Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Nykypäivän kiivastahtisessa maailmassa viisaus voi kuulostaa hieman vanhahtavalta käsitteeltä. Viisautta kuitenkin tarvitaan niin työelämässä toimimisessa kuin ihmiskunnan suurten kysymysten ratkaisemisessa, joissa pelkkä terävä äly eivätkä näppärät ideat riitä.

Viisautta ei ole helppo määritellä. Viisautta on tutkittu ja teoretisoitu, mutta eri koulukunnilla on siitä monenlaisia näkemyksiä. Laaja yhteisymmärrys vallitsee kuitenkin siitä, että viisaus on jotakin hyvää ja tavoittelemisen arvoista, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa, josta voi olla hyötyä ja joka on myös sinänsä arvokasta.

– Viisautta voi lähestyä kolmiulotteisen viisausmallin mukaan. Tämä malli rakentuu kognitiivisesta eli tiedollisesta ulottuvuudesta, reflektiivisestä eli pohtivasta ulottuvuudesta ja myötätuntoisesta ulottuvuudesta. Näitä kaikkia kolmea ulottuvuutta tarvitaan yhtä aikaa, jotta voimme puhua viisaudesta, teologian tohtori ja tutkija Jenni Spännäri kertoo.

Spännäri on tutkinut viisautta, myötätuntoa työelämässä, elämänkokemusta ja elämän merkityksellisyyttä useissa tutkimusprojekteissa. Yhdessä psykologian tohtori Eeva K. Kallion kanssa Spännäri on kirjoittanut kirjan Viisaus – Käyttäjän opas, joka julkaistiin keväällä.

– Viisaus ei ole mikään monoliitti vaan moniulotteinen käsite. Viisaus kuuluu työelämään aivan yhtälailla kuin elämään ylipäätään. Nykypäivänä viisaalle ajattelulle ja viisaille päätöksille on entistä enemmän kysyntää, Spännäri sanoo.

Kun työelämä monimuotoistuu ja toimintaympäristö on yhä hankalammin hallittavissa, tarvitaan tasapainotteluun muutakin kuin tuottavuutta, ketteryyttä ja tehokkuutta.

– Tarvitsemme laajaa kokonaisnäkemystä, pitkän tähtäimen ajattelua ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen eli lyhyesti sanottuna viisautta. Viisaus auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia ja näkemään kokonaiskuvan.

Halu oppia on viisauden alku

Kolmiulotteisen viisausmallin yhtenä kulmakivenä on viisauden kognitiivinen eli tiedollinen ulottuvuus, johon liittyy sekä tietämisen että tiedon rajojen ymmärtäminen ja halu laajentaa osaamistaan.

– Tiedollisessa viisaudessa on kyse ennenkaikkea oppimisesta ja halusta oppia uutta ja vain pieneltä osin osaamisesta. Tiedollinen ulottuvuus saa meidät tuntemaan nöyryyttä ja kiinnostusta työelämän monimutkaisten kysymysten edessä.

Tiedolliseen viisauteen liittyy myös psykologian professori Carol Dweckin teoria kasvun ajattelutavasta ja muuttumattomuuden ajattelutavasta. Muuttumattomuuden ajattelutapa korostaa lahjakkuuksia tai lahjattomuuksia, jotka pysyvät muuttumattomana. Kasvun ajattelutapa taasen näkee ihmisen alati oppivana ja kehittyvänä henkilönä.

– Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja oppimiseen. Kasvun ajattelutapa helpottaa epämukavuusalueelle astumista, vapauttaa luovuutta ja vahvistaa tervettä itsensä arvostusta.

Tiedolliseen viisauteen kuuluu myös se, että tunnistamme jo olemassa olevat taitomme.  Kun tiedämme, mitä jo tiedämme ja osaamme, tiedämme myös, mitä kohti suunnata.

– Tämä ei kuitenkaan ole ihan yksioikoista, sillä saatamme luulla tietävämme kaiken jostain asiasta tai hallitsevamme täysin jonkin toimintatavan, vaikka meillä todellisuudessa olisi opittavaa myös näiltä alueilta. Viisauteen kuulukin myös älyllinen nöyryys eli ymmärrys siitä, että on mahdollisesti väärässä tai tietää, ettei tiedä, Spännäri huomauttaa.

