Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Näinä poikkeuksellisina aikoina, kun pandemia on hallinnut kaikkea keskustelua, on mielen vaikuttamisen keinoista puhuttu varsin vähän. Silloin kun ulkoiseen uhkaan ei voi vaikuttaa, niin vaikutusmahdollisuudet omaan mieleen ovat ne, jotka jäävät jäljelle.

Ihmisellä on valtava kyky sopeutua – myös poikkeusoloihin. Totumme kaikkeen, sekä hyvässä että pahassa. Kun poikkeustilanne jatkuu pidempään, emme enää harmittele joka päivä vaikkapa liikuntapaikkojen tai ravintoloiden sulkeutumista, vaan keksimme uusia tapoja huolehtia lounaan saamisesta ja liikkumisen tarpeista. Emme ehkä pidä odottamattomista muutoksista, mutta sopeudumme niihin ajan myötä. Totummehan myös positiivisiin muutoksiin. Esimerkiksi tulojen kasvu ei tietyn tason jälkeen enää lisää onnellisuuttamme muutama kuukausi sen saavuttamisen jälkeen.

Voita negatiivisuusansa

Mielellä on taipumusta kiinnittää huomio nimenomaan negatiiviseen. Ihminen on lajinkehityksen aikana säilyttänyt taidon huomata tehokkaasti erilaisia uhkia ja vaaroja. Siksi pystymme nytkin helposti kuvittelemaan katastrofeja, joita virusepidemia voisi aiheuttaa, vaikka pandemian seuraukset ovat suurelta osin hämärän peitossa.

Taipumuksemme takertua pelkoihin ja uhkakuviin on haitallinen siksi, että se on niin korostunut. Siksi erilaisissa uutis- ja ajankohtaislähetyksissäkin pyritään rauhoittelemaan ihmisiä sanomalla ”kyllä tästäkin vielä selvitään”. Sitä tarvitaan, koska tulevaisuuden uhkista luomamme mielikuvat ovat niin voimakkaita, että koemme suorastaan elävämme niitä – riippumatta siitä toteutuvatko ne edes koskaan.

Erityisen huonoa kyvyssämme luoda mielikuvia on se, että niitä luodaan tuntemattomasta tulevaisuudesta. Ihmisten voi olla vaikea keskittyä nauttimaan kauniista kevätsäistä ja perheen kanssa vietetystä ajasta, kun jatkuva tulevaisuuden pohdinta vie mielen mahdollisiin kauhuskenaarioihin työpaikan menetyksestä tai läheisen sairastumisesta. Tutkimusten mukaan etukäteen murehtiminen ei kuitenkaan valmista millään lailla kohtaamaan tulevia negatiivisia tapahtumia. Murehtiminen onkin ennemminkin ikävien asioiden kokemista jo etukäteen.

Ajatukset ohjaavat toimintaa

Mielikuvissa on voimaa – niin positiivisissa kuin negatiivisissa – ja niillä on myös taipumus toteuttaa itseään. Sen vuoksi onkin tärkeää huomata, mihin ajatuksensa kohdistaa. Esimerkiksi Carol Dweckin tutkimukset opiskelijoiden ajatuksista paljastivat tämän. Jos opiskelija ajatteli voivansa oppia jotakin taitoa ja tulla siinä paremmaksi, hän myös opiskeli ahkerasti ja menestyi paremmin kuin sellainen opiskelija, joka ajatteli kykyjen olevan muuttumattomia ominaisuuksia. Jos ei usko opiskelusta olevan apua, niin se ei myöskään tunnu hyödylliseltä.

Hyvä uutinen on se, että myös positiiviset mielikuvat pyrkivät toteutumaan. Vallanpitäjät ovat viisaasti tiedottaneet maamme valmiuksista selviytyä ja siitä, miten voimme jokainen omalla toiminnallamme vaikuttaa siihen, että selviämme epidemiasta mahdollisimman hyvin.

