WORK GOES HAPPY

Mainos
TEKSTI JA KUVA JYRI KANSIKAS | 7.1.2021 | KOLLEGA.FI
Jalat maassa ja pää välillä pilvissä

#Ohion2020. Näin twiittasin vuoden vaihduttua ja poikkeuksellisesti keskellä yötä. Normaalisti kun laitan kaikki härpäkkeet off-tilaan kello 21. En kuitenkaan voinut olla iloitsematta siitä, että annus horribilis 2020 oli vihdoinkin ohi.

Jyri Kansikas on Work goes happy Oy:n toimitusjohtaja.

Täytyy sanoa, että harvassa ovat olleet ne kerrat, kun olen juhlistanut jonkun asian loppua enemmän kuin uuden alkua. Tällä kertaa koin siihen oleva harvinaisen painavan syyn.

Moni meistä on käynyt erinäisiä henkilökohtaisia kehityskeskusteluja ja ”mitä tästä opimme” -pohdintoja hullun viime vuoden päätteeksi. Itse olin jo tehnyt niitä pitkin vuotta, sillä mennyt vuosi oli jatkuvaa oppimista ja sopeutumista uusiin tilanteisiin. Sopeutumisen tahti piti pitää korkeasykkeisenä, sillä oma liiketoiminta oli joko liiketoimintakiellossa tai sitä vastaavassa tilassa lähes koko vuoden – ja on edelleen.

Se mikä viime vuodessa rassasi eniten ei kuitenkaan ollut yritykseni eteen tehdyt kolmoisvoltit kierteillä, vaan se, että en voinut kohdata toisia ihmisiä. Osaa ystävistäni en ole nähnyt kokonaiseen vuoteen ja mikään digitaalinen ratkaisu ei kykene korvaamaan heidän fyysistä läsnäoloaan.

Erilaisten kohtaamisten järjestäminen ei ole lainkaan vahingossa työtäni. Kohtaamisten merkitys on ollut minulle aina mittaamaton. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi myös omissa oloissani ja olisi tottunut työskentelemään yksin. Se on koko työurani ajan ollut arkipäivää. Silti. En lainkaan ihmettele, että eristäminen toisista on ollut kautta aikojen rangaistus.

Jaetut muistot ovat merkityksellisiä

Suurin osa muistoista, joilla on minulle merkitystä, ovat jonkun toisen kanssa jaettuja. Ilo ja onni ovatkin siitä hienoja asioita, että jaettuina ne lisääntyvät. Jopa moninkertaistuvat. Ihan samoin kuin tieto, ne eivät lisääntyessään ole myöskään keneltäkään pois.

Elämä ilman toisia ihmisiä on minulle kuin osa-aika elämää. Siitä puuttuu jotain hyvin olennaista ja tärkeää. Väitän, että laajempi ja syvempi ymmärrys sekä ajatusten avaruus syntyy vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

En millään malttaisi enää odottaa sitä hetkeä, että toistemme kohtaaminen olisi jo turvallista. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä toistemme välttely tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa.

Ratkaisukeskeisyyttä ja unelmavartteja

Keskittyminen siihen, mikä toimii juuri nyt, on ollut oman pelikirjani tärkein ohje. Se on vaatinut jatkuvaa valppautta ja kykyä vaihtaa ripeästi suuntaa, sekä ratkaisu- että voimavarakeskeistä asennetta. Ja kykyä elää tiukasti hetkessä.

Jatkuva valppaus syö kuitenkin paljon energiaa. Tasapainoa tilanteeseen on ainakin itselleni tuonut uskallus unelmoida. Olen ripotellut arkeeni haaveiluhetkiä ja unelmavartteja. Antanut ajatusten helliä ja halailla hullujakin haaveita. Suosittelen kokeilemaan, sillä ajoittaiset mahdottomienkin maalailut tekevät mielelle hyvää. Palkintona on myönteistä energiaa sekä mielen lujuutta myrkyllistä kyynistymistä ja stressiä vastaan.

Kyynistyminen on yhtä surkea kaveri kuin pitkäkestoinen stressi. Se syö ja kaivertaa omaa ja katalaa koloaan mieliimme usein huomaamatta ja pikkuhiljaa. Se suorastaan nauttii itsesäälistä ja tanssahtelee turhautumisen äärellä sekä hekumoi heikoimpina hetkinämme.

Onnistumiset ovat kyynistymiselle silkkaa myrkkyä ja siksi pieniäkin sellaisia kannattaa juhlistaa. Onnistumiset ovat positiivisen energian parhaita latureita.

Itsestäänselvyyksiä ei ole

Meille kaikille on ainakin osittain selvinnyt se jo aiemminkin kutinsa pitänyt tosiasia, että itsestäänselvyyksiä ei oikeasti ole. Olemme vain olettaneet niin. Tässä mielessä – ja siis ainoastaan tässä – pandemia on tehnyt meille palveluksen. Toivon mukaan osaamme arvostaa näitä entisiä itsestäänselvyyksiä aiempaa enemmän. Tuskin kukaan tietää tarkalleen millainen huominen meitä odottaa.

Itse toivon eniten sitä, että oppisimme arvostamaan enemmän normipäiviämme ja perusarkea. Ja toistemme kohtaamisia. Niiden pohjalle elämämme rakentuu.

Nyt on vielä jaksettava pitää jalat tukevasti maassa ja muistaa antaa pään vierailla välillä pilvissä. Ja kun vihdoin tapaamme turvallisesti, älä pelästy, jos haluan halata sinua.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Empatia eliminoi ennakkoluulot, Vaani ja vaali valonpilkahduksia sekä Mitä jos keskittyisimme siihen, mikä toimii?

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)