Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihminen on huomattavasti vähemmän rationaalinen olento kuin luulee olevansa. Emotionaalinen puolemme vaikuttaa huomaamattamme ajatteluumme, päätöksentekoomme ja sosiaaliseen toimintaamme – kenties enemmän kuin ymmärrämmekään. Joskus on toki tarkoituksenmukaista pyrkiä minimoimaan sentimentaalinen asioihin reagoiminen, mutta usein se ei ole järkevää, tehokasta eikä edes mahdollista. Kyky ymmärtää ja käsitellä tunteita on olennainen osa optimaalisella tavalla operoivan yksilön ja yhteisön toimintaa. Tunnetaidoiltaan köyhä yksilö ja yhteisö on kuin neglect-oireista kärsivä, jolta jää puolet ympäröivästä maailmasta havaitsematta.

Tunnetaitojen puute voi johtaa siihen, että jotain olennaista, tunnetasolla tapahtuvaa väreilyä jää havaitsematta ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja silloin usein päädytään operoimaan vain puolitotuuksien varassa. Kommunikoidessamme välitämme ja vastaanotamme tiedon lisäksi usein myös tunteita, arvoja ja arvostuksia. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, vastaanottaminen ja rakentava ilmaisu ovat kaiken inhimillisen ja sosiaalisen toiminnan perustavanlaatuinen elementti. Miksi siis jättäisimme tämän huomioimatta työelämässä?

Tunteet eivät kuulu työelämään ja muita valheita

Tunteet kuuluvat työelämään, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ihminen ei pysty työpaikkansa ovella jättämään tunteita ulkopuolelle odottamaan työpäivän päättymistä – ne tulevat mukaan ihan vääjäämättä, halusimmepa tai emme. Toisinaan työnteko tuottaa iloa, toisinaan se vihastuttaa. Samoin on kollegoiden, asiakkaiden, esimiesten ja alaisten laita. Tunteita saa syntyä myös työpaikalla. Eri asia on, miten niiden antaa vaikuttaa omaan käytökseen ja miten tunteita ilmaistaan.

Jokainen aikuinen on vastuussa omasta käytöksestään ja työelämässä jokaiselta edellytetään ammatillista ja rakentavaa käytöstä suhteessa työnantajan asettamiin tavoitteisiin ja työn perustehtävään, mutta myös suhteessa kollegoihin ja työyhteisöön. Kuten työpsykologi Antti Aro on sanonut: ”Kukaan ei ole niin hullu, ettei hänen voitaisi edellyttää käyttäytyvän asiallisesti”.

Usein tunteet toimivat myös viesteinä ja signaaleina jostain, mitä emme täysin vielä osaa edes sanoittaa ääneen. Melko tyypillistä on esimerkiksi se, että työyhteisöissä ongelmat saavat ilmiasunsa konflikteina, sitoutumattomuutena tai ilmapiiriongelmina, vaikka juurisyyt ovat rakenteellisia. Usein tunneilmastossa tapahtuvat muutokset kuitenkin jo kertovat pinnan alla kytevistä ongelmista työyhteisöissä. Tunteet aiheuttavat työyhteisöissä eripuraa, motivaatiopulaa ja tehottomuutta, mutta parhaimmillaan ne ovat motivaation ja tehokkuuden lähteitä. Tunteet ovat ihmisten bensiiniä – ne saavat meidät liikkeelle.

Mitä meidän tulisi ymmärtää tunteista?

Kun psykologit ja käyttäytymistieteilijät ovat tutkineet maailmanlaajuisesti ihmisten tunnereaktioita ja niiden ilmaisua, on löydetty kuusi universaalia perustunnetta: ilo, suru, viha, yllätys, pelko ja inho. Näiden ymmärtämisellä pääsee jo pitkälle – mutta ei ihan perille asti, sillä näiden perustunteiden alle kätkeytyy satoja erilaisia tunteita ja tunnereaktioita.

Tunteiden kategorisoinnin lisäksi niitä on syytä opetella tarkastelemaan muutamien eri kriteerien avulla: Tyypillisesti tunteita tarkastellaan niiden valenssin eli tunnesävyn (positiivinen – negatiivinen) ja niiden intensiteetin (korkea virittyneisyys – matala virittyneisyys) mukaan. Lisäksi eroa on myös sillä, puhutaanko ohimenevistä tuntemuksista (emootiot) vai pysyvämmästä mielialasta (mood).

Psykologi Jarkko Rantasen mukaan tunteita työelämässä voidaan tarkastella kolmella tasolla:

1. Omien tunteiden johtamisen tasolla: Miten tunnistat, käsittelet ja ilmaiset omat tunteesi?
2. Muiden tunteiden käsittelyn tasolla: Miten kohtaat, käsittelet ja herättelet tunteita jokapäiväisissä kohtaamisissa?
3. Organisaation tunneilmaston johtamisen tasolla: Miten työyhteisössä johdetaan tietynlaisen kulttuurinomaisen tunneilmaston syntymistä ja ylläpitämistä?

Tunteet työntekoa tukemassa

Työelämässä on havaittavissa ilmiö, jonka mukaan silloin, kun yhteiskunnallinen tilanne on rauhallinen ja seesteinen, korostuvat usein pehmeät ja ”feminiiniset” arvot, ja silloin, kun ajat ovat haastavammat, korostuvat kovat ja ”maskuliiniset” arvot. Olemme saaneet pitkään elää yhteiskunnallisesti vakaata aikaa, mikä selittää osittain myös sitä, miksi johtamispuheessa ja työelämässä on ollut tilaa pehmeille arvoille – ja hyvä niin. Pehmeät asiat eivät kuitenkaan ole pelkästään pehmeitä, kuten jokainen, joka ymmärtää jotain inhimillisen tehokkuuden lainalaisuuksista, tietää.

Suomalainen ja skandinaavinen työelämä näyttää monella tapaa mallia myös muulle maailmalle. Lisääntynyt ymmärrys tunteista ja niiden vaikutuksista tekee hyvää työelämän kehittymiselle entistä inhimillisemmäksi – ja samalla tehokkaammaksi. Hyvä ohjenuora tunneterveelle työelämälle voisi olla Mikko Kuitusen ajatus siitä, että ”aamulla ei ketuta tulla töihin”. Se olisi jo hyvä lähtökohta.

Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa työskentelee HRM Partnersilla valmentajana. Lisäksi Sahimaa pitää psykologin yksilövastaanottoa Terveystalolla ja toimii Meaningful Work Finland ry:n toiminnanjohtajana. Lisätietoja Sahimaasta osoitteessa https://www.jaakkosahimaa.fi

Lue myös Sahimaan aiemmin julkaistut kolumnit Kun kriisi iskee ja  Miten mittaat menestystä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.