Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Nykyaikana on tapana ajatella isosti. Kunnianhimoisia saavutuksia ihaillaan ja suuria tavoitteita asetetaan etenkin työelämässä. Pientä ja vaatimatonta etenemistä ei juuri kukaan huomaa. Kuitenkin juuri pienet askeleet ovat ne, jotka vievät meidät varmimmin maaliin ja tekevät meistä mukavampia ihmisiä itsellemme ja kanssaihmisillemme, professori ja filosofi Juha T. Hakala sanoo kirjassaan Vähemmällä enemmän. Kirjassaan Hakala käsittelee syvällisesti kunnianhimoa ja kohtuullisuutta.

Vaikka kunnianhimossa on puolensa ja sen ansiosta saamme paljon aikaan, voivat kunnianhimoiset vaatimukset väsyttää ja uuvuttaa meidät, jos emme pidä varaamme. Kunnianhimoon liittyy nimittäin usein modernin työelämän ongelmallisia piirteitä, kuten perfektionismia ja työnarkomaniaa. Kunnianhimo voi voimistaa halua tuntea pätevyyttä ja kehittyä aina vain paremmaksi – mikä ei sinänsä ole aina paha asia. Kunnianhimo voi kuitenkin Hakalan mukaan osaltaan selittää työelämässä vallitsevaa uupumusta ja jopa työperäistä ahdistusta. Todella kunnianhimoinen etsii menestystä hinnalla millä hyvänsä, vaikka siinä menisi terveys, ystävät ja perhe.

Kunnianhimoon liittyy myös usein tyytymättömyys. Kun kunnianhimoinen ihminen on saavuttanut tavoitteensa, oli se sitten palkankorotus, tutkinto, uralla eteneminen tai uusi auto, hän huomaa onnentunteen nopeasti miedontuvan, ja muutaman päivän kuluttua asia ei tunnu enää miltään. Sen sijaan odotukset ja toiveet kasvavat entisestään. Kunnianhimoinen ihminen jatkaa saavutusten hamuamista, sillä hän haluaa saavuttaa aiemmin kokemansa onnellisuuden tunteen uudelleen.

Kirjassaan Hakala tuokin vastavoimana esille sen, kuinka pienilläkin askeleilla saadaan paljon aikaan. Esimerkkinä hän käyttää muun muassa Ison-Britannian maantiepyöräilyjoukkuetta, jonka valmentaja Dave Brailsford nosti lajin kärkeen. Hän käytännössä hajotti pyöräilyn sekä teknologiana että suorituksena mikroskooppisen pieniin osiin ja kävi kaikki mahdolliset parannettavat asiat läpi aina polkimista ja renkaista pyöräilijöiden palautumiseen ja harjoitteluun asti. Yhden prosentin parannus jokaisella osa-alueella kasvatti hyötyjä kumulatiivisesti ja vaikutti merkittävästi kokonaissuoritukseen. Pienten askelten voimaa ei siis kannata vähätellä.

Hakala peräänkuuluttaa kirjassaan myös riman laskemista. Vaadimme usein niin paljon itseltämme, että projekti tai hanke voi tyssätä jo alkumetreille, kun tavoite on mielessämme liian suuri. Sen sijaan rentoutuessamme katse siirtyy oikeisiin asioihin. Ja kun mailaa ei purista ja uskaltaa pudottaa tavoitteen riittävän alas, tavoitekin ylittyy.

Vähemmällä enemmän -kirja on raikas puheenvuoro nykyajan bisneskirjojen joukossa. On lohdullista huomata, että vähempikin riittää, sillä kaikkea ei aina tarvitse tehdä elämässä viimeisen päälle.

Kirja sopii kaikille työelämässä toimiville sekä nykymaailman elämänmenoa pohtiville. Sopii myös pukin konttiin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.