Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Taukotilaan astuessaan voi aistia tympeän viileyden. Yksi kääntyy ripeästi kannoiltaan. Toinen huokaa raskaasti syvään. Kolmas muljauttaa silmiään. Kysyvä katse saa vastaukseksi ylimalkaisen käden heilautuksen kohti tyhjiä kahvipannuja. ”Kyllä minä sille vielä sanon suorat sanat”, joku uhoaa ennen kuin siirtyy vastahakoisesti kahvinkeittoon. Kaikki tietävät, että sanoja ei sanota suoraan – tälläkään kertaa. Ei sen enempää kahvinkeittovuoroista kuin mistään muustakaan.

Avoimuutta arvostetaan ja luottamusta peräänkuulutetaan. Oli kyse sitten työpaikan yhteisistä pelisäännöistä tai tyytymättömyydestä omaan työnkuvaan, työyhteisöissä asioista purnataan harmillisen usein selän takana, sen sijaan että kissa nostettaisiin pöydälle asianosaisten kanssa.

Motivaatio on omalla vastuulla

Usein vastuu ikävästä fiiliksestä töissä siirretään esimiehen harteille. Syy omaan tyytymättömyyteen löytyy yhtenä päivänä pomon johtamistyylistä, toisena kyseenalaisista toimintavavoista ja kolmantena yhteen sopimattomista kemioista. Toki esimies vaikuttaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään ilmapiirin avoimuuteen ja myönteisyyteen, ja kokiessaan oman tehtävänsä mielekkääksi, se heijastuu positiivisesti myös työntekijöihin.

Työntekijän on kuitenkin osattava työssään johtaa itse itseään. Vastuu omaa motivaatiota ja työn iloa vahvistavasta asenteesta ja toiminnasta on viime kädessä työntekijällä itsellään. Kun työntekijä arvostaa ja tunnistaa oman osaamisensa ja kykynsä ja näkee oman työnsä arvon, se lisää innostusta omaa työtä kohtaan sekä halua luoda yhteistä hyvää työyhteisössä.

Vapauksia ja velvollisuuksia

Tänä päivänä puhutaan paljon palvelevasta johtamisesta, joka tarkoittaa esimiehen halua palvella, auttaa ja luoda puitteet sille, että työntekijä voi onnistua työssään parhaalla mahdollisella tavalla. Esimies nähdään innostajana, mahdollistajana ja sparraajana, joka kannustaa työntekijöitä johtamaan itseään, toteuttamaan vahvuuksiaan ja etsimään työhönsä lisää motivoivia tekijöitä.

Työntekijöille annetaankin entistä enemmän vapautta oman työnsä organisoimiseen. Vapauden mukana työntekijöille tulee myös vastuu – joka toisinaan saattaa unohtua. Työntekijän velvollisuus on puuttua epäkohtiin, etsiä proaktiivisesti ratkaisuja, viestiä haasteista rakentavasti ja ennen kaikkea tehdä oma työ niin hyvin kuin mahdollista – ja samalla myös auttaa esimiestä tekemään omansa niin hyvin kuin mahdollista.

Esimies ei ole ajatusten lukija

Vaikka toisinaan saatamme itse kokea olevamme taitavia lukemaan toisten ajatuksia, todellisuudessa meistä kukaan ei pääse toisen ihmisen pään sisälle – ei edes esimies. Työntekijän onkin uskallettava vaatia työhönsä niitä asioita, jotka saavat hänestä parhaan esille.

Jos työntekijä kokee työskentelevänsä tehokkaammin esimerkiksi etätöissä, hänen on tuotava se esille. Oli kyse sitten työn kuormittavuudesta, vääränlaisista työskentelyvälineistä tai puutteellisesta opastuksesta, on työntekijän velvollisuus tuoda yhteiseen keskusteluun asiat, joihin hän toivoo muutosta ilmapiirin salakavalan myrkyttämisen sijaan.

Suuret linjat ratkaisevat

Työntekijä on itse oman työnsä ja osaamisalansa asiantuntija, esimies puolestaan on johtamisen asiantuntija. Työntekijältä odotetaankin rohkeutta käyttää ja jakaa omaa asiantuntemustaan sekä tuoda esille niin hyvät ja toimivat asiat kuin epäkohdat ja toimimattomat asiat. Toisinaan työntekijä voi kuitenkin turhautua siihen, että esimies suhtautuu esille tuotuihin epäkohtiin vähätellen tai tyrmää kehitysehdotukset.

Vaikka työntekijältä odotetaan avointa viestintää, johtaja on kuitenkin viime kädessä se, joka päättää suurista linjoista ja asioista, jotka viedään eteenpäin. Työntekijän ammattimaisuus näkyykin siinä, että hän hyväksyy esimiehen – ja johdon – päätökset ja luottaa heidän johtamisasiantuntemukseensa.

Vaikka jokin asia tai esimiehen tekemä päätös voi näyttää epäloogiselta tai epäoikeudenmukaiselta, esimies tekee ratkaisunsa kokonaisuuden huomioon ottaen. Työntekijän onkin ymmärrettävä ja hyväksyttävä se, ettei hän tiedä kaikkea asiaan liittyvää ja tästä syystä esimies saattaa nähdä työpaikan ja sen tilanteet eri tavalla kuin muut.

Toisaalta myös esimiehen on ymmärrettävä ja hyväksyttävä se, että työn paras asiantuntemus on yleensä työntekijällä itsellään. Hyvä johtaja kykenee kuuntelemaan, ottamaan palautetta vastaan ja haluaa myös itse kehittyä. Hän on valmis myöntämään virheensä ja tietämättömyytensä ja työskentelemään etsiäkseen ratkaisuja yhdessä – ja sama pätee työntekijään.

Kohti yhteistä hyvää

Jokapäiväinen kommunikaatio on tärkeää, jotta kaikki osapuolet voivat kehittää omaa toimintaansa, kasvattaa ymmärrystään ja tukea organisaatiota kulkemaan kohti tavoitteitaan. Välillä kannattaakin kysyä itseltään, mitä puhun, miten puhun ja kenelle puhun. Parhaiten onnistutaan, kun työyhteisössä vallitsee luottamuksen ilmapiiri, jossa jokainen voi kertoa mieltään painavista asioista, eikä kenenkään tarvitse arvailla, missä mennään.

Kun tulevaisuudenkuva piirtyy kaikille yhtä selkeänä, voivat niin esimies kuin työntekijät innostaa toinen toisiaan yhteisen vision saavuttamisessa ja keskittyä oman työnsä tekemiseen positiivisin mielin.

Mari Lämsä on HR-asiantuntija, kouluttaja ja kirjailija, joka auttaa ihmisiä kehittämään toimintaansa kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Lämsä on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017). Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi. Lue myös Lämsän aiemmin julkaistut kolumnit Voiko liika ymmärrys olla pahasta? ja Luo oma selviytysmistarinasi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.