Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Katja Kokko on ratkaisukeskeinen työnohjaaja sekä ura- ja työhyvinvointivalmentaja, jonka tie valmentajaksi ja konsultiksi ei ollut itsestäänselvä. Vaativissa HR-tehtävissä aiemmin toiminut Kokko ehti uupua työssään, käydä läpi selkäleikkauksen ja kokea pitkän toipumisprosessin ennen kuin löysi tasapainon ja oman juttunsa.

Kauppatieteiden maisteriksi opiskelleen Katja Kokon työuran alku oli vauhdikas. Heti valmistuttuaan keväällä 1997 Kokko meni töihin nuoreen, IT-alan tukkuriliike CHS Electronics Finland Osakeyhtiöön, joka oli kovassa kasvussa.

– Aloitin Account Manager -nimikkeellä ja hoidin asiakassuhteita suurasiakastiimissä. Olin kuitenkin kiinnostunut HR-tehtävistä ja pääsin vuonna 1999 henkilöstöpäälliköksi, kun yritykseen tarvittiin kokoaikaista HR-henkilöä. Siinä vaiheessa henkilöstöä oli jo reippaat sata henkeä, Katja Kokko muistelee.

Vuonna 2000 firman nimeksi vaihtui GNT Finland ja kasvukiidossa olevaan firmaan tarvittiin jatkuvasti lisää ihmisiä. Kokon aika kului uusia osaajia rekrytoidessa, sidosryhmäsuhteita hoitaessa ja HR-prosesseja kehittäessä. Kokko kävi myös Ruotsissa ja Puolassa rekrytoimassa ihmisiä paikallisiin toimistoihin niiden perustamisvaiheessa.

– Työni oli hyvin monipuolista ja hoidin samaan aikaan myös yrityksen omistajien toisen yritysryppään henkilöstötehtäviä. Olin todella sitoutunut työhöni. Vuonna 2008 tapahtui kuitenkin isoja muutoksia, kun sveitsiläinen ALSO osti GNT Finlandin. Meistä tuli osa pörssissä noteerattua yritystä, jolloin vaatimukset entisestään lisääntyivät, Kokko kertoo.

Samana vuonna Kokko nimitettiin henkilöstöjohtajaksi ja vastuut kasvoivat. Yritys laajentui ja kansainvälistyi. Kasvun ja omistajavaihdoksen myötä yritykselle alkoi tulla myös toisenlaisia tarpeita.

– Sitten alkoivat sopeutukset, jotka olivat minulle kova pala. Siihen asti olin työskennellyt kasvavassa yrityksessä ja jouduin ensimmäistä kertaa toden teolla kokemaan HR-työn karumman puolen. Jo aiemmin oli tapahtunut henkilömuutoksia ja esimiesvaihdoksia. Aloin uupua ja jouduin sairauslomalle, Kokko kertoo.

Uupumus johtaa luopumiseen

Toistakymmentä vuotta kestäneen uransa ajan Kokko oli ollut intensiivisesti mukana firman kehitystyössä. Kokolla oli kuitenkin kotona pienet lapset, joista toisella oli jatkuva korvatulehduskierre. Aviopuoliso puolestaan joutui työnsä puolesta matkustamaan. Kokko oli itse jatkuvassa poskiontelotulehduskierteessä, josta ei päässyt eroon. Kaiken lisäksi Kokon rauta-arvot olivat selittämättömästi alentuneet, koska hänelle oli puhjennut keliakia, joka jäi tunnistamatta ja hoitamatta.

– Olin rankasti uupunut. Kehoni huusi kaikin tavoin, että se tarvitsi jotain muuta. Eräänä päivänä ollessani sairauslomalla, tajusin, etten voi palata takaisin työpaikkaani. Mitään muutoksia parempaan ei ollut näköpiirissä, Kokko toteaa.

Kokko jätti yrityksen vuonna 2011. Hän koki luopumisen vaikeana, sillä hän oli rakentanut antaumuksella firman HR-toimintaa alusta alkaen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut. Kokko ymmärsi, että hänen oli levättävä.

– Keskityin omaan toipumiseeni ja perheeseeni. Uusia asioita alkoi tulla elämääni. Olin jo vuotta aiemmin aloittanut kaksivuotiset työnohjaajaopinnot ja vuonna 2011 perustin oman yritykseni HR Wellin. Tein HR-konsultointia, rekrytointia ja autoin PK-yrityksiä HR-asioissa. Tein töitä kuitenkin pienellä volyymillä, Kokko tarkentaa.

Vuonna 2014 Kokko alkoi työskennellä miehensä omistamassa Eastbound-yrityksessä HR-konsulttina. Samalla hän suoritti hyvinvointivalmentajan tutkinnon Tampereen yliopistossa.

– Tämän jälkeen työskentelin Johdon työnohjaajat ry:n projektissa vajaan vuoden. Mutta sitten selkäni alkoi pahasti reistailla ja lopulta jouduin vuonna 2018 selkäleikkaukseen, josta toipuminen oli hidasta.

Oman kehon parantaminen vei aikaa ja energiaa. Pikkuhiljaa Kokko alkoi tehdä yhteistyötä Risto Havusen ja Hippocampus-verkoston kanssa. Verkoston sivuille Kokko kirjoitti blogeja.

– Jouduin kieltäytymään monista tarjotuista töistä terveyteni vuoksi, mutta kirjoittaminen oli uusi aluevaltaus, jota sain kehittää. Kun yksi ovi menee kiinni, niin toinen aukeaa.

Uusi alku

Viime vuoden lopulla Kokko oli viimein kuntoutunut selkäleikkauksesta ja alkoi varovasti suunnitella tulevaisuuttaan. Käytyään leikkauksen jälkeen uravalmennuksessa Katja Noponen Oy:ssä, häntä yllättäen pyydettiin yritykseen uravalmentajaksi.

– Aloitin maaliskuussa. Työni on todella antoisaa ja saan käyttää monia osaamisalueitani. Taustani ja herkkyyteni ovat kääntyneet vahvuuksiksi, joita voin käyttää työssäni. Saan auttaa ja valmentaa eri vaiheissa olevia ihmisiä, kuten esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat itselleen sopimattomissa tehtävissä, kipeinä tai irtisanomisuhan alla, Kokko kertoo.

Moni muukin asia on loksahdellut paikoilleen. Lapset ovat jo isoja ja mieskään ei enää joudu jatkuvasti matkustamaan. Elämä on rauhallisempaa ja kokonaisuus paremmin hallinnassa.

– Tulin Katja Noposelle kiinnostavaan aikaan, sillä firma on hyvässä kasvussa. Nyt osaan kuitenkin suhtautua kasvuun vähän eri lailla kuin nuorempana ja asettaa paremmin omat rajani. Tunnen olevani omalla alueellani ja pystyn säätelemään työn tekemisen tapaa itselleni sopivaksi.

Kokko iloitsee myös siitä, että hänellä on ympärillään työyhteisö täynnä kokeneita valmentajia, joilta voi kysyä neuvoa ja tukea.

– Tässä työssä oppiminen on loputonta, eikä valmentaja ole koskaan valmis. Valmennustyössäni pidän eniten siitä, että saan kuunnella ihmisten tarinoita ja pohtia, mistä osaaminen muodostuu ja miten terveydentila, kokemusmaailma ja persoonallisuus vaikuttavat siihen.

Kevät on kulunut pääasiassa etätöissä, mutta välillä Kokko on käynyt yrityksen Tampereen toimistolla ja tavannut valmennettavia myös kasvokkain.

– Meitä on täällä Tampereella vain neljä ja jokaisella on omat työhuoneet, joten olemme voineet työskennellä turvallisesti virusajasta huolimatta. Olen tehnyt myös joillekin omille asiakkailleni työnohjausta, mutta nämä ohjaukset olen usein hoitanut metsälenkillä, mistä ohjattavat ovat tykänneet kovasti.

Hyvinvointi ennen kaikkea

Kokon käsitys menestyksestä on muuttunut vuosien varrella. Nuorempana huippuhetkiä olivat jatkuvat uudet haasteet ja komeat positiot, nyt tärkeintä on terveys ja palautuminen.

– Kaikenlaiset tittelit ja ulkoiset asiat ovat toisarvoisia, vaikka niillä onkin paikkansa. Nyt oma terveys ja työn sisältö ovat etusijalla. Työn huippuhetkiä ovat yhteiset onnistumiset, hetket, jolloin valmennettava oivaltaa jotain tai on pystynyt auttamaan tätä jollain tavalla eteenpäin, Kokko toteaa.

Omaa hyvinvointiaan Kokko hoitaa nukkumalla riittävästi, treenaamalla pilatesta ja käymällä kesäisin aamu-uinneilla. Luonto on Kokolle tärkeä ja hän nauttii niin metsässä kävelystä kuin veneilystäkin.

– Käymme puolisoni kanssa veneilemässä, mistä molemmat tykkäämme. Käyn myös melomassa. Luonto ja vesi ovat hyvä yhdistelmä, joka auttaa palautumaan.

Vapaa-ajallaan Kokko tapaa mielellään ystäviään, sillä ystävyyssuhteet ovat hänelle merkityksellisiä. Vapaa-aikaan kuuluu myös lukeminen sekä kirjoittaminen, josta on viime vuosina tullut Kokolle yhä tärkeämpää.

– Haluan kehittyä kirjoittajana. Ehkä jossain vaiheessa kirjoitan vielä kirjan. Idea minulla kyllä on, mutta se on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Kirjan aika on joskus kauempana tulevaisuudessa.

Kokko sanoo oppineensa rennommaksi viime vuosien aikana, mutta myöntää elämän olevan jatkuvaa tasapainottelua ja elinikäistä opettelua.

– Teen nykyään rajauksia, että ei kaikkea koko ajan eikä kaikkien kanssa. Omien rajojen pitäminen vaatii minua tiedostamaan, mitä aidosti tarvitsen ja keiden seurassa koen oloni hyväksi.

Työssään Kokko kuuntelee tarkoin kehoaan, ettei innostus vie täysin mennessään. Hän työskentelee osa-aikaisena Noposella.

– Tunnustelen vielä tilannetta ja etenen maltilla, vaikkakin korkealla intensiteetillä. Terveys on kuitenkin niin kallisarvoinen asia, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.