Nykytyöelämässä tarvitaan yhä eriytyneempää osaamista. Toisaalta pelkän kapea-alaisen substanssitiedon omaksumisen sijaan on viisasta pyrkiä hahmottamaan asioita yhä kokonaisvaltaisemmin ja laajemmalta tietopohjalta.

– Vain laajemman ymmärryksen avulla pystymme tekemään viisaita päätöksiä, jotka hyödyttävät kaikkia.

Pohtiminen avaa näkökulmia

Kolmiulotteisen viisausmallin toisena kulmakivenä on viisauden reflektiivinen eli pohtiva ulottuvuus. Tämä ulottuvuus painottaa asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien tarkastelua eri näkökulmista.

– Työelämässä pohdiskelua ei juuri harrasteta. Ennemminkin mennään ja tehdään. Jos kuitenkin vain kaahaamme eteenpäin emmekä pysähdy pohtimaan, mitä tuli tehdyksi, miten asian voisi tehdä paremmin tai missä meni vikaan, emme opi mitään. Juuri pohtimalla kasvatamme viisauttamme ja osaamistietopääomaamme, Spännäri sanoo.

Pohdinta vaatii aikaa. Parhaat innovaatiot ja syvimmät pohdinnat eivät synny samalla, kun kirjoittaa sähköposteja. Jos aikoo ottaa vakavasti reflektion hyödyt työssä, sille on myös varattava aikaa.

– Reflektio kannattaa ottaa osaksi työviikkoa ja varata sille päivittäin vaikkapa 15 minuuttia. Reflektoinnin voi sijoittaa myös jokaisen työviikon alkuun tai loppuun. Viikon alussa tehtynä siitä tulee työsuunnitelma ja viikon lopussa tehtynä se taas saa huomaamaan, mitä kaikkea on saanut aikaan.

Organisaatiossa reflektointi voi tarkoittaa Spännärin mukaan myös yhteispohdintaa. Kun kokoonnutaan yhteen, on syytä kiinnittää huomiota siihen, mistä puhutaan. Puhutaanko vain siitä, miten jonkin asia saadaan suoritettua vai puhutaanko siitä, mihin ylipäätään ollaan menossa.

– On myös tärkeä huomata, ketä tällaisessa keskustelussa kuullaan. Pohdinta ei nimittäin ole sitä, että yksi kertoo ja muut kuuntelevat, Spännäri muistuttaa.

Pohtivaan työhön kuuluu myös viisaus nähdä asiat monista eri näkökulmista. Kyky vaihtaa näkökulmaa ja avoimuus ovat keskeisiä monissa viisauden määritelmissä.

– Toisenlaisen näkökulman ottaminen antaa meille uutta tietoa tilanteesta ja toimintamahdollisuuksista, vaikka näkökulma ei edes olisi oikea. Näkökulman vaihtaminen voi tarkoittaa myös fokuksen vaihtamista negatiivisesta positiiviseen, mikä voi luoda aivan uudenlaisia mahdollisuuksia yhdessä toimimiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.

Työssä tarvitaan myötätuntoa

Myötätuntoa ei ole totuttu yhdistämään työelämään. Yleisesti ajatellaan, että työssä pitää saada aikaan tiettyjä suoritteita tai tuotteita ja keskitytään varsin yksioikoisesti vain viisauden tiedolliseen osa-alueeseen.

– Tutkimusten mukaan myötätunnosta on tavoitteellisessa toiminnassa hyötyä. Myötätunto on usein se voima, joka saa meidät ponnistelemaan tavoitteiden eteen. Haluamme tuoda hyvää maailmaan ja omalle lähipiirillemme. Myötätuntoiset työyhteisöt ovat pitkällä tähtäimellä erityisen tuottavia, toimivia ja puoleensavetäviä, Spännäri sanoo.

Myötätunto on tiedostamista, tuntemista ja toimintaa. Tämä erottaa empatian ja myötätunnon, sillä myötätunto on aina myös tekoja.

– Teot voivat olla pieniä kohtaamisia ja rinnalla kulkemisen mikrohetkiä. Teko voi olla vain rohkaiseva katse tai pieni ele, joka kannattelee arjen keskellä.

