Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Muistan joskus lukeneeni, että ihminen tekee vuorokauden aikana 10 000 päätöstä. Suurin osa niistä on niin pieniä, ettei niitä tule edes ajateltua: nousen ylös tuolista, käännän sängyssä kylkeä, kiihdytän kävelytahtiani tai siirrän hiukset korvan taakse. Sitten on todella isoja päätöksiä, jotka muistaa elämänsä loppuun asti: ostan tämän asunnon, menen tuon ihmisen kanssa avioon tai irtisanoudun työstäni. Oman elämäni isoin ja vaikein päätös oli, kun jouduin päättämään pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastaneen äitini elämästä joulukuussa 2009. Sain päätöksentekoon tasan tunnin aikaa.

Olipa kyse isoista tai pienistä päätöksistä, ne on tehtävä sen hetken tietojen pohjalta. Mikään ei ole yhtä helppoa kuin jälkiviisastelu tai syyllistyminen sitten, kun päätöksen seuraukset ovat jo tiedossa.

Eläessämme tätä outoa korona-aikaa, me tavalliset kansalaiset teemme päätöksiä siitä, miten suhtaudumme annettuihin suosituksiin ja rajoituksiin sekä tulevaisuudessa häämöttäviin rokotuksiin. Päättäjämme sen sijaan joutuvat tekemään kauaskantoisia ja kaikkiin kansalaisiin vaikuttavia päätöksiä tilanteessa, jossa absoluuttisesti oikeita vastauksia ei ole ja päätökset pitää perustaa sen hetkisiin tietoihin, arvioihin ja erilaisiin skenaarioihin ja jossain tehtyihin havaintoihin. Ja aina joku on tyytymätön ja aina on mahdollista, että päätös osoittautuu huonoksi. Päätökset on kuitenkin tehtävä, sillä päättämättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

Oikeita vai vääriä päätöksiä?

Riippuen työroolistamme ja asemastamme, teemme erilaisia päätöksiä myös töissä. Johtajalla on yleensä enemmän päätettävää kuin rivityöntekijällä. Joissakin ammateissa päätösten vaikutukset ovat suurempia kuin toisissa. Virkamies tekee päätöksiä virkavastuulla. Jokainen kuitenkin päättää työssään jostakin. Jos ei muusta, niin ainakin siitä, miten hyvin työnsä tekee, miten suhtautuu työkavereihin tai asiakkaisiin, tekeekö kaiken päivästä toiseen samalla tavalla vai miettiikö työtä tehdessään, miten sitä voisi kehittää.

Miksi päätöksenteko sitten monesti on niin vaikeaa ja monesta jopa pelottavaa? Sanotaan, että maailma on mennyt liian monimutkaiseksi, jolloin päätökset ja niiden perustelutkin ovat monimutkaisia. Yritysjohtaja joutuu tekemään isoja päätöksiä, joiden vaikutukset voivat olla laajoja. Jos tehty päätös osoittautuu vääräksi, niin yritys voi kaatua, ihmiset menettää työnsä, osakkeenomistajat rahansa ja yhteiskunta verotuloja. Onhan se pelottavaa kenestä tahansa.

Ilman päätöksiä organisaatioissa ei voida kuitenkaan toimia. Monesti vääräkin päätös on parempi kuin se, ettei päätöstä tehdä. Itse olen projektiammattilainen ja projektit eivät mene eteenpäin, jos päätöksiä ei tehdä. Myöskään yritystoiminta ei kehity, jos mistään ei päätetä. Joskus päätöksen tekemiseksi joudutaan tekemään valistuneita arvioita. Joskus taas vaihtoehtojen välille on hankalaa saada selkeitä eroja ja päätöstä on sen vuoksi vaikea tehdä.

Kokemus auttaa

Kokemus auttaa päätöksenteossa. Kun on ollut samanlaisissa tilanteissa aiemmin, voi verrata sen hetkistä päätöksentekotilannetta aiempiin samankaltaisiin tilanteisiin. Se riski päätöksissä kuitenkin aina on, että vaikka tilanne vaikuttaisi samanlaiselta kuin aiemmin, niin olosuhteet ja ympäröivä maailma ovat voineet muuttua ja vanhan päätöksen perusteet eivät pädekään enää.

Olin nuorena mukana kunnallispolitiikassa ja ryhmässämme oli minua iäkkäämpi professori ja kansanedustaja, jonka tapaa tehdä päätöksiä oli mielenkiintoista seurata. Hän oli innokas shakinpelaaja ja hän tuntui aina pohtivan tilanteita ikään kuin shakin peluun kautta. ”Jos päätän näin, niin millaisia vaihtoehtoja siitä seuraa. Jos taas päätän noin, niin se johtanee tällaiseen ja tällaiseen tilanteeseen”.

Poliittinen päätöksenteko on aina paineista ja ryhmäkuri vaikuttaa useinkin siihen, miten kunkin tulee tietyissä asioissa päättää. Tuolloin 80-luvulla ei ollut somea ja muukin media oli vielä verrattain kesyä, joten päätöksiä sai tehdä aika rauhassa joutumatta revityksi kappaleiksi. Toisin on tänä päivänä: Helsingin sanomat kertoi 31.1. julkaistussa numerossaan, että nykyään on aiempaa vaikeampaa löytää ehdokkaita kunnallisvaaleihin vihapuheen ja jopa tappouhkausten vuoksi.

Harvassa työssä päätökset ovat niin dramaattisia, että niiden tekemistä kannattaisi pelätä ja pitkittää. Jos tehty päätös sitten menee pieleen, niin kannattaa unohtaa syyllisten etsintä ja sen sijaan kaivaa syyt epäonnistumiseen ja korjata asia. Ja sitten mennä eteenpäin ja ottaa tapahtuneesta opiksi. Ja muistaa, että samaa virhettä ei kannata tehdä kahdesti.

Tuula Maaranen on projektityön marinoima itsenäinen konsultti, yrittäjä ja työnohjaaja, joka haluaa olla rinnalla kulkijana, kun työelämästä tehdään meille kaikille parempaa. Lue myös Maarasen aiemmat kolumnit Johtaja vai asiantuntija, Osaamisen kehittämisestä ja Ne pienet sanat ja teot.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.