Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Esikoiseni aloittaessa koulutaipaleensa olin vanhempana yhtä keltanokka kuin lapseni ekaluokkalaisena. Yritin imeä vanhemmille suunnatusta infotilaisuudesta kaiken oleellisen tiedon voidakseni kulkea lapseni rinnalla hartaasti ja jännityksellä odotetulla opintiellä. Parin tunnin luennon aikana kirjoitin kalenterini kulmaan kuitenkin vain muutaman päivämäärän ja yhden vaivaisen sanan, joka toistui rehtorin puheissa niin monta kertaa, että sen täytyi olla todella tärkeä. Kun lähdin koululta pimenevään iltaan, päässäni kaikui vain lause: ”Huolehtikaa siitä, että lapsenne kokee alkaneen kouluvuoden aikana tarpeeksi pettymyksiä. Järjestäkää niitä heille tietoisesti – mitä enemmän sen parempi”.

Olisi voinut luulla, että rehtori olisi puhunut innostuksesta, oppimisen ilosta tai yhteistyöstä. Pettymyksiä tuntui tipahtelevan eteen niin omassa elämässä kuin lastenkin arjessa tiuhaan tahtiin ja tunsin itseni huijatuksi uhrattuani kaksi tuntia aikaa kuunnellakseni ylistyspuhetta pettymyksistä. Tässä taas nähtiin suomalainen mentaliteetti: Ei kannata kuuseen kurkottaa, jottei katajaan kapsahda, ajattelin.

Tulevaisuuden kovat vaatimukset

Tänä päivänä työelämän vaatimukset tuntuvat kovilta. Moni voi hengästyä lukiessaan työpaikkailmoituksia tai kuunnellessaan asiantuntijoiden puheenvuoroja tulevaisuuden työelämästä. Enää ei sen enempää työnantajalle, esimiehelle kuin työntekijälle itselleenkään tunnu riittävän pelkkä työsopimukseen kirjattujen työtehtävien suorittaminen. Työntekijän olisi kyettävä laittamaan itsensä likoon sekä olemaan valmis oppimaan, kehittymään ja kehittämään niin omaa työtään kuin työympäristöään, sekä olemaan innostunut ja innostava oman itsensä superpomo.

Itseohjautuvuus ja jatkuva oppiminen tuntuvatkin olevan tämän päivän ismejä, joihin kaikkia kansalaisia koulutaipaleensa alussa olevista lapsista aina eläkeikää lähestyviin senioreihin asti ohjataan. Työelämä tuskin tulevaisuudessakaan on kuitenkaan silkkaa ilojuhlaa ja ketterää oppimista, vaan epäilemättä tällä tiellä niin jokainen työntekijä kuin johtajakin tarvitsee taitoa kohdata myös turhautumista ja pettymyksiä, vaikkei niitä otsikoihin nostettaisikaan.

Harjoitus tekee mestarin

Tuolloin muutamia vuosia sitten kuunnellessani rehtorin pettymyksen täyteistä juhlapuhetta pidin sitä eriskummallisena, mutta nyt ymmärrän sen merkityksen paremmin. On selvää, että onnistumisen kokemukset kannustavat niin lapsia kuin meitä aikuisiakin ja niitä tarvitaan. Kun koemme, että suoriudumme työstämme ja uskomme taitoihimme ja kykyihimme, se on omiaan pitämään yllä hallinnan tunnettamme. Joka kerta, kun koemme saavamme aikaan asioita, myös pystyvyyden tunteemme vahvistuu.

Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että kukaan ei onnistu aina ja kaikessa tai pysty ja kykene kaikkeen. Matkaan tulee mutkia ja toisinaan se tyssää kokonaan – ja silloin ratkaisee kykymme kestää epäonnistumisia ja pettymyksiä ja löytää vaihtoehtoisia reittejä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa saamme harjoitusta ja tukea pettymyksien kohtaamiseen, sitä paremmin opimme suhtautumaan niihin eräänlaisina välietappeina kohti uusia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan pettymyksestäkin voi syntyä eteenpäin työntävä voimavara, joka motivoi ja auttaa kirkastamaan tavoitteita.

Vaikka luulisi, että me elämänkokemusta kartuttaneet aikuiset olisimme suorastaan pettymyksen asiantuntijoita, yllättävän monelle meistä pettymysten kestäminen on vaikeaa. Toiset hakevat omaan epäonnistumiseen ja siitä kumpuavaan pettymyksen tunteeseen syitä muista ihmisistä tai ympäristöstä, mikä on omiaan synnyttämään konflikteja ja passivoimaan ihmisen. Toiset taas tuntuvat syyttävän aina ja kaikesta vain itseään, mikä puolestaan syö itsetuntoa ja vie ilon kaikesta tekemisestä.

Pärjääminen vaatii itsetuntemusta

Tulevaisuuden työn sankareiden ihanneominaisuuksien listalta puuttuukin kenties yksi oleellinen taito, joka erottaa supertekijät muista – taito tuntea oma mielensä ja kyky kehittää sitä. Oma mieli on se, mikä vie meitä eteen- tai taaksepäin.

Itsetuntemus on tärkeä edellytys tulevaisuuden työelämässä pärjäämiselle. Aika ajoin kannattaisi pohtia omia käsityksiään itsestään ja tarkastella omaa käyttäytymistään, reagointitapojaan sekä niiden taustalla vaikuttavia tunteita, ajatuksia, tavoitteita ja arvoja. Kun tuntee itsensä, on mahdollista arvioida realistisesti omia taitojaan, vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan ja hyväksyä oma epätäydellisyytensä syyllistämättä muita omista pettymyksistään. Hyvä itsetuntemus näkyy lempeänä ja hyväksyvänä suhtautumisena paitsi itseen myös muihin. Se on myös omiaan lisäämään muiden arvostamista.

Vaikka pettymyksiä oppisikin sietämään, se ei tarkoita sitä, etteivätkö takaiskut ja oman keskeneräisyyden kohtaaminen koskaan harmittaisi. Kuitenkin ollessamme sinut itsemme ja oman epätäydellisyytemme kanssa, pettymyksen kokemukset eivät heikennä itsekunnioitustamme tai tee meistä epäonnistujia. Ehkäpä tulevaisuudessa pärjäävätkin ne, joille on vankan ammattitaidon lisäksi kertynyt riittävästi pettymyksiä ja kyky mennä luottavaisin mielin eteenpäin niistä huolimatta. Silloin tulevaisuuden työntekijä voisi markkinoida itseään parhaana pettymysten voittajana, rohkeana tekijänä ja kokemuksista oppijana.

Mari Lämsä on HR-asiantuntija, kouluttaja ja kirjailija, joka auttaa ihmisiä kehittämään toimintaansa kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Lämsä on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017).

Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi.

Lue myös Lämsän aiemmin julkaistut kolumnit Alaistaidot kuuluvat työelämään ja Voiko liika ymmärrys olla pahasta?.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.