Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ajatustemme ja hyvinvointimme välinen suhde on kiehtonut minua jo kymmeniä vuosia. Aivojemme toiminta on loputtoman kiinnostava tutkimisen kohde. Erästä alan seminaaria kuunnellessani törmäsin mielenkiintoiseen uuteen tuttavuuteen, Harwardin aivotutkija ja psykiatri Srinivasan Pillayhin. Pillay on laajasti tutkinut luovuutta ja kirjoittanut siitä, miten parhaiten valjastamme aivot käyttöömme.

Tässä kyseisessä seminaarissa Pillay puhui ei-fokusoinnista fokusoinnin sijaan. Sen sijaan että mielessämme paahdamme vääjäämättä kohti tiettyä asettamaamme tavoitetta, meidän kannattaisi suoda itsellemme säännöllisesti ja mahdollisimman paljon niin sanottuja ei-fokusoivia hetkiä maksimoidaksemme tuottavuutemme ja luovuutemme. Pillay on myös päiväunien, musiikin, taiteen ja kaikenlaisen “turhan” puuhastelun vankka kannattaja. Miten riemastuttavaa! Enkä tarkoita tällä sitä, ettei jotain yksinkertaista tehtävää kannattaisi tehdä suoraviivaisesti alta pois, vaan sitä, että kun kyseessä ovat isot projektit ja suuret linjat, ei-fokusointi toimii.

Jos hampaita kiristellen pyrimme kohti jotakin, joka tuntuu lähes mahdottomalta aloittaa, se ei todennäköisesti onnistu. Silloin jo pelkkä tehtävän aktiivinen ajattelu, sen eteen ponnistelu ja yritys tietoisesti keksiä keinoja sen toteuttamiseen on vaikeaa. Pillay puhuu paljon intuition merkityksestä ja siitä, miten hyvät ideat syntyvät. Ideat eivät synny suoraviivaisen toiminnan vaan aivojen tekemän asioiden uudelleen yhdistelemisen tuloksena.

Pillay suosii sellaisten asioiden tekemistä, mikä ei suoraan palvele jotakin tiettyä päämäärää, vaan joka rikastuttaa sieluamme. Jossain kohtaa palaset saattavat loksahtaa tavalla, jota emme ole osanneet kuvitellakaan. Seuraa niinkutsuttu heureka-ilmiö! Pillay suosii poikkeamista liiasta järjestyksestä ja järjestelmällisyydestä luovuuden esiintuomiseksi. Konkreettinen ajattelu on myrkkyä luovuudelle. Se, mitä mielemme kutsuu järkeväksi, voi itse asiassa olla suurin este oman elämämme luovuudelle.

Kolmen tekniikan metodi

Miksi luovuus sitten on tärkeää? Tavoitteeseen tuijottaminen ja siihen pyrkiminen on uuvuttavaa. Emme myöskään löydä sisäistä suuruuttamme, ellemme anna itsellemme työkaluja kukoistaa. Tohtori Pillaylla on kolme erilaista tekniikkaa, joiden avulla voimme edistää arjessa asioiden loksahtelua paikalleen.

1. Värkkäminen
   Kun värkkäämme jotakin, jossa ei tarvitse suoraviivaisesti ajatella, mieli irtoaa mahdollisesta jumista ja siirtyy helpommin asioiden mahdollisuuksiin ja ideoihin. Silloin aivoissa syntyy uusia hermoyhteyksiä ja oivalluksia.

2. Puuhastelu
   Tee jotain uutta, oli se sitten steppaus, maalaus, laulaminen tai jopa haaveilu. Tämä häiritsee ja keskeyttää aivojen reaktiivisen ja tapoihin perustuvan ajattelun, jolloin voit löytyy kokonaan uudentyyppisiä ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

3. Piirtely
   Piirtäminen voi viedä aivosi täysin eri taajuudelle kuin missä ne ovat oppineet toimimaan. Värityskirja ajaa saman asian – ja sehän on ollut kovasti muodissa viime aikoina. Aluksi saattaa olla vaikeaa pysähtyä kaiken kiireen keskellä värittämään kirjaa puuvärillä ja kokea sen olevan hyvä juttu, mutta mieli rauhoittuu siinä samalla vääjäämättä.

Löysin rantein

Sisäisen luovuuteni etsiminen on ollut itselleni pitkä prosessi. Minut on aikanaan kasvatettu siten, että en ajatellut minussa olevan yhtään luovuutta. Kun lakkasin toteuttamasta ulkoa ohjattua tavoitteenasetantaa elämässäni, löysin pikkuhiljaa oman sisäisen lapseni ja luovuuteni aarrearkun.

Tuntuu että tämänhetkisessä ammatissani en muuta teekään kuin olen luova, ainakin suurimman osan aikaa. Se tuo itselle valtavaa sisäistä tyydytystä. Mitä löysemmin rantein otan – silti määrätietoisena pysyen – sitä ihmeellisimpiä asioita tapahtuu.

Huomaan myös toteuttavani varsin usein Pillayn kolmen tekniikan metodiikkaa. Puuhastelen kaikenlaista, mikä minua inspiroi, ja huomaan monesti, kuinka jossain kohtaa kaikki puuhasteluni yhtyvät mitä mielenkiintoisimmaksi kokonaisuudeksi. Nukun päiväunia aina, kun tekee mieli ja haaveilen isosti. Värkkäämisen kategoriaan menee pitkien matkojen ajaminen, kutominen ja vaikkapa kokkaaminen. Ah, mitä ideoita saankaan!

Metsä, joka on suuri intohimoni, tekee ihmiselle samaa. Yhtymäkohta palautumiseen ja aivojen kierrosten laskeutumiseen ja luovuuteen on mielestäni selvä. Jos metsän hyvinvointivaikutukset on kiistattomasti tieteellisesti todistettu, pystyttäisikö seuraavaksi todistamaan, kuinka metsässä oleilu lisää myös luovuutta ja oman elämän ohjaksissa olemisen, sisäisen vapauden sekä kyvykkyyden tunnetta?

Millaisia keinoja sinulla on päästä irti fiksatuista tavoista ja ajatuksista sekä löytää uusia näkökulmia ja yhteyksiä asioiden välillä? Etsi omat keinosi aktivoida luovuutesi!

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja, joka rakastaa luontoa. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta http://mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aikasemmat kolumnit Pelosta mielenrauhaan ja Resilienssi voimavarana.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.