Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olet varmaan kuullut sanottavan, että kun hyvästä asiantuntijasta tehdään johtaja, niin menetetään kaksi asiaa, hyvä asiantuntija ja pätevä johtaja. Asiathan eivät ole näin yksioikoisia, mutta muistan kyllä omaltakin työuraltani yhden tapauksen, missä kävi juuri näin. Tämä tapaus lienee jäänyt mieleeni siksi, että kun kerroin iloisena omalle vastanimitetylle esimiehelleni odottavani toista lastani, niin hän pamautti päänsä pöytälevyä vasten ja sopersi ”voi ei”.

Työskentelen itse projektimaailmassa, joten tarkastelen asiaa tästä näkökulmasta. Olen monesti nähnyt, kuinka projektia käynnistettäessä sen vetäjäksi laitetaan substanssin asiantuntija. Ajatellaan, että näin saadaan projekti varmimmin onnistumaan. Mutta tässä piilee sudenkuoppa, sillä asiantuntijan ja projektipäällikön roolit ovat kovin erilaiset.

Varsin usein käy niin, että uuden projektipäällikön vanha asiantuntijarooli jää päälle ja projektipäällikkö uppoaa detaljien suohon. Tällöin varsinainen projektinvetäminen jää sivurooliin tai vaihtoehtoisesti projektipäällikkö uupuu yrittäessään tehdä kahden ihmisen työt. Olen tästä asiasta useammankin projektipäällikön kanssa keskustellut ja oivalluttanut pohtimaan, mikä rooli oikeastaan tuntuu itselle parhaimmalta. Haluaako henkilö luopua, ainakin projektin ajaksi, asiantuntijuutensa ja substanssin kehittämisestä ja keskittyä projektipäällikön erilaisiin tehtäviin vai olisiko asiantuntijarooli sittenkin se, mikä tuntuu itselle parhaimmalta.

Esimiesrooli palkkioksi

Mielestäni samankaltainen pohdinta on hyvä tehdä silloin, kun asiantuntijalle on tarjottu esimiesroolia organisaatiossa. Riippuu paljon organisaation tilanteesta, millaisten osaamisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien tarve korostuu. Jossain tilanteessa onkin parasta, että johtaja tuntee alaistensa substanssin parhaiten, mutta sama sudenkuoppa – kuin edellä mainitussa projektiesimerkissä – voi piillä siinäkin.

Olen lukuisia kertoja kuullut tilanteista, joissa asiantuntijan palkkaa ei organisaation palkkamallien vuoksi voi enää nostaa ja koska henkilö halutaan pitää organisaatiossa, hänet palkitaan esimies-vakanssilla, jotta palkka saadaan oikealle kohdalle.

Onko edellä mainituilla asioilla sitten niin väliä? Kyllähän kuka vain voi alkaa johtajaksi, jos on älliä. No, minusta on paljonkin väliä. Alussa kertomani esimies oli työskennellyt isossa organisaatiossa jo vuosia ja kehittynyt silloisen merkittävän tiedonsiirtoteknologian huippuasiantuntijaksi. Mutta juuri palkkasyistä hänet sitten ylennettiin esimieheksi. Kävi kuitenkin onnettomasti. Hän oli ominaisuuksiltaan itsekseen viihtyvä ratkaisija, joka toteutti uusia palveluita ja ratkoi merkittävien asiakkaiden ongelmia. Hänellä oli muutama samantyyppinen kollega, pieni tuttu porukka, joka oli tottunut työskentelemään yhdessä.

Kun hänestä tuli esimies, hän sai johdettavakseen porukan, jossa oli muun muassa sosiaalisia myyjiä ja asiakkaan projekteja vetäviä yleisosaajia. Sen sijaan, että hänen pöydälleen olisi tullut tuttuja teknisiä ongelmia, hän joutuikin ratkomaan henkilöiden välisiä ristiriitoja ja asiakkailta tulleita reklamaatioita. Ja sitten joku tuli vielä kertomaan, että on jäämässä äitiyslomalle ja hänelle pitäisi keksiä sijainen – voi ei! Esimiehenä hän sai todella rajua palautetta huonosta johtamisesta, kun hän asiantuntijana oli tottunut asiakkaiden ja esimiestensä kiitoksiin.

Minustako asiantuntija

Itselläni on käynyt hyvä tuuri. Muutaman vuoden valmistumiseni jälkeen koodailin, mutta viisaat esimiehet tajusivat, että ei tuosta keskinkertaista parempaa koodaria koskaan tule, keksitään sille jotain muuta. Sain sitten olla kouluttamassa ja myöhemmin pääsin vetämään projekteja.

Kymmenisen vuotta sitten sain päähäni, että IT-projektit on nähty, ja halusin sosiaalityöntekijäksi. Innoissani hain opiskelemaan sosionomiksi ja olin todella ihmeissäni, kun yli 500 hakijan joukossa sijoituin jonnekin puoliväliin ja sisään otettiin 20 opiskelijaa. Viisaat valitsijat näkivät, että ei tuosta sosiaalityöntekijääkään tule.

Jossain vaiheessa halusin olla asiantuntija, mutta en ole sitäkään tyyppiä, vaikka arvostan ja ihailen kovasti asiantuntijoita. Olen kiitollinen siitä, että kun itse en ole osannut katsoa peiliin, niin minulla on ollut viisaita peilin pitelijöitä. Olen edelleen projektinvetotöissä, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Kumpi sinä olet ja oletko roolissa, joka sinusta tuntuu oikealta?

Tuula Maaranen on projektityön marinoima itsenäinen konsultti, yrittäjä ja työnohjaaja, joka haluaa olla rinnalla kulkijana, kun työelämästä tehdään meille kaikille parempaa. Lue myös Maarasen aiemmat kolumnit Osaamisen kehittämisestä ja Ne pienet sanat ja teot.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.