Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tein kotonani syyssiivousta tyhjentäen ja järjestäen kesäloman päätteeksi kaappeja ja hyllyjä. Tuskailin kirjojen, varsinkin keittokirjojen suurta määrää. Ongelmana ei ollut se, että keittokirjat ovat jo hieman nostalginen jäänne ajasta ennen nettiä ja sen rajattomia reseptitaivaita.

Pysähdyin toden teolla miettimään kirjojen olemassaoloa sen vuoksi, että ruoanlaitto ei ole minulle merkittävä asia tai intohimo. En haaveile keittokirjojen ääressä tulevista kulinaarisista onnenhetkistä. Isoa osaa kirjoista en ole edes koskaan avannut. Miksi siis rakennan värikkäällä ja laajalla keittokirjakokoelmalla illuusiota auvoisesta emännästä, joka kestittää ystäviä ja perhettään vaihtelevin ja maistuvin herkuin? Totesin, että prioriteettilistallani ei tästä eteenpäinkään lue: ”Tahdon erinomaiseksi ruoanlaittajaksi” ja laitoin kirjat kierrätykseen.

Arkinen reality check helpotti oloani välittömästi. Rehellisyys kiistattoman tosiasian edessä vapautti energiaa uudelle ja ryhdyin miettimään perheemme ruokapolitiikkaa uusista, ehkä hieman realistisimmista lähtökohdista käsin, ilman turhia illuusioita.

Valmennuskeskustelu tarkistuspisteenä

Työyhteisöjen valmennuskeskusteluissa kohdataan yhdessä mennyt, nykyhetki ja tuleva. Peräpeiliin on helppo katsoa tulosten kautta. Siihen merkittävästi tärkeämpään, eli tulevaan, päästään suunnitelmilla, joita tehdään tässä hetkessä. Jos tuloskortti ei kuukaudesta toiseen vastaa toivottua ja valmennettava toteaa realiteeteista huolimatta olevansa huippumyyjä, faktantarkistuksen aloittaa yleensä ensin esimies. Johdon toimet, tavoitteiden realistisuus ja onnistumiselle luodut puitteet käydään kriittisesti läpi.

Reality check kuuluu myös valmennettavan agendalle. Haastavissa tilanteissa jokaisen tulisi tutkiskella suoritustaan ja käydä keskustelua itsensä kanssa siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Ohjaako tekemiseni minua siihen suoritukseen, mihin haluan yltää ja mitä minulta odotetaan?

Oppiminen ei lopu koskaan

Keskeneräisyyden tunnistaminen on oppimisen alku. Jokaisella meistä on mahdollisuus kehittyä ihan koko ajan ja oppiminen ei onneksi lopu koskaan. Hyviin työyhteisötaitoihin kuuluu muun muassa se, että kehitetään omaan tehtävään vaadittavaa osaamista. Se, mikä kantoi hedelmää aikaisemmin, ei ehkä tässä toimintaympäristössä tuokaan onnistumisia. Aktiivisuuden ja uudelle myönteisen asenteen ylläpitäminen kaikessa tekemisessä on avain omaan menestykseen ja tukee yhteisiä onnistumisia.

Joskus elämän merkittävät osa-alueet tukeutuvat “dress for the job you want, not for the job you have” -filosofiaan ja arki alkaa muotoutua peiliksi mielikuvistamme, eikä reflektoi todellisuutta. Puheista ei kuitenkaan tule tekoja ja todellisuutta ellei niitä varta vasten viedä teoiksi. Jotta et lankea tähän ansaan, pysähdy hetkeksi ja tutkiskele elämääsi: mitkä ovat prioriteettejasi, vastaavatko puheesi tekojasi, kuljettavatko asettamasi askelmerkit sinua siihen suuntaan, mihin haluat mennä? Jos ristiriitoja löytyy liiaksi, tulisi joko tavoitteita tai vastavuoroisesti tekoja miettiä uudelleen. Itsensä voi ja saa lempeästi ja hyväksyvästi joskus palauttaa maanpinnalle.

Kaisa Alamäki on tehnyt pitkän uran rahoitusalalla Saksassa ja työskentelee tällä hetkellä varallisuudenhoidon myynninjohtajana Nooa Säästöpankissa. Iloa Alamäelle tuottaa myynnin valmentaminen ja se, että jokainen päivä tuo eteen mahdollisuuden kehittyä ja oppia jotain uutta.

Lue myös Alamäen aiemmin kirjoittamat kolumnit Intohimoa – sopivassa määrin ja Onnistunut työelämäkohtaaminen.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.