Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tapahtumanjärjestäjän arki on ollut todella haastavaa ja raastavaa jo yli seitsemän pitkää kuukautta, ja entisen kaltaista valoa poikkeustilan tunnelin päässä ei ole vieläkään näkyvissä.

Mikä siis avuksi? Märehtiäkö täysin epäreilua tilannetta päivittäin vai kurkottaako kohti uusia valonpilkahduksia? Oma vastaukseni on ehdottomasti jälkimmäinen. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. En kuitenkaan aio täyttää päiviäni ja päätäni pelkillä pikimustilla römpiöillä.

Olen edelleenkin – ja entistä vahvemmin – sitä mieltä, että mikään virtuaaliratkaisu ei korvaa fyysisiä kohtaamisia. Tämä ei kuitenkaan voi eikä saa olla esteenä sille, etteikö monia asioita voisi onnistuneesti siirtää verkkoon.

Olen myös ilokseni saanut todeta konkreettisesti sen, että verkon yli on mahdollista saavuttaa moninkertainen määrä yleisöä. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat olleet kevään Wgh 2020 -tuplawebinaari ja lokakuun alun Unelmien työpäivän webinaari. Ensimmäinen on kerännyt yli 11 000 katsojaa ja jälkimmäistä seurasi saman verran silmäpareja. Näin suuriin yleisömääriin Töölön jalkapallostadionkaan ei olisi ollut riittävä, oopperatalosta puhumattakaan.

Jatkossa, tilanteesta riippumatta, pyrinkin tuottamaan entistä enemmän hybriditapahtumia. Suurin harmini on kuitenkin se, etten voi enää tarjota yleisölle maksuttomia tapahtumia.

Tämä vihuliainen virus, joka on sekoittanut koko maailman, on terveyden lisäksi hallinnut globaalisti kaikkia uutisia ja vaikuttanut ihan liian monen mieleen. Itsekin olin aktiivinen aiheen tiimoilta somessa keväällä, sillä uutiset, joita sain päivittäin Italiasta, antoivat aihetta suureen huoleen ja suruun. Virus iski läheltä ja lujaa ja vei mukanaan ihan liian monta tuttua. Päätin kuitenkin loppukeväästä lopettaa itse taudista kommentoimisen kokonaan. En ole päivääkään katunut päätöstäni. Erilaisiin tautitilastoihin keskittyminen ei palvellut mielentilaani eikä ollut lainkaan hyödyllistä, saati rakentavaa. Viruskanta ei valittamalla vähene ja vastuullisesti voi toimia, ilman että siitä viestii somessa.

Mihin keskityt, se vahvistuu

Mutta miten nämä asiat oikein liittyvät toisiinsa? Siten, että vallitseviin olosuhteisiin jämähtämisen ja asioista valittamisen sijaan koen tärkeämmäksi etsiä valonpilkahduksia sieltä, mistä niitä voi kaikesta huolimatta löytää. Oma elämätutkimukseni onkin toistuvasti osoittanut todeksi sen, mitä moni itseäni viisaampi jaksaa toistaa: minne ajatus kohdistuu, se vahvistuu.

Toinen, itselläni toimiva, viisaiden mantra sanoo: älä anna ulkopuolisten olosuhteiden täysin määritellä omaa olotilaasi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi ummistaa silmänsä ikäviltä asioilta. Tärkeintä on mielestäni se, miten niihin reagoi. Omaan reagointiin meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.

Arkeemme on kaikista vastoinkäymisitä huolimatta ripoteltu yllättävän paljon erilaisia valonpilkahduksia. Usein emme vain näe niitä, koska tuijotamme jatkuvasti samaa kohtaa ja samasta vinkkelistä. Pienikin perspektiivin muutos voi avata erilaisen näkymän.

Valonpilkahduksia kannattaakin mielestäni aktiivisesti sekä tietoisesti vaania ja vaalia. Joskus niiden löytämiseen kuluu paljon aikaa ja energiaa, mutta löytöpalkkio on ehdottomasti sen arvoista. Niistä saa lähes poikkeuksetta uutta virtaa ja samalla oma horisontti sekä ajatusmaailma avartuvat.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Mitä jos keskittyisimme siihen, mikä toimii? ja Haussa nuori, kansainvälisesti kokenut, korkeakoulutettu huipputyyppi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.