Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olen erinomainen luomaan itselleni sääntöjä. Ja niistä säännöistä en myöskään lipeä. Kun olen päättänyt hoitaa jonkun homman, teen sen, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja silloin sen tekeminen on raskasta. Sen sijaan, jos joskus armahdan itseäni ja pidän tauon tai jätän asian jopa seuraavalle päivälle, saan silloin tehtävän tehtyä paljon kepeämmin ja nopeammassa ajassa kuin väsyneenä.

Miksi ihmeessä luomme itsellemme pakkoja ja sääntöjä? Osittain on varmasti kyse tunnollisuudesta, mutta osittain myös vanhoista uskomuksista ja kantamastamme historiasta. Meillä suomalaisilla kun on tapana tehdä asioita hammasta purren ja vaikka läpi harmaan kiven. Säännöt ovat kuitenkin lähinnä meidän omassa mielessämme, eikä kukaan vahdi – etenkään etätyössä – että kaikki asiat tehdään juuri tietyllä tavalla, eikä kukaan kiellä taukoja. Hellittämällä hetkeksi vaikka pullakahvien, kävelylenkin tai lempilehden lukemisen merkeissä – juuri silloin, kun omasta mielestä pitäisi ehdottomasti tehdä töitä – saa buustattua itseensä hyvää energiaa, joka tekee elämästä keveämpää ja hauskempaa. Kumotaan siis turhat säännöt, kuten Satu Pihlaja sanoo tämän numeron kolumnissaan. Se on hyvin sanottu!

Coaching-blogissa Anniina Hukari pohtii kuuntelemisen tärkeyttä. Tilan antaminen on tärkeä taito – etenkin esimiehille. Kun malttaa olla kertomatta asioihin omaa vastaustaan, antaa kollegoille ja tiimiläisilleen mahdollisuuden keskustella ja oivaltaa itse. Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, kuinka laadukasta oma kuunteleminen oikein on, Hukari sanoo kolumnissaan.

Työelämän psykologiaa -blogissa Satu Pihlaja tarkastelee itse luomiamme pakkoja ja sääntöjä. Monet niistä tulevat jostain ulkopuoleltamme, mutta otamme ne elämämme ohjenuoriksi kyseenalaistamatta niitä. Rutiinit ja suunnitelmat helpottavat arkea, mutta niistä voi tarpeen tullen myös joustaa. Mitä tapahtuisi, jos sallisimme itsellemme tarttua mahdollisuuksiin, joita virtaa mieleemme, Pihlaja kysyy kolumnissaan.

Kiire hallintaan -blogissa Miia Huitti puhuu suunnitelmallisuuden puolesta. Kun jaksaa suunnitella tekemisiään, se tuo vapautta, keveyttä ja selkeyttä elämään. Kalenteriin kannattaa merkitä myös lounastauot sekä vapaamuotoisemmat Teams-kahvitkin, sillä palautuminen on yhtä tärkeää kuin kaikki muukin, Huitti painottaa kolulmnissaan.

Sana hallussa -blogissa Tuija Metsäaho pohtii kohtaamisten tärkeyttä. On aivan eri asia nähdä kasvotusten ja kuulla äänenpainot kuin osallistua etäpalaveriin, josta aito vuorovaikutus jää puuttumaan. Tuntuu, että raja on tulossa vastaan tässä loputtomassa eristyneisyydessä, Metsäaho sanoo kolumnissaan.

Hyvinvointi-blogissa aloittaa uusi kolumnistimme Kaija Solana, joka käsittelee kirjoituksessaan reflektointia. Tätä voimallista työkalua voi käyttää milloin vain, mutta näin vuoden alussa sen käytöstä on erityisen paljon hyötyä. Kolumnissaan Solana antaa vinkit vanhan hyvästelyyn ja uuden vastaanottamiseen.

Vierailija-blogissa kirjoittaa tällä kertaa Hannaleena Immonen, joka tarkastelee tiimityötä. Yksi tiimityön elinehdoista on kokemus yhteisestä päämäärästä. Tärkeintä ei silti ole päämäärä itsessään vaan se, millainen vuorovaikutus ja yhteenkuuluvuus tiimissä vallitsee. Pelkkä saman katon alla työskentelevä ryhmä ei ole synonyymi tiimille, Immonen toteaa kolumnissaan.

Seuraavat artikkelit julkaisemme kahden viikon kuluttua keskiviikkona 3. helmikuuta.

Kepeää työpäivää!

Marja Kasanen
päätoimittaja