarojen kunnioittaminen ja energiatason nosto päivän aikana vahvistaa ja palauttaa meidät oikeille raiteille. Tarvitsemme harjoitusta, uskoa ja sitkeyttä. Toistamme 98 prosenttisesti samoja ajatuksia kuin aiemmin ja sisäinen näkymä toistaa itseään, ellemme tietoisesti haasta itseämme ajattelemaan toisin.

1. Harjoittele olemaan itsellesi läsnä – tunteet tulevat ja menevät. Älä ota niitä liian vakavasti, mutta ota tosissaan niiden viesti: Mitä tarvitsen juuri nyt?
2. Vaihda näkökulmaa, jos jäät ajatuksissasi jumiin etkä löydä uusia ulottuvuuksia.
3. Nosta energiatasoasi päivän mittaan pienillä taukojumppatreeneillä – jo 5 minuuttia saa ihmeitä aikaan.
4. Ole lempeä itsellesi! Se on lahja, jonka säteilee ympäristöösi. Me kaikki olemme keskeneräisiä tavalla tai toisella.
5. Harjoittele hyväksyntää ja keskitä ajatuksesi yhtäläisyyksiin, joita sinulla on muiden ihmisten kanssa, älä eroavaisuuksiin. Meillä on loppujen lopuksi kaikilla samat tarpeet, tulla kuulluksi ja hyväksytyksi.

Katsotaan näkymää kaiken meneillä olevan yli ja luotetaan tulevaan. Tämän jälkeen olemme entistä vahvempia. Annetaan kaiken tämän yhdistää meitä entisestään.

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka auttaa ihmisiä johtamaan itseään kohti todellista intohimoa, unelmia, tavoitteita ja ottamaan käyttöön täyden potentiaalin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli kymmenen vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Nauru on parasta lääkettä, Kuka seisoo rinnallasi, kun kohtaat vaikeimman?, Kun päästää irti, saa enemmän kuin osaa odottaa ja Yhteys syntyy vastavuoroisuudesta ja hyväksynnästä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.