Oleellinen osa myötätuntoa ovat tunnetaidot. Taitojen ytimessä on se, että pystymme tunnistamaan ja nimeämään omia sekä muiden tunteita ja toimimaan rakentavasti.

– Tähän liittyy esimerkiksi impulssikontrolli, joka tarkoittaa, että jos suututtaa, niin emme sano rumasti, mutta emme myöskään selitä tunnetta pois. Sen sijaan voimme miettiä, mihin suuttuminen liittyi, mikä on omaa tulkintaa, mikä omia tunteita.

Tutkimuksissa on havaittu, että kun myötätuntotaitoja opeteltiin organisaatioissa, niin myös viisaus kasvoi työyhteisöissä.

– Myötätuntotaitojen ja tunnetaitojen kasvattaminen ei lisännyt pelkästään viisauden myötätuntoista ulottuvuutta vaan kaikkia viisauden ulottuvuuksia, Spännäri toteaa.

Viisautta lisäävät voimavarat

Meillä jokaisella on oma elämänhistoriamme ja kokemuksemme, mutta miten kääntää ne viisaudeksi? Yksi malli viisauden kartuttamiseen on itävaltalaisen professorin Judith Glückin luoma MORE-viisausmalli. Sen mukaan tarvitsemme viisastuaksemme neljää voimavaraa: elämänhallintaa (sence of mastery), avoimuutta (openness), pohdintaa (reflectivity) ja tunnetaitoja (emotion control).

– Nämä voimavarat vaikuttavat siihen, millaisia tapahtumia elämänpolullemme osuu, miten koemme ne ja mitä niistä opimme. Voimavarat määrittävät myös sen, miten pärjäämme vaikeissa tilanteissa ja miten käsittelemme niitä. Tämä kaikki taas vaikuttaa siihen, miten viisaiksi kehitymme, Spännäri sanoo.

Elämänhallinta ei tarkoita vain kykyä maksaa laskuja ja äänestää vaaleissa, vaan uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Jokainen pystyy vaikuttamaan johonkin asiaan elämässään.

– Yksilönä kannattaisi kiinnittää huomiota niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Organisaatiotasolla taasen kannattaisi pyrkiä vahvistamaan työntekijöiden elämänhallinnan tunnetta työpaikalla lisäämällä konkreettisesti ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, Spännäri ehdottaa.

Avoimuus tarkoittaa sitä, että olemme kiinnostuneita uusista asioista ja ajatuksista. Tämä johtaa siihen, että olemme ymmärtäväisiä myös eri lailla ajattelevia kohtaan ja suhtaudumme muihin arvostavalla kiinnostuksella.

– Avoimuus ei tarkoita sitä, että toisenlaisia toimintatapoja käyttäviä ihmisiä saa haukkua vaikkapa sillä perusteella, että on räiskyvä ihminen. Avoimuuteen kuuluu erilaisuuden arvostus.

Pohdinta on kolmas voimavara, joka on oleellinen viisauden kehittymiselle. Siihen kuuluu halu ymmärtää niin monimutkaisia kysymyksiä kuin muita ihmisiä ja itseä sekä kyky katsoa asioita eri näkökulmista.

– Kun pohtii asioita, saattaa sen tuloksena syntyä odottamattomia ajatuksia, mikä onkin pohdinnan tarkoitus. Silloin voi saada asioihin uusia näkökulmia, jotka voivat olla yllättäviä, Spännäri sanoo.

Tunnetaitoihin liittyvät sekä tunneherkkyys että tunneilmaisun säätely. Taitojen ytimessä on halukkuus tarkastella omia ja toisten tunteita avoimesti ja arvostavasti.

– Tunnetaidot auttavat luomaan yhteyksiä toisiin ihmisiin. Lisäksi tunnetaidot sitovat toisiinsa muut voimavarat eli elämänhallinnan tunteen kehittymisen, avoimuuden kasvamisen ja reflektoinnin.

Jokainen voi opetella käyttämään viisautta omassa elämässä, joka päivä aina vähän paremmin.

– Oleellinen kysymys kuuluu, haluatko viisastua? Jos haluat, olet jo pitkällä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.