Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kunnianhimo on monen historiallisen saavutuksen ja edistysaskeleen takana. Tavoitteet ovatkin elämässä hyväksi, mutta liiallinen kunnianhimo voi kapeuttaa näköalaa, nakertaa luovuutta ja aiheuttaa ahdistusta, kun asetamme itsellemme aina vain mahdottomampia vaatimuksia.

Kunnianhimoa on totuttu yleensä pitämään hyvänä ominaisuutena, joka puskee meitä eteenpäin ja auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme. Hyvin menestyneet ihmiset, jotka ovat saavuttaneet paljon, kuitenkin odottavat itseltään enemmän kuin muut ja ovat alttiimpia tyytymättömyydelle. Kun keskittyy yhä kauemmaksi karkaavien tavoitteiden saavuttamiseen, ei ehkä koskaan ehdi olla onnellinen.

– Ongelmaksi kunnianhimo muodostuu silloin, jos kunnianhimoiset pyrkimykset alkavat sävyttää kaikkea tekemistämme ja katselemme kunniainhimoisten lasien kautta, paitsi omaa elämäämme ja tekemistämme, myös muiden pyrkimyksiä, professori ja filosofi Juha T. Hakala sanoo.

Hakala on vuosien varrella julkaissut useita kirjoja kohtuudesta, luovuudesta, laiskuudesta ja tylsyydestä. Uusimassa kirjassaan Vähemmällä enemmän Hakala perehtyy syvällisesti kunnianhimoon.

– Jo antiikin aikana kunnianhimo on nähty tietynlaisena menestyksen ennakkoedellytyksenä. Aristoteles piti ”asianmukaista” kunnianhimoa jonkinlainen tavoittelemisen arvoisena keskiarvona. ”Ilkeä kohtuuttomuus” taasen luokiteltiin paheksuttavaksi kunnianhimoksi, Hakala jatkaa.

Nykypäivän johtamiskirjallisuudesta on Hakalan mukaan löydettävissä kunnianhimoinen tavoite nimenomaan Aristoteleen tarkoittamassa merkityksessä asianmukaisena ja hyvänä kunnianhimona sekä mitattavana pyrkimyksenä saavuttaa jotain.

– Sen sijaan sairaalloinen kunnianhimo ymmärretään jonkinlaiseksi yhteisöä syövyttäväksi vimmaksi. Yksi kunnianhimon lähikäsite on ahneus, jota nykyisessä bisneskirjallisuudessa ei juuri mainita.

Työelämä hyötyy kunnianhimosta

Työelämä on muuttunut monin tavoin aiempaa raadollisemmaksi. Omat vaikeutensa tähän aikaan on tuonut myös korona, joka on lisännyt työttömyyttä. Moni joutuu ponnistelemaan säilyttääkseen työpaikansa, mutta sekään ei aina riitä.

– Tämä on ristiriitainen asia, sillä työ on usealle meistä hyvin tärkeää monella tavalla. Työ on elämää ylläpitävä voima, joka tarjoaa merkitystä ja jopa ystäviä, mutta paineet työssä ovat nousseet salakavalalla tavalla.

Onkin havahduttu siihen, kuinka niin moni uupuu työssään. Tämä osoittaa Hakalan mukaan sen, että kannattelevia ja palauttavia asioita on liian vähän. Kestokykymme ja venymiskykymme ovat hyvin yksilöllisiä. Tästä esimerkkinä se, että masennus on noussut ensimmäistä kertaa yleisimmäksi sairauseläkkeiden syyksi.

– Työelämän yksi ongelma on se, että sen pelisäännöt on rakennettu vahvojen ehdoilla. Näyttää siltä, että liian monen työnilo ja sitä myöten tehokkuus ovat aikaa sitten tyrehtyneet ylimitoitettuihin tavoitteisiin.

Kunnianhimoon liittyy usein myös velvollisuudentunto ja perfektionismi. Todellinen perfektionisti asettaa tavoitteensa pilviin, tekee kaikkensa sen eteen ja saattaa jopa saavuttaa haluamansa, mutta on silti tyytymätön itseensä.

– Organisaatio kuitenkin hyötyy henkilön kunnianhimosta. Kun muutama vuosi sitten kysyttiin tuhannelta saksalaiselta yritysjohtajalta, millaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä he pitävät hyödyllisinä uran kannalta, oli vastauksena kunnianhimoisuus yhdistettynä hyödyllisiin verkostoihin. Eli asia nähtiin siten, että kun on kunnianhimoinen omissa tavoitteissaan, se edistää myös organisaation tavoitteita.

Suuret tavoitteet voivat lannistaa

Lähtökohtaisesti kunnianhimo tai täydellisyyden tavoittelu ei ole ongelmallista, jos ihminen kykenee iloitsemaan onnistumisistaan ja tunnistaa voimavaransa. Kuitenkin esimerkiksi elämässään hyvin menestyneet ihmiset odottavat aina vain enemmän. Vaikka he ansaitsisivat valtavasti rahaa, heidän odotuksensa ja tarpeensa tuntuvat ikään kuin pakenevan heidän ulottuviltaan.

– Muistan itse, kuinka asevelvollisuutta suorittaessani ylennys korpraaliksi oli tosi iso asia, mutta muutaman viikon kuluttua se ei enää tuntunut miltään. Tavoitteet kasvavat, sillä aiemmin saavutettu alkaakin näyttää mitättömältä. Ihminen koettaa saavuttaa aiemmin kokemansa onnellisuuden tunteen yhä uudelleen ja sykli toistuu. Erittäin kunnianhimoisten ja menestyneiden ihmisten kohdalla mittakaava on vielä isompi ja sykli kiihkeämpi.

Suuret tavoitteet voivat lannistaa, koska kyse on Hakalan mukaan korkealle kurottelusta, voitosta ja äärimmilleen vietynä lopullisesta voitosta. Todella kunnianhimoinen haluaa menestystä hinnalla millä hyvänsä ja kustannuksista välittämättä.

– Todella kunnianhimoinen ihminen ei hyväksy ”melkein yhtä hyviä” vaihtoehtoja ja kaikkein vähiten hän haluaa kokea tappion häpeän. Hän puskee eteenpäin, vaikka siinä menisi terveys, ystävät ja perhe.

Juuri tässä meneekin Hakalan mukaan raja terveellisen kunnianhimon ja epäterveen, lähes patologisen kunnianhimon välillä. Todella kunnianhimoinen ei saa rauhaa eikä pysty kokemaan tyyneyttä.

– Meillä on paljon itseensä tyytymättömiä ihmisiä, suorastaan itsensä ruoskijoita, jotka soimaavat itseään lakkaamatta. Tästä pitäisi ehdottomasti päästä eroon.

Pienten askelten voima

Riman pudottaminen on hyvä lääke liialliseen kunnianhimoon ja perfektionismiin. Tähän tarvitaan pysähtymistä ja oman asenteen tarkistusta. Joskus on katsottava kuiluun, ennen kuin ymmärtää, kuinka väärään suuntaan on mennyt.

– Saadessamme rohkaisevia esimerkkejä toisenlaisen asenteen toimivuudesta, voimme rohkaistua lisäkokeiluihin. Kun rentoudumme, lakkaamme puristamasta mailaa, jolloin katse siirtyy oikeisiin asioihin ja myös elämän laatu paranee. Samalla alamme kokea mielen tyyneyttä ja tasapainoa, Hakala sanoo.

Kaiken ei aina tarvitse olla niin suureellista, vaan asioita voi toteuttaa myös pienten askelten voimalla. Moni väheksyy niiden merkitystä, mutta oikeasti ne ovat todella merkityksellisiä.

– Pienillä askeleilla saa paljon aikaan myös työelämässä. Japanissa Kaizen-ajattelu, joka rakentuu pienten kehittämisaskelten varaan, on vaikuttanut muun muassa teollisuuden prosesseihin. Esimerkiksi autonvalmistaja Nissanilla on käytössään tälläkin hetkellä toimintamalli, jossa käsitellään kaikki sellaiset työntekijöiltä tulleet ideat, jotka nopeuttavat tuotantoa vähintään 0,6 sekuntia. Kuulostaa pieneltä, mutta voima piilee suuressa määrässä pienen pieniä parannuksia.

Yksi näistä pienistä asioista on Hakalan mukaan rytmi. Monet merkittävät ajattelijat, keksijät, tutkijat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat puhuneet omintakeisista tottumuksistaan, jotka lähtevät heidän omista tarpeistaan. Niihin on voinut sisältyä vaikkapa päiväunien ottaminen.

– Uni ja lepo ovat äärimmäisen tärkeitä. Väheksymme unen merkitystä, koska nykyelämään yhäkin kuuluvaan kiireisyys kuvastelee tärkeyttä, johon nukkuminen ei sovi.

Hakalan mukaan myös ajattelu, lukeminen, rupattelu, hiljaisuus ja jopa ikävystyminen voidaan laskea pieniksi askeleiksi.

– Ehkä voisimme vain pysähtyä ja kysyä itseltämme, mitä oikeasti tarvitsemme. Tämä aika on saanut meidät huomaamaan, että arkikin voi olla arvokas eikä kaikkialle tohottaminen ole ainoa tie onneen. Ehkäpä nyt viimein alamme arvostaa pientä, jopa hidastunutta elämää.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.