Toivo ja toimijuus

Psykoterapiatutkimuksissa on huomattu, että toivo ja positiiviset odotukset tulevasta vaikuttavat merkittävästi terapian tuloksellisuuteen. Mikäli asiakas uskoo mahdollisuuksiinsa saavuttaa parempaa mielenterveyttä, näin myös todennäköisemmin tapahtuu. Hän työskentelee psykoterapiassa aktiivisesti ja sitoutuu prosessiin.

Oman toimijuuden säilyttäminen on ihmiselle tärkeää. Siksi myös pandemian aiheuttamasta kriisistä selviytyvät parhaiten ne, jotka löytävät tapoja pysyä aktiivisena ja vaikuttaa, jos eivät muuhun, niin omaan olotilaansa. Osa toteuttaa toimijuuttaan auttamalla muita, mikä onkin hyvä tapa, koska muiden auttaminen ja yhteys muihin on ihmisille luontaisesti hyvin palkitsevaa.

Kasvun asenteen mukaisesti voimme ajatella, että koko elämä on oppimista ja uusien taitojen harjoittelua. Valmiiksi emme tule, mutta jotakin voimme aina tehdä, jotta voimme parantaa kykyämme toimia yllättävässäkin tilanteessa.

Löydä uudet tavat ja rutiinit
Kun päivittäiset toimintomme ovat muuttuneet poikkeustilan vuoksi, voit etsiä uusia tapoja tilalle. Kokeile aamulenkkiä työmatkan sijaan ja tee itse lounaskeittoa työpaikkaruokalan tarjonnan tilalle. Kun monet harrastukset ovat tauolla, palauta mieleesi sellaiset kotioloissakin toteutettavat tekemiset, jotka ovat jääneet sivuun muiden menojen tieltä. Lukeminen, musiikin kuuntelu, pelit ja perheen yhteiset elokuvaillat voivat muodostaa poikkeusajan uuden rutiinin.

Keksi edes yksi positiivinen skenaario tulevaisuudesta
Kriisin keskellä negatiiviset odotukset täyttävät helposti mielen. Lopeta hetkeksi uutisten seuraaminen ja pohdi, millaista elämäsi parhaimmillaan on vuoden kuluttua. Kirjoita se ylös mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

Huolihetki
Jos huomaat murehtivasi, opettele pitämään huolihetki. Varaa aika kalenterista ja keskitä murehtiminen vain yhteen ajankohtaan päivässä. Kun huolia tulee mieleen muina aikoina, kirjoita ne ylös ja säästä niiden pohtiminen niille varattuun aikaa. Ota vaikka koko perhe mukaan, jolloin voitte yhdessä käsitellä murheet kerralla.

Säilytä toimijuus ja yhteys muihin
Pyri jatkamaan ainakin joitakin tuttuja tekemisiäsi kriisistä huolimatta. Alenna kuitenkin vaatimustasoasi ja kuulostelee omaa olotilaasi, pidä taukoja useammin kuin tavallisesti. Jos huomaat ikävöiväsi vaikkapa sukulaisia tai ystäviäsi, etsi tapoja olla yhteydessä heihin. Auta aina, jos voit. Sen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin ystävällinen hymy vaikkapa kaupan kassalle.

Satu Pihlaja on erikoispsykologi ja tietokirjailija, joka on toiminut psykologina, psykoterapeuttina ja kouluttajana. Pihlaja on valmentanut yksilöitä, ryhmiä ja organisaatioita toimimaan tavoitteellisesti sekä tehnyt kehittämistyötä verkkopalveluiden parissa. Pihlaja on julkaissut kirjan Aikaansaamisen taika, joka käsittelee itsensä johtamisen taitoja. Lue myös Pihlajan aiemmin julkaistut kolumnit Mitä hyötyä positiivisuudesta on työpaikalla ja Järki ja tunteet – vai intuitio? Lisätietoja Pihlajasta löydät osoitteesta https://www.satupihlaja.com/.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.