WORK GOES HAPPY

Mainos
TEKSTI JA KUVA JYRI KANSIKAS | 26.8.2020 | KOLLEGA.FI
Haussa nuori, kansain­välisesti kokenut, korkea­koulutettu huippu­tyyppi

Haetaan nuorta moniosaajaa, jolla on pitkä kokemus kansainvälisiltä markkinoilta. Kielivaatimuksina suomi, ruotsi, kiina, venäjä ranska, puola, italia ja siansaksa. Näköalapaikkamme edellyttää tohtorintutkintoja vähintään taloustieteistä, ydinfysiikasta, kosmologiasta ja filosofiasta. Oletko juuri sinä hakemamme huipputyyppi?

Jyri Kansikas on Work goes happy Oy:n toimitusjohtaja.

Kun puhutaan ikäsyrjinnästä, se liittyy yleensä vanhempiin ikäluokkiin. Ikäsyrjintää koskee kuitenkin myös nuorempaa ikäluokkaa, joilta vaaditaan niin rutkasti kokemusta, että heidän olisi pitänyt ala-asteen sijaan aloittaa työt suoraan sieltä ”näköalapaikalta”.

Onneksi yllämainitun kaltaisia työpaikkailmoituksia näkee yhä harvemmin ja rekrytointi on kehittynyt, mutta rakenteissa on silti vielä paljon vanhaa kitkaa ja suppilomaisia ajatusmalleja ideaalisista työntekijöistä. Jo rekrytointi-ilmoituksista lähtien seulotaan hakijoita sellaisella haravalla, että jäljelle jäävä ikäluokka on hyvin suppea. Jos haastatteluun pääsee, on kokeneimmilla usein vähän liikaa kokemusta ja osaamista siinä missä nuoremmilla sitä on vähän liian vähän.

Ikävä kyllä, joskus iäkkäämpiä työntekijöitä suorastaan työnnetään osastoille pöly ja välinpitämättömyys. Siellä aikansa osin jopa toimettomina olleita onkin sitten helpompi siirtää kokonaan talosta pois.

Lainsäädäntö puheiden mukaiseksi

On suorastaan hämmentävää, että lainsäädäntömme sysää riskit iäkkäämpien työntekijöiden mahdollisista varhaiseläkkeistä ja sen kuluista suoraan viimeisen työnantajan syliin. Tämä pahentaa omalta osaltaan konkareitten jo muutenkin vaikeata tilannetta. On turha pitää kauniita puheita siitä, miten halutaan pitää kaikki mukana työelämässä, jos lakeja ei säädetä puheiden mukaiseksi.

Väitteet työtehon ja nopeuden taantumasta iän karttuessa ovat omasta mielestäni aikamoista höttöä, varsinkin jos puhutaan tietotyöstä. Fyysisen työn kohdalla tämä pitää usein paikkansa. Kokemus karsii tekemisestä turhat oksat pois ja kyky keskittyä olennaiseen korvaa – ja monesti myös päihittää – nopeuden puutteet. Nyt kaavailtu eläkeputkien poisto ilman muita muutoksia lainsäädännössä uhkaa sysätä monen konkarin entistä pahempaan ahdinkoon.

Mutta ei nuorillakaan helppoa ole. On sangen vaikeaa pidentää työuria, jos rekrytointi kohdistuu vain 30 – 40-vuotiaisiin. On myös outoa, että juuri heitä, joilla on muutenkin hektiset ruuhkavuodet, pyritään kuormittamaan eniten myös työelämässä. Tätä menoa työurien pituus kaventuu vaivaiseen kymmeneen vuoteen, jossa pyritään puristamaan kolme-neljäkymmppisiltä kaikki mehut pois. Väitän, että moni loppuun palaminenkin on tämän oravanpyörän tulos.

Niin nuorilla kuin kokeneimmilla olisi paljon enemmän aikaa panostaa työhönsä. Maailmassa, jossa ongelmat ovat entistä monisyisempiä ja jossa niitä ratkaistaan entistä enemmän yli toimialojen, tarvittaisiin nimenomaan nuoria kyseenalaistajia ja kokeneempia konkareita, jotka näkevät ison kuvan.

Erilaisia näkemyksiä tarvitaan

Mitä monimutkaisemmiksi ja pirullisemmiksi ongelmat muuttuvat, sitä enemmän tarvitaan erilaisia näkemyksiä. Monimuotoisuutta viljellään puheissa paljon, mutta paikalleen jääneet asenteet sullovat työntekijöitä ja hakijoita edelleen samaan suppiloon. Kokelas ja konkari -aisaparit voisivat olla työelämässä suurenmoinen voimavara nyt ja tulevaisuudessa.

Itse olen saanut ihailla työssäni niin nuoria, jotka osaavat oikealla tavalla kyseenalaistaa omia ajatuksiani, kuin iäkkäämpiä, joiden syvä ymmärrys ja kokemus tekevät kerta toisensa jälkeen minuun vaikutuksen.

Moni näkee ongelmana sen, että nuoret eivät enää kumartele kuvia. Itse näen sen suurena mahdollisuutena, joka ei ole vielä otettu riittävästi hyötykäyttöön. Miksi-kysymys kun on kehityksen kannalta se kaikkein tärkein kysymys työelämässäkin. Väitän, että moni meistä varttuneimmistakin nuorista on päässyt irti hymistelyn kulttuurista – juuri tuon kysymyksen esittämisen kautta.

Näen myös suurta ja käyttämätöntä potentiaalia todella monissa konkareissa. Usea heistä on löytänyt oman syvällisen ja aidon intohimon työhönsä siirtymällä yrittäjäksi. Heidän missiotaan auttaa eittämättä se, että monella on jo jonkin verran taloudellista omavaraisuutta, mikä mahdollistaa tekemisen fokusoinnin juuri siihen, missä he pääsevät kukoistamaan.

Nuoremmilla sen sijaan on voimanaan rohkeus heittäytyä, sillä elämä on vielä pitkälti edessä ja muutama huti ei välttämättä ole niin kuormittavaa, kuin se voisi olla ruuhkavuosia elävälle asuntovelkaiselle, jolla on vastuu itsensä lisäksi myös jälkikasvusta.

Tiedän, että on silkkaa utopiaa haaveilla työelämästä, jossa jokainen pääsisi kukoistamaan omien vahvuuksiensa kautta. Paljon olisi kuitenkin tehtävissä. Tuottavuuskin nousisi monta pykälää, jos lopettaisimme ihmisten sullomisen yhteen muottiin. One size fits all -ajattelu kun ei toimi työelämässäkään.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Spontaanit kohtaamiset ovat luovuuden siitepölyä ja Näköalattomuus näivettää nykyhetkeä enemmän.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.

  1. Ritva kommentoi 28.8.2020 klo 09.00
    Hyvin kirjoitettu ja niin totta, niin totta! Ikäsyrjintää on paljon. Lukekaapa vaikka Sirpa Pääkkösen tänä vuonna ilmestynyt kirja Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä. Kirja on korutonta kerrontaa nykypäivän työelämästä. Ihmeenä pidän, että Suomella on varaa syrjiä nuoria ja ikääntyneitä naisia tällä tavalla. Nuorilla on paljon uusia kykyjä, mutta ikääntyneillä on taas laaja-alaista osaamista, jolla vältetään hutiloinnit ja virheet. Tuottavuus kasvaa, kun asiat tehdään kerralla oikein eikä niitä tarvitse korjailla jälkikäteen